Laestadiolaiset tuntevat usein olevansa vähemmistössä arvomaailman ja käyttäytymisen osalta. Erilaisuuden kokeminen on usein vaikea asia, mutta uskovan osa on olla "vieras tälle maailmalle". Laestadiolaiset eivät hyväksy esimerkiksi alkoholin käyttöä ja esiaviollista seksiä. Laestadiolaisessa kodissa ei katsella televisiota tai turmelevia videoita, eikä kuunnella "maailmallista" musiikkia. Oikeaoppinen lestadiolainen perhe ei harrasta syntyvyyden säännöstelyä. Asian vuoksi liikkeestä on toisinaan eronnut perheitä tai yksityisiä henkilöitä. Homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, vaikka liikkeessä varmasti on ja on ollut homoja. Abortti on ehdottomasti pannassa. Hyvin oppinutkin lestadiolainen lääkärimies saattaa sanoa, että abortti ei ole missään olosuhteissa suotavaa. Lestadiolaisten asennoituminen lisääntymisbiologiaan ja seksuaalisuuteen on usein vanhanaikaista ja lapsellista. Kaksinaismoralismi kukoistaa lestadiolaisten piirissä: maailman pahuus kauhistuttaa, mutta oman liikkeen epäkohdat lakaistaan maton alle.
Olin itsekin... ennen!
27
4649
Vastaukset
- PISTISILMÄÄN
Miksi laestadiolainen eikä lestadiolainen???
- ToivoElää
Kirjoitinko niin? No meillä päin se väännetään yleensä noin, anteeksi!
- Pikko
ToivoElää kirjoitti:
Kirjoitinko niin? No meillä päin se väännetään yleensä noin, anteeksi!
Mitähän muuta vielä sinä pyydät anteeksi? Tuskin julkisia valheitasi kuitenkaan.
Vanhoillislestadiolaiset on nimittäin ainoastaan yhdistyksensä nimessä olevan Lestadius sanan verran originaaleja lestadiolaisia. Lestadius itsekin uskoi yksin Kristukseen. - Jane
Pikko kirjoitti:
Mitähän muuta vielä sinä pyydät anteeksi? Tuskin julkisia valheitasi kuitenkaan.
Vanhoillislestadiolaiset on nimittäin ainoastaan yhdistyksensä nimessä olevan Lestadius sanan verran originaaleja lestadiolaisia. Lestadius itsekin uskoi yksin Kristukseen."Lestadius itsekin uskoi yksin Kristukseen."
Hmm....Kukahan mahtaa olla herra lestadius?
Ettei vain kyse olisi lestadiolaisuuden perustaja hahmosta Lars levi LAEStadiuksesta(1800-1861)....vai onko nimi muuttunut......
Jos edes näin pieni korjaus olisi aiheen....noloo kun ei tiedä edes näin tärkeää pointtia!! - Pikko
Jane kirjoitti:
"Lestadius itsekin uskoi yksin Kristukseen."
Hmm....Kukahan mahtaa olla herra lestadius?
Ettei vain kyse olisi lestadiolaisuuden perustaja hahmosta Lars levi LAEStadiuksesta(1800-1861)....vai onko nimi muuttunut......
Jos edes näin pieni korjaus olisi aiheen....noloo kun ei tiedä edes näin tärkeää pointtia!!Olen lukenut nimen muun muassa hänen hautakivestään, mutta nyt en osaa sanoa ihan varmaan.
Lestadius hänen nimensä kuitenkin suomessa kääntyy. Sivuseikka kuitenkin tässä asiassa.
- Pikko
"Oikeaoppinen lestadiolainen perhe ei harrasta syntyvyyden säännöstelyä."
"Asian vuoksi liikkeestä on toisinaan eronnut perheitä tai yksityisiä henkilöitä."
Kysymys kuuluu: Minkä asian vuoksi lestadiolisuudesta on eronnut perheitä ja yksityisiä henkilöitä?
Huomaan sen, että et yhtään edet tiedä mitä kirjoitat. Todellinen syyhän on vaino niitä kohtaan jotka eivät alistu mooseksenuskoisten omavanhurskaiden vaalimiin isäin säädöksiin, ja heidät suljetaan monin eri tavoin toteutettua väkivaltaa käyttäen pois vanhoillislestadiolaisuus nimisestä liikkestä.
