tyttären perhe tärkeämpi kuin pojan perhe :/

Meillä ihan sama.. Väärinhän tuo on, mutta minkäs teet. Mieheni ei ole ikinä saanut mitään apuja muutenkaan, siskonsa saanut kaiken ja saa yhä vaikka on yli 30 vuotta..!

Avauksessa ilmenee, että miniä on itse sössinyt suhteensa anoppiinsa. Se on kyllä lasten vuoksi sääli.

Ja kyllä se taitaa olla niin, että tyttäret ovat aina läheisempiä ja rakkaampia kuin pojat. Se on "luonnon laki", ei sille taida voida mitään. Äidille tytär on läheisempi ja isä kokee, että tyttärtä pitää suojella. Tyttären lapsi on omasta lapsesta syntynyt, poika on "vain" lapsenlapsen siittääjä.

Tapasin mukavan iäkkään somali-äidin, joka kertoi olevansa onnekas, koska aika monesta lapsesta suurin osa oli tyttäriä. Hän kertoi tyttärien olevan aina lähempänä äitiä ja vierailevan vanhanakin. Jäävän lähelle ja auttavan.

Aloin miettimään ja huomasin, että sama se on minullakin. Kyllä itsekkin koen läheisemmäksi kaksi tytärtäni, kuin poikani, saatikka sitten miniäni. Poikani on ollut lapsesta saakka hyvin hankala hoidettava ja odotin hänen täysi-ikäisyyttään. Pian sen jälkeen hän löysi tyttöystäviä, jotka tuntuivat vaihtuvan vähän väliä. Yli parikymppisenä hän tutustui naiseen jonka kanssa muutti yhteen. Mielestäni miniäni on hyvin hallitseva persoona. Hän on äänekäs ja suorapuheinen. En uskalla puhua hänen kanssaan mistään, koska hän luulee, että arvostelen, tai töksäyttelee omia mielipiteitään. En tunne oloani kotoiseksi kummankaan seurassa, en poikani, enkä miniäni. Vierailut stressaavat minua. Itse en käy heillä lainkaan. Se on henkisesti liian väsyttävää, vaikka lapsenlapseni jäävätkin minulle vieraiksi. Meidän mummujen pitää olla myös itsekkäitä, jos kyseessä on oma jaksaminen.

Tyttären perheiden kanssa asia on aina ollut helpompi. Vanhemmalla tyttärelläni on kaksi lasta jotka käyvät meillä noin kerran viikossa. Viihdyn tyttäreni kanssa, ja juttelemme paljon. Nyt kun hän on aikuinen koen, että meistä on tullut myös ystäviä, eikä vain lapsi ja vanhempi. Pidän myös vävystäni. Hänestä on tullut osa perhettämme. Hän on kiltti ja viihtyy kotona perheen parissa. Hän ei ole varakas, eikä menestynyt, mutta aviomiehenä ja isänä erinomainen.

Nuorempi tyttäreni on yksinhuoltaja. Hän erosi pari vuotta sitten, ja olemme auttaneet häntä lapsen hoidossa. Hän tekee vuorotyötä ja aina lapsen hoitoa ei pysty järjestämään muuten. Se ei ole haitannut meitä. Meistä on mukavaa, kun pikkuinen tulee yökylään meille. Useinmiten tosin lapsi on yövuorojen aikaan joko päiväkodissa tai isällään. Mutta esim viime heinäkuussa hän oli meillä usein.

Uskon, että monesti kyseessä on persoonien erot. Tiedän, ettei minulle tule läheistä suhdetta poikani lapsiin, mutta sille asialle en voi mitään.

Totta hel*etissä on normaalia että perhe hankkii ruokarahansa itse, mutta jos appivanhempasi laittaa rahaa tyttärensä perheen elättämiseen, niin sen ei pitäisi sinua heilauttaa suuntaan tai toiseen!

Ole ylpeä, että TE pärjäätte omillanne - vai ettekö pärjääkään? Yritä unohtaa perusluonteenpiirteesi, pohjaton kateus ja kasvata itsestäsi parempi ihminen. Elämä ei aina ole reilua ja tasapuolista.

"Appiukko ymmärtää asiat paremmin, mutta anoppi on perheen rahan tuoja, niin hän päättää mihin rahat laitetaan ts. tyttären perheen elättämiseen. Pojan perhe joutuu töitä tekemään ja hankkimaan ruokarahansa itse."

