Olen vihdoin huomannut sen, että en ole sovellu elämään muiden kanssa. Olen aina tuntenut itseni yksinäiseksi ja halunnut löytää ystäviä ja miehen, mutta vihdoin ymmärsin, ettei se tule onnistumaan. Se on kaikki kiinni itsestäsi. Olen luonteeltani introvertti. Muutin kotoakin pois nuorena sen takia, etten jaksanut enää muita. En edes omaa perhettäni, vaikka ihan läheiset suhteet minulla heihin on.
En koskaan jaksaisi ja pystyisi elämään toisen kanssa tai pitämään yllä läheistä ystävyyssuhdetta. Olen huomannut olevani erittäin sitoutumiskammoinen ja vaativani todella paljon omaa aikaa. Minulle riittää se, että on niitä hyvänpäiväntuttuja joita nään koulussa tai työpaikalla. Perheeni kanssa olen läheinen ja voin keskustella syvällisemmin, mikä riittää.
Yksinäisyyden tunnettahan se ei poista minnekään, mutta asian tiedostaminen helpottaa.
Ehkä hankinkin itselleni koiran, siitä olisi tälläisellekin seurauksi.
Kaikista kummallisinta tässä vielä on, että olen ammatiltani hoitaja, ja luonteestani huolimatta pärjään töissä hyvin.
En koskaan jaksaisi ja pystyisi elämään toisen kanssa tai pitämään yllä läheistä ystävyyssuhdetta. Olen huomannut olevani erittäin sitoutumiskammoinen ja vaativani todella paljon omaa aikaa. Minulle riittää se, että on niitä hyvänpäiväntuttuja joita nään koulussa tai työpaikalla. Perheeni kanssa olen läheinen ja voin keskustella syvällisemmin, mikä riittää.
Yksinäisyyden tunnettahan se ei poista minnekään, mutta asian tiedostaminen helpottaa.
Ehkä hankinkin itselleni koiran, siitä olisi tälläisellekin seurauksi.
Kaikista kummallisinta tässä vielä on, että olen ammatiltani hoitaja, ja luonteestani huolimatta pärjään töissä hyvin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Töissä pitääkin olla riittävän etäällä vaikka silti läsnä. Olet varmaan hyvä hoitaja. Ja saathan siinäkin jollakin tapaa täyttää sosiaalisen kontaktin tarpeen. Voin silti vuodet aj elämä tuoda eteesi ihmissuhteita. Olet niitä tyyppejä, jotka ystävystyvät hitaasti, mutta kun ihmisuhde sitten syntyy, niin se kestää.
Se on hyvä, että ymmärtää ja on sinut itsensä kanssa.
Samanlainen minäkin. Joskus ajattelen, että se on vain ihmisistä kiinni, mutta lukiessani kirjoitustasi, ymmärrän samankaltaisuutta.
Olen töissäni tekemisissä ihmisten kanssa aika paljon ja varmasti siinä tulee jo täytettyä jokin sosiaalisen tarpeen mitta. Enempää ei oikeastaan kaipaa.
Sisällään kaipaa kuitenkin toista ihmistä.
Mietit koiraa ja minusta se on lapsi elämässäsi. Minulla on koirakokemuskin. Lenkkeilyä ja leikkiä. Kuria ja hoitamista. Mihinkään et lähde, koska sinulla on vastuullinen hoidettava.
Itse uskon, että oikeanlainen ihminen on helpoin. Aina parisuhteissa on vaikeaakin ja ne ovat ikäviä aikoja varmaankin kaikista ihmisistä.
Elämä on kuitenkin parhainmillaan silloin, kun itse olet onnellinen.
Ite olen huomannut että 'selviytyminen' sosiaalisista tilanteista, muita ihmistä loukkaamatta , riippuu puhujan kyvystä pitää päänsä kiinni... :)
Ja kunnon käräjien jälkeen viikko pari omissa oloissa auttaa asiaan kummasti.
Älkää olko liian sosiaalisia ja totisia noiden asioiden kanssa...
Sosiaalisista suhteistakin on tehty suoritusta, vaikka sen pitäisi olla ilon aihe.
Ihmisen on kyettävä kestämään myös yksinäisyyttä, koska kaikkea ei voi kysyä muilta.
Jos koet kaipaavasi muita ihmisiä, ajan mittaan varmaan löydätkin. Ei kannata sanoa nykyhetkessä, mitä ajattelet vaikka kolmen kuukauden päästä.
