Kummankin osapuolen itsetutkiskelut, epätietoisuuden toisesta, välimatkat, kohtaamattomuudet. Mutta se päivä kun kumpikin on valmis, siitä tulee kaunista.
Kaiken se kestää
aikaa vaan
13403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Se tulee vielä
Hienosti kirjoitit.Nyt tiedän miltä tuntuu kaivata toista.Odotusta ja pettymyksiä.Kun kohtaan hänet voi sitä ilon tunnetta!
Annoin plussan, MUTTA.............................................................................................->&infin
ity
wdymbt?
katsoisin sua silmiin ja itkisin vuolaasti ilosta. Se ei ihan heti loppuisi.
Kyllä se voi olla hyvin koskettavaa,jos saa päästää patoutuneet tunteet valloilleen.
Haluaisin uskoa, että se päivä vielä koittaa...
Aika lohduton olo vaan kun ei tiedä toisesta mitään, ei tiedä edes mistä aloittaa.
Joku on vaan mielessä, valvottaa öisin.
Vahva tunne, mutta riittääkö se? Ja jos se onkin yksipuolista?
Mitä jos nämä eivät koskaan ratkeakaan?
Koska pitää luovuttaa ja jatkaa matkaa?
Jos sitä jatkaisi unia...
Kaikki varmaan selviää ajallaan,toivottavasti.Joskus vaan pitää jaksaa odottaa.
Asioita vaikea nopeuttaa.
Sinä tyhjensit ajatuksein päästäni. Niin mistä aloittaa, vaikean heitit.
Olen luovuttanut moneen kertaan, jatkanut matkaakin. Tuloksetta!
Sille tunteelle ei kaatajaa löydy, kuin yksi ihminen.
Vahva on tunne.
Jatkaisit unia, NYT HETI, EIKÄ MITÄÄN MUTTIA ;D
Hyvää yötä.
Muuta ratkaisua en näe tilanteeseen,kuin riisumme haarniskat ja alamme puhumaan.
1.sana. Hei !
2.sana. Arvaappa mitä ?
3.sana. Olet yhden filmitähden näköinen.
tuollaisesta luottamuksesta ja varmuudesta että päivä vielä koittaa...mistä oikein ammennatte moista uskoa? musta hiljaisuus on vain hiljaisuutta, päivä päivältä syvenevää ja loitontavaa. se ei kerro mitään muuta kuin että on korkea aika unohtaa ja luovuttaa. toivottavasti te kaipaajat kuitenkin kohtaatte tunteinenne kaivattunne.
Ehkä se on vain jokaisen perusluonteessa suhtautua elämäänsä miten suhtautuukin. Tuskin kuitenkaan ihan geeneissä asti, ainakin omalta osaltani uskallan näin päätellä. Ajattelin vuosia laillasi mutta joskus havahduin hissuksiin alkaa luopua synkkyyden ja ahdistuksen näkemisestä jokapäiväisessä elämässä. Suupieletkin on nykyään enemmän ylöspäin..