Ehkä teidän kohdalla on näin, mutta siitä ei pidä yleistää että muittenkin kohdalla on. Joissakin perheissä on pojan perhe tärkeämpi, ja useimmissa perheissä kaikki lapset ovat samanarvoisia.

Vähän kyllästyttää nämä yleistykset, joita täällä kirjoitellaan asiasta kuin asiasta.

"Ole ylpeä, että TE pärjäätte omillanne - vai ettekö pärjääkään? Yritä unohtaa perusluonteenpiirteesi, pohjaton kateus ja kasvata itsestäsi parempi ihminen. Elämä ei aina ole reilua ja tasapuolista."

Oot duunarimutsi idiootti.

Eiköhän tässä nyt ole enemmän kyse EPÄREILUUDESTA KÄYTÖKSESTÄ, kuin jostain helvetin ahneudesta?! TAI sitten se, että se koira älähtää johon...;)

Toivottavasti minusta ei tule kaukaista isovanhempaa lapsenlapsilleni. Itselläni on kolme sisarusta (2 siskoa ja 1 veli) ja vanhempamme on auttanut vuorollaan meitä kaikkia ja meillä on todella hyvät välit sisarustensuhteen

Duunarimutsi, lähe jo töihin äläkä täälä notku :D
Saat sitten ostettua lapsellenne kaikkee Ganttia ja Guessia niin ei tarvitse mummoilta ja vaareilta odottaa mitään ja sitten ylpeillä kuinka SINÄ ITSE ostat vauvalle kaikkea ja olet muka sen takia jotenkin mahtava äiti kun lapsella päällä merkkikuteita. Hahahhhaaaa!

Syvällä sisimmässäsi pelkään ettei lapses/lapsi pidä susta yhtään kun jätät hoitoon ja ite meet töihin. Sitten annat lapselle kaikkea mitä se haluaa ja esität keskustelupalstoilla jotain muka fiksua kasvattajaa vaikka oot enemmän epävarmuutta täynnä kuin esiteini.

Tarkoitin sitä, että kyllä minäkin voisin jäädä hoitovapaalle, jos meidänkin perhettä avustettaisiin samalla lailla. Sitä paitsi ei meidän lapsille osteta Ganiat tai guessia =) Marimekkoa kylläkin =) =) =) Suurimman osan vaatteista ostan kirppareilta =) Mutta ette tekään varmasti laittaisi keltaisia korkkareita jalkaanne jos ette pitäisi keltaisesta tai saatika korkkareista =)
Onneksi teille on lämpimät suhteet molempiin isovanhempiin =)
Tää duunarimutsi lähtee iltavuoroon, että saapi leivän päälle muutakin kuin ylähuulta =)
Siitä olen onnellinen, että anoppi ja appi ovat kasvattaneet pojastaan vastuuntuntoisen ja työtä pelkäämättömän ihmisen

Mistä mahtaa johtua, että vaimoväki alkaa "vihaamaan" Isiä lastenteon jälkeen ja usein myös "maton veto jalkojen alta" alkaa jo ennen kuin lapset ovat lähteneet maailmalle ja viha siirretään myös isiä kohti lasten kautta.

Poika edustaa isiä.

Sanomalehti Keskisuomalaisessa on tästä kuvaava sarjakuva, Viivi ja Wagner.
Onko oikein, että muka huumorin varjolla aviomiesten olemassa olo kyseenalaistetaan sanomalehdessä ?
Viittaako se sanomalehden toimittajajoukkoon ?
Minkälaiset eettiset arvot on tällaisella porukalla ?

Meidän mummo suosii tyttärensä ja toisen poikansa perheitä. Meidän perheen lapset ovat jääneet törkeästi kaikesta mukavasta paitsi. Ollaan otettu yhteen asiasta mummon kanssa monet kerrat. Sanottu suoraan mikä ärsyttää. Mutta mummo on kait narsisti, tai mikä lie, ei vaan tajua. Ehkä hän on vaan tyhmä?

Lapsemme ovat jo kohta aikuisia, eikä heitä kiinnosta käydä mummon luona, jota tuskin tuntevat. Auttakoot nuo toiset perheet häntä sitte, kun apua enemmän tarvii. Meitä on turha pyytää.