Kun tarvitsee lepotaukoa vaikka sosiaalisesti, ok sekin raskaassa työssä.
Mitä tuota nyt tyytymään yhteen koiraan, kun laitat niitä useampia kerralla
voit sitten niitä irrallaan ulkoiluttaessasi sulostuttaa muita ulkoiluttavia
kanssaeläjiä, kun ne sitten ennemmin tai myöhemmin hyökkää jonkun
kimppuun pikkuisen toverillisesti näykkäisemään, niin kuin tämän päivän
nettiuutisoinnissa kerrottiin pääkaupunkiseudun käräjäkäsittelystä.
Pitbullit ovat aina kivoja ja luonteeltaan yleisesti ystävällisiä, se on hyvä
vaihtoehto. Muistathan myös kysäistä sitten, kun ne sun koiras on leikkisästi
näykkineet joltain vastaantulijalta lähes pään irti kainaloon kannateltavaksi
että " kävikö sun koiralle kuinka? ".
Myös erakkoluonne. Se on tuonut mukanaan myös yksinäisyyden. Tämän huomasin
ja tyynesti totesin jo monta vuotta sitten. Olen ollut, oikeastaan, koko aikuisikäni
Melko pidättyväinen lähestymään ketään.
Osa-alueiden summa: kohtelias, pidättyväinen, sisäänpäin-kääntynyt luonne,
omissa oloissaan viihtyvä, vakiintuneet harrastukset.
Aikaa myöten olen huomannut siinä sivussa asenteideni kehittymisen, tai muutoksen, näkökanta-asia, suoraan sanoen mieleiseen suuntaan.
Olen tullut kylmäksi ja välinpitämättömästi. Se on tuonut mukanaan levollista ja
hiljaisen rauhallista olotilaa. Olen onnellinen ja ... oikeastaan onnellisuus on väärä
sana. Olen tyytyväinen nykyiseen olotilaani.
Olen polttanut ihmis-suhde-siltoja takanani. Kyse ei ole ollut välien huonontumisista
vaan välinpitämättömyydestä jatkaa niitä.
Olen tehnyt itsetutkintaa yksinäisyydestä(ni) ja toteavasti tuumannut: näin on hyvä.
Pidän yksinäisyydestä. Olen aina pitänyt siitä.
Kiitos, kun, ja jos, jaksoit lukea mietelmäni.
Hyvä keskustelu.
Täälläkin ilmoittautuu yksi.
Minulla on ystävyyssuhteita kaksi kappaletta, ja se riittää vallan mainiosti. En ymmärrä, miten joillakin riittää aikaa ja energyä kymmenien ystävien kanssa yhteydenpitoon.. Tuntuu, että ei sellaiset ihmiset edes luo aitoa ystävyyttä toisen kanssa, kun eihän kenenkään voimavarat voi riittää noin paljoon..
Toisaalta, en itse ole kovin avoin omien mielenmaisemien suhteen tai osaa pyytää esim.apua toiselta, joten koenkin ystävyyssuhteissa itseni toisten avuksi ja neuvonantajaksi. Minua lähestytään,kun toisila on ongelmia koska olen hyvä kuuntelija,neuvokas ja myötätuntoinen, ja osaan katsoa asioita monesta näkökulmasta. Mutta itselläni ei ymmärtäjää, jota kaipaisinkin joskus.
Olen kokenut elämässä todella paljon, ja kokemusten kautta todennut mahdottomaksi löytää kaltaiseni ajattelija. Muissa minua ärsyttää usein se, etteivät ole läsnä missään tilanteessa, hötkyilevät joka suuntaan, ahdistuvat pikkuasioista, eivätkä ymmärrä muita aidosti. En voi oikein ottaa muita ihmisiä tasavertaisina näiden asioiden vuoksi, vaan koen itseni jotenkin erilaiseksi kuin he. Minäkin muutin jo teini-ikäisenä pois kotoa, kun en kestänyt meteliä ja häslinkiä sekä sitä, että asioihini työnnettiin nenukkaa jatkuvasti.
