Flamingo 40

Äärettömän kauniita nuo on ja tuollainen leppoisa mielikuva noista kieltämättä tulee. Miten mahtaa käyttäytyä kun tuulee kovempaa? Kuka osaa kertoa kokemuksesta?

ap. kirjoitti:

Äärettömän kauniita nuo on ja tuollainen leppoisa mielikuva noista kieltämättä tulee. Miten mahtaa käyttäytyä kun tuulee kovempaa? Kuka osaa kertoa kokemuksesta?

Kun tuulee kovempaa, niin silloin mennään lujempaa, pidetään lakista kiinni ja nautitaan vauhdista :) Kallistus toki lisääntyy, mutta broachista ei juuri ole pelkoa. Kokeneemmat ovat kyllä opettaneet, että purjeita kannattaa reivata ajoissa, ettei kallistus menisi jatkuvasti yli 25 asteen. Puuskaisella kelillä pitää toki sietää hetkellisesti huomattavasti suurempiakin lukemia.
Yksi samaan kastiin kuuluva kivanoloinen vene on myös Lotus Scandinavia. Kapeampi tosin ja sisätiloiltaan ahtaampi kuin Flamingo 40 ja S30.

Entisenä pohjoismaisen 22 L 38 purjehtijana muutama muistelo. Vapaalaitaa oli niin vähän, että leen kansi oli normaalisti vedessä kryssillä. Sisällä ruffissa vain istumakorkeus, seisomakorkeus oli 30-luvulla rakennetuissa ennen kuulumaton. Balanssi oli erinomainen. Reivausta ei harrastettu vaikka oli pumpulipurjeet. Reivaus olisi pitänyt tehdä purjeiden repeämisen- ei kallistuksen vuoksi. Puumasto oli kevyt (ehkä ontto) ja niin notkea, että päistään kannettaessa meinasi raahata keskeltä maata. Ei mitään konetta vaan airot pläkän varalla. Pilssi niin puhdas, että se oli ruoan ja juoman säitytyspaikka. Kryssillä jatkuva pumppaus toimi jäähdytyksenä. Pitkäköliseksi ketterä. Rantautumiset ja poijuun tulot tuntui luonolliselta ilman konevoimaa. Tuskin kuitenkaan mikään raketti nykymittapuun mukaan. Kotkassa voi museossa ihailla 22:ta

Taisi molemmat, Knud Reimers ja Harry Becker, olla tuon venetyypin mestareita aikanaan. Hienoja veneitä!