Ensinnäkään oroginaaliin lestadiolaisuuteen ei koskaan liitytä, eikä sieltä voi koskaan myöskään siis erota. Ei liioin voida koskaan ketään erottaa lestadiolaisuudesta, ei minkään syyn vuoksi. Ovet ovat aina auki kaikille syntisille.
Vanhoillislestadiolaisuuden nimellä kulkeva herätysliike erosi originaalista lestadiolaisuudesta virallisesti jo vuonna 1902. Heillä on aivan itse keksimänsä omanvanhurskauden "vain me" oppi.
Kerron tämän siksi, jos vielä on joukossamme sellaisia ihmisiä, jotka eivät tätä satu tietämään.- ToivoElää
Lestadiolainen herätys sai alkunsa Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) kokemana hengellisenä kääntymyksenä Pohjois-Ruotsissa Kaaresuvannossa 1840-luvun puolivälissä. Liike levisi nopeasti lähialueille. Laestadiuksen kuoleman jälkeen liikkeen kannattajia löytyi Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Laestadius pyrki parantamaan pohjoisen kansan elinoloja koulutuksen ja raittiusliikkeen avulla. Hänen saarnansa olivat tunnetilaltaan voimakkaita ja hän pyrki puhumaan jokaiselle "sieluntilan" mukaista sanaa.
Lestadiolaisuus oli 1800-luvulla järjestäytymätöntä, mikä aiheutti huolta etenkin luterilaisen kirkon ja valtiovallan taholta. Vuosisadan loppupuoliskolla liikkeelle oli ominaista nopea ja voimakas laajeneminen. Vuosisadan vaihteeseen mennessä herätys oli levinnyt koko Suomeen. Voimakkainta kannatus oli erityisesti Lapissa, Koillismaalla ja eri puolilla Pohjanmaata. Paikallisia rauhanyhdistyksiä alettiin perustaa 1880-luvun lopulla.
Liikkeeseen kuulumattomat ihmiset kummastelivat alkuvaiheen laestadiolaisuudessa erityisesti liikutuksia kirkossa ja vallitsevasta käsityksestä poikkeavaa opillisuutta, erityisesti seurakuntaopetusta. Eräät johtavat kirkonmiehet pitivät laestadiolaisuutta jopa lahkona eli ei-kristillisenä kirkkokuntana. Opillisia erimielisyyksiä esiintyi lestadiolaisuudessa jo 1800-luvun lopulla. Liikkeestä eronneita ryhmiä kutsuttiin yleisesti "eriseuroiksi".
Suuri hajaannus lestadiolaisuudessa tapahtui 1800-1900 luvun taitteessa. Liike jakaantui uuteenheräykseen, esikoislaestadiolaisuuteen ja vanhoillislaestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaiset perustivat Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) vuonna 1914. Liikkeessä muodostui vähitellen muut ulos sulkeva seurakuntakäsitys. Tämän käsityksen mukaan iänkaikkinen pelastus on mahdollista vain liikkeen sisällä. Vuonna 2000 vanhoillislestadiolaisia arvioitiin olevan lähes satatuhatta. Vuosituhannen vaihteessa pystyttiin erottamaan 17 lestadiolaista ryhmää, joista kuitenkin viidellä on huomattavampaa merkitystä (Talonen 2000).
Alusta lähtien lestadiolaisuuden piirissä on ollut runsaasti maallikkosaarnaajia. Alkuvaiheessa myös pappeja lestadiolaistui mukaan liikkeeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on nykyäänkin maallikkojohtoinen herätysliike. Julistavat sanankäyttäjät ovat suurimmaksi osaksi maallikkosaarnaajia, mutta mukana on myös luterilaisen kirkon pappeja. "Saarnamiehiä" liikkeellä on yhteensä useita satoja (800 ?), mutta alle tuhat henkilöä.