Ei siinä, tykkään kyllä pitää hauskaa ja jutella ihmisten kanssa, en vain koe kenenkään kanssa syvempää sielunkumppanuutta. Vanhemmuudessakin raskainta on ollut jatkuva meteli ja lasten riitely. Ihana paeta luontoon, omaan rauhaan sieltä kaaoksesta joskus. Onneksi exä ottaa lapset hoteisiinsa useinkin niin saan toteuttaa itseäni, eli yksinäisyyttä:)
Lähetetty: Kes Tou 27, 2009 6:15 pm Viestin aihe: Orloff: Vinkkejä tunneherkkien toimiviin ihmissuhteisiin Vastaa lainaamalla viestiä
VINKKEJÄ HERKKIEN IHMISTEN TOIMIVIIN IHMISSUHTEISIIN
Kirjoittanut Judith Orloff (spiritlibrary.com)
Toukokuu 2009
Vapaasti suomentanut Pirjo Laine
Yksinäisyys syö toisia enemmän kuin toisia. Mutta syy miksi se ripustautuu kiinni, ei aina ole selvää katsottaessa asiaa perinteisen lääketieteen silmin. Praktiikallani ja työpajoissa minut on yllättänyt se, miten monet herkät, empaattiset ihmiset tulevat luokseni haluten romanttista kumppania ja kuitenkin pysyvät yksin vuosia. Tai he ovat suhteessa, mutta ovat jatkuvasti väsyneitä ja pakahtuneita. Syy ei ole pelkästään se, "ettei ole saatavilla sopivia ihmisiä", eikä heidän "uupumusneuroosina". Ammatillisesti ja henkilökohtaisesti olen huomannut jotain muutakin olevan tekeillä.
Tunneherkät ihmiset ovat laji sinänsä. Siinä missä toiset voivat kukoistaa yhdessä parina, itseni kaltaisille "empaatikoilla" liiallista yhdessäoloa voi olla vaikeaa kestää ja se saattaa saada pimahtamaan. Miksi? Meillä on taipumusta imeä intuitiivisesti kumppanimme energiaa ja ylikuormittua, ahdistua tai uupua, kun meillä ei ole aikaa rentoutua omassa tilassamme. Olemme superreagoijia - aistikokemuksemme suhteesta vastaa esineiden tunnustelemista 50 sormella viiden sijasta.
Energeettisesti herkät ihmiset välttävät tietämättään romanttista kumppanuutta, koska syvällä sisällään he pelkäävät "hukkuvansa". Tai he tuntevat hukkuvansa, kun ovat parina hermoja rasittavassa ja rajoittavassa elämäntavassa. Jos tätä ei ymmärretä, emaatikot voivat jäädä pysyvästi yksinäiseksi - haluamme kumppanuutta, mutta paradoksaalista kyllä, se ei tunnu turvalliselle. Yksi empaattinen asiakas kertoi minulle: "Tämä auttaa selittämään sen, miksi 33-vuotaana minulla on ollut vain kaksi vakavaa suhdetta, jotka kumpikin kestivät alle vuoden." Kun me empaatikot opimme asettamaan rajoja ja neuvottelemaan mieltymyksistämme, läheisyydestä tulee mahdollista.
Jotta tunteiltaan empaattiset voisivat olla mukavasti suhteessa, perinteinen parimalli on määriteltävä uudelleen. Useimmilla tämä merkitsee henkilökohtaisen tilatarpeen varmistamista - fyysisten ja ajallisten rajojen asettamista jonkun kanssa, jotta ei tunne toisen olevan "päällä". Empaatikot eivät voi kokea täysin tunnevapautta toisen kanssa, ennen kuin he tekevät tämän.
Tilantarve voi vaihdella tilanteenne, kasvatuksenne ja kulttuurinne vuoksi. Minulle ihanne-etäisyys julkisessa paikassa on vähintään käsivarren mitta. Lääkärin odotushuoneessa kasaan laukkuni ja kansioita viereeni penkille pitääkseni toiset poissa. Ystävien kanssa etäisyys on noin puolet tästä. Kumppanin kanssa se vaihtelee. Joskus on hurmaavaa olla kietoutuneena hänen käsivarsilleen, myöhemmin minun saattaa tarvita sulkeutua omaan huoneeseeni. Yksi poikaystävä joka todella tajusi asian, laittoi työhuoneeni oveen "Pysy poissa" -kyltin! Minulle se oli aidon rakkauden merkki.
Kaikilla meillä on näkymätön energiaraja, joka asettaa mukavuusalueen. Omanne määrittäminen ja siitä kertominen estää teitä valumasta kuiviin toisten vuoksi. Silloin läheisyys voi kukoistaa, vaikka olettekin tunteneet tukehtuvanne aiemmin. Mahdolliset kumppanit tai perheenjäsenet voivat tuntua tunnevampyyreilta, silloin kun ette tiedä, miten lähestyä henkilökohtaista tilakysymystä. Teidän on ehkä koulutettava toisia - tehtävä selväksi, että tässä ei ole kyse rakkaudettomuudesta heitä kohtaan. Kun voitte tehdä tämän, pystytte muodostaman kehittyviä ihmissuhteita.