Kyllä se on niin että aika monessa perheessä tytär ja poika ovat ihan erilaisessa asemassa kun tulee lapsenlapsia. Oma äitini suosii minua ja lastenlastamme sikäli että olemme mummolassa useasti ja päiviä kerrallaan. Pojan ja miniän lapsi tuntuu vieraammalta koska tämä on ns. miniän lapsi eikä miniän lapsen kasvatukseen voi puuttua samalla tavalla kuin tyttären! Oma äitini laukoo minulle vaikka mitä ja arvostelee jatkuvasti. Miniän kanssa taas pitää olla varovainen! Ei voi puuttua lapsenlapsen asioihin tai miniä hermostuu.

Mieheni perheessä suositaan myös tyttären lasta ja he ovat mummolassa jatkuvasti ihan joka päivä. Jos minä käyn mummolassa niin olen miehen suvun mielestä ns. passattavana! Niinpä nykyään kutsun heitä meille enkä käy juurikaan itse mummolassa ilman miestäni. Tämä ei haittaa tippaakaan minua, olen iloinen tyttären puolesta että saa olla mummolassa. Good for her. Eihän se minulta pois ole! Ja olenhan itse prinsessa omassa lapsuudenkodissani :)

Kyllä, Suomi on oikeasti matriarkkaalinen maa. Machomeininkiä löytyy sitten etelämpää, kuten italiasta, jossa mammanpoika on aina mammalle paras!

Katkera miniä.

Kyllä me itsekukin mummo ajattelimme nuorena, että ollaan tasaarvoisia tyttöjen ja poikien perheisiin.
Niin vain käy, että miniän kanssa ei voi puhua niin vapaasti, kuin tyttären kanssa.
Helposti miniä tai anoppi loukkaaantuu toisen sanomisista, vaikka toinen ei pahaa tarkoittaisikaan
.
Tyttärellä ja äidillä negatiiviset puheet menevät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä niitä pidetä niin pahana. Sanotaan vain, että sehän on sen tyyli.

Jos sinullakin on veljiä, niin oletko huomannut, ettei äitisi ole niin rento miniöiden kanssa, kuin toivottavasti sinun kanssasi
. Saat olla prinsessa.

Sisarukset silti ovat keskenään sovussa, jos miniät ja vävyt eivät sooloile siinä välissä.

Onnea sinulle tulevan miniäsi kanssa.
Huomaat itsekin, kun olet anoppi, miten suhtaudutte toisiinne miniä ja anoppi.

Ihmeellinen uskomus, että tyttären vanhemmat elävät ikuisesti, niin että elättävät tyttären koko elämän ajan.
En pidä mitenkään pahana, että pojan perhe joutuu töitä tekemään, aikuiset ihmiset. Itsenäisyys murenee, jos joutuu toisten elätettäväksi. Joka asiassa on tukeuduttava toisten hyväntahtoisuuteen. MIKTÄ kadehtimista siinä on?
Poika on paljon paremmassa asemassa, niin henkisesti kuin taloudellisestikin.

Ihmettelen vävyä, eikö häntä pänni se, että hänen ansionsa eivät riitä vaimolle, vaan pitää kerjätä kotoa viikon sapuskat joka kuussa?

Lahjahevosen suuhun ei ole katsomista, niin että jos appivanhempasi ovat halunneet antaa lapsellesi vaatteita, kiitä kauniisti ja anna ne eteenpäin, jos todellakaan et voi niitä lapsellesi pukea. Ihmeellinen maku sinullakin on, sillä lapsilla kuluu vaatetta mahdottomasti, ne jäävät äkkiä pieneksi. Sinulla on hyvätaloudellinen asema, kun voit ylenkatsoa vaatelahjoja.

Moni perhe - itseasiassa suurin osa nuorista perheistä - elää omilla tienesteillään koko ajan. Kaikilla ei suinkaan ole varakkaita isovanhempia, joiden ainoa toive on saada avustaa aikuisia lapsiaan rahalla ja vaatelahjoilla.
Eläkkeellä olevia ikäihmisiä on yhä enemmän, heidän eläkkeensä eivät nouse samaan tahtiin kuin palkat, mutta maksut kyllä pysyvät yleisessä tasossa. Eläkkeiden ostovoima pienenee vuosi vuodelta. Pian ollaan siinä tilanteessa, että lapset joutuvat avustamaan isovanhempia viikottaisilla ruoka-avustuksilla.

Olkaa onnellisia niin kauan kuin teillä itsellänne työtä ja toimeentuloa riittää.