Opillisia käsityksiä ja opittuja asenteita
Lestadiolaisten uskonnäkemyksen mukaan jokainen "elävä kristitty" toimii "hengellisenä pappina". Tämän näkemyksen mukaan jokaisella liikkeen opetuksen mukaisesti uskovalla on mahdollisuus päästää (antaa anteeksi) toisten ihmisten syntejä. Erityisesti liikkeen alkuvaiheessa tämä mahdollisti lestadiolaisuskon nopean leviämisen, sillä kaikilla ammattiin ja sukupuoleen katsomatta oli mahdollisuus levittää sanomaa. Maallikkojohtoinen yhteisö opetti poikkeavasti ja käytti sielunhoidollisia keinoja omalla tavallaan, mikä herätti närää erityisesti kirkon viranhaltijoiden piirissä. Lestadiolaisuudella on ollut positiivisiakin vaikutuksia tavallisen rahvaan itsetunnon ja -tietoisuuden kannalta.
Vanhoillislestadiolaisten käsityksen mukaan pelastuminen on mahdollista vain samalla tavalla uskovien eli "Jumalan valtakunnan" kautta. Yhteisöllä on heidän mukaansa "avainten valta"eli valta päästää ihminen synneistä tai sitoa synteihin. Seuroissa kuulee nykyäänkin julistettavan syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Ulkopuolisestä tämä piirre saarnoissa saattaa tuntua korostuneelta.
Lestadiolaisen liikkeen alkuvaiheessa naisilla oli, ehkä yllättäen, aktiivisempi rooli saarnaajana. Herätyksen perustaja Lars L. Laestadius suhtautui naisiin yllättävän positiivisesti. Muun muassa Oulussa toimi naissaarnaaja vuoden 1880 molemmin puolin. Nykyään vanhoillislaestadiolaisuudessa nainen ei voi toimia "sananpalvelijana". Naisella liikkeessä on ennen kaikkea arvojen säilyttäjän rooli. Naista arvostetaan erityisesti äitinä, lasten huoltajana ja synnyttäjänä. Nykyaikana naisia toimii liikkeen piirissä kuitenkin vaihtelevissa ammateissa, ei pelkkinä kotiäiteinä. Rauhanyhdistysten ja SRK:n toimintaa sävyttää tietty patriarkaalisuus. SRK:n johtohenkilöt ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajat ovat miehiä.
Laestadiolaiset tuntevat usein olevansa vähemmistössä arvomaailman ja käyttäytymisen osalta. Erilaisuuden kokeminen on usein vaikea asia, mutta uskovan osa on olla "vieras tälle maailmalle". Laestadiolaiset eivät hyväksy esimerkiksi alkoholin käyttöä ja esiaviollista seksiä. Laestadiolaisessa kodissa ei katsella televisiota tai turmelevia videoita, eikä kuunnella "maailmallista" musiikkia. Oikeaoppinen lestadiolainen perhe ei harrasta syntyvyyden säännöstelyä. Asian vuoksi liikkeestä on toisinaan eronnut perheitä tai yksityisiä henkilöitä. Homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, vaikka liikkeessä varmasti on ja on ollut homoja. Abortti on ehdottomasti pannassa. Hyvin oppinutkin lestadiolainen lääkärimies saattaa sanoa, että abortti ei ole missään olosuhteissa suotavaa. Lestadiolaisten asennoituminen lisääntymisbiologiaan ja seksuaalisuuteen on usein vanhanaikaista ja lapsellista. Kaksinaismoralismi kukoistaa lestadiolaisten piirissä: maailman pahuus kauhistuttaa, mutta oman liikkeen epäkohdat lakaistaan maton alle.
Rauhanyhdistysten harjoittama vallankäyttö
Lestadiolaisuus oli alkuaikoina ennen kaikkea kansanliike ja raittiusliike. Lestadiolaisuudesta kehittyi vähitellen eksklusiivinen eli poissulkeva herätysliike. Liike levisi voimakkaasti paitsi tavallisten kansamiesten ja -naisten , myös maallikkosaarnaajien välityksellä. Seurat olivat ja ovat yhä keskeinen toimintamuoto lestadiolaisuudessa. Etenkin vanhoillislestadiolaisuus toimii vielä nykyäänkin poissulkevasti. Tämän ovat saaneet kokea etenkin ne henkilöt, jotka ovat epäilleet liikkeen opetuksia. Rauhanyhdistysten johtokunnat ja heidän kannattajansa toimivat erimielisyyksissä tuomareina. Opetuksia kyseenalaistavaa henkilöä voidaan rangaista erottamalla liikkeestä kokonaan. Väärällä tavalla käyttäytyvä