Must tuntuu et mus ois jotain vikaa. Mun on ihanku pakko olla ihastunut et tunnen halua elää. En saa mistää puhtia muuten. En oo ikin seukannu mut haluaisin joo... Välil vaan ei jaksais olla enää ihastunut ku sitku ihastun, ihastun täysillä! Silloin jos ihastus ei oo molemminpuoleista masennun ja koitan päästä yli. Heti ku pääsen oon hetken iloinen et oon vapaa...mut sit taas masennun :( Tää noidankehä vaan jatkuu ja jatkuu! :'( ahdistaa hirveesti! Toivoisin niin jo seurustelevani, koska aattelen et se olis ainoo keino tähän, mut tuntuu ettei musta kiinnostuta tai jos kiinnostutaan niin jostain syystä se ei etene mihinkään...Olen vasta 19 vuotias ja tiedän ettei minulla ole kiirettämihinkään, mut siis tää tunne. Joko haluun et oisin ihastunut kun en tunne iloa muuten mistää ja sit koht ku suhde ei etene seurusteluun niin haluunki pois siitä tunteesta. Ja mä pääsen nykyään yli ihastuksesta vasta kun ihastus toiseen :/ et seki on iso ongelma. Olen puhunut näistä läheisilleni, mutta en saa kuin hetken lohtua. Kohta taas tunnen sen masentavan/pahanolon mun sisällä ku mul ei oo ketään :'(
onks muil tälleen käyny?
kokemuksia?
2272
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lisäys: Ja jos mun ihastus ei oiskaan ihastunut muhun niin joskus vaikka tiiä et täst ei tuu mitään niin pakotan itseäni et ihastus pysyis hänessä..No sitä on vaikeet selittää :( Jaja sekin et joskus kuvittelen kaikkee et jos seukkaisin nii millast se ois ja mitä kaikkee ihanaa me mun poikkiksenkaa tehtäis nii sit välil se ajattelukin alkaa masentaa et kyllästyn koko ajatteluun. Sit aattelen etten haluukkaan ees seukkaa ikin ja sit taas masennun ku en saa mistää muusta irti niin paljon kuin seurustelusuhteesta :(
Toi on ihan normaalia. :) joskus on vähän hukassa iteki, onko ihastunut tyyppiin vai siihen ihastumisen tunteeseen. Itse olen miltei 30 -vuotias, mutta muistan kuinka vahvasti viel sun ikäsenä toi tunne oli päällä. Ja muutenkin kun ei ollut ennen seurustellut tms, niin kai sitä ihan vaan kaipaa sitä kokemusta. Kannattaa kuitenkin mahdollisimman paljon koittaa tehdä itseään ikäänkuin riippumattomaksi ja nauttia muista asioista. Mulla esim. musiikki tuo aika lähelle ihastumisen tunteen. Ei ole hyvä hypätä suhteeseenkaan ajatuksella, että ilman toista ei ole onnellinen. Silloin voi mennä sekaisin, onko oikeasti riippuvainen vai rakastunut.
Noi ihastukset on siin mieles myös huonoja, että siinä ihastuu just noihin mielikuviin, ja lopulta se toinen ei välttis niitä täytä lainkaan ja tulee pettymys. Tai sit jos toiseen ei tutustu kunnolla, jää haaveilemaan noista haavekuvista. :D Ja todellisuus saattais olla ihan toista. Kyllä sulla vielä tulee vastaan monia sellasia, joiden kanssa klikkaa sillain luonnollisesti. :)