Jos olet emaatikko tai jos tavalliset parisuhdeodotukset eivät sovi sinulle, voit käyttää seuraavia vihjeitä.
Määrittele henkilökohtainen tilatarpeesi - vinkkejä empaatikoille rentouteen ihmissuhteissa
Vihje 1: Mitä sanoa mahdolliselle kumppanille
Kun opettelet tuntemaan jotakuta, kerro hänelle, että olet herkkä ihminen ja tarvitset ajoittain hiljaista aikaa. Oikea kumppani ymmärtää, väärä ilmoittaa sinun olevan "yliherkkä" eikä kunnioita tarvettasi.
Selvitä itsellesi mieluisa nukkumistyyli
Perinteisesti parit nukkuvat samassa sängyssä. Jotkut empaatikot eivät kuitenkaan koskaan totu tähän - vaikka kuinka välittäisivät kumppanistaan. Se ei mitään henkilökohtaista, he vain tarvitsevat oman nukkumistilan. Puhu mieltymyksistäsi. Tunne joutumisesta "sänkyansaan" toisen kanssa saamatta hyvää yöllistä lepoa on kidutusta. Energiakentät sekoittuvat nukkumisen aikana, mikä voi ylistimuloida empaatikkoja. Keskustele siis vaihtoehdoista kumppanisi kanssa - erilliset sängyt, erilliset huoneet, nukkuminen yhdessä muutaman kerran viikossa. Koska ei-empaatikot voivat tuntea yksinäisyyttä nukkuessaan yksin, tee kompromissi, kun on mahdollista.
Vihje 3: Neuvottele tilatarpeestasi
Saatat olla innoissasi rakkaastasi, kunnes asutte yhdessä. Kokeile luovia elinolosuhteita, ettei kodistasi tule vankila. Hengitystilaa on pakko olla. Kysy itseltäsi: "Mitkä tilajärjestelyt ovat optimaaliset?" Paikka mihin vetäytyä, vaikka se olisi vain varastohuone? Osiin jaettu huone? Erilliset kylpyhuoneet? Erilliset talot? Minä pidän mieluiten oman makuu/työhuoneen, mihin vetäytyä. Näen kaunetta myös erillissiivissä tai vierekkäisissä asunnoissa, jos siihen on varaa. Tästä syystä: keskustelut, tuoksut, yskiminen, liikkuminen voivat tuntua tunkeilevilta. Vaikka kumppanini "värähtelyt" ovat yleviä, joskus olen mieluummin tuntematta niitä - vaikka ne vain leijuisivat lähelläni. En ole vain nirso - kyse on hyvinvoinnin ylläpitämisestä, jos asun jonkun kanssa.
Vihje 4: Matkusta viisaasti
Matkustaessasi jonkun kanssa saatat myös haluta erillistä tilaa. On seurani romanttista tai ei, minulla on aina viereinen huone, jossa on oma kylpyhuone. Jos huoneen jakaminen on ainoa vaihtoehto, lakanan ripustaminen huoneen jakajaksi auttaa. "Poissa näkyvistä" saa sydämen tulemaan rakastavammaksi.
Vihje 5: Ota säännöllisiä minitaukoja
Empaatikot tarvitsevat omaa lepoaikaa kasatakseen itsensä. Jo pieni "pakeneminen" estää tunneylikuorman. Vetäydy viideksi minuutiksi kylpyhuoneeseen ovi suljettuna. Kierrä kortteli. Lue eri huoneessa. Eräs potilas kertoi poikaystävälleen: "Minun on häivyttävä hiljaiseen huoneeseen kymmeneksi minuutiksi juhlista, vaikka minulla olisi hauskaakin" - itsestään välittämisen muoto, mitä mies kunnioittaa.
Vastaanotollani olen nähnyt tämän luovan lähestymistavan pelastavan avioliittoja ja tekevän jatkuvasta läheisyydestä turvallisen tuntuista myös tunneherkille (kaikenikäisille) ihmisille, jotka ovat olleet yksinäisiä ja joilla ei ole aiemmin ollut pitkäaikaista kumppania. Kun pystytte ilmaisemaan tarpeenne, tunnevapaus suhteissanne on mahdollinen.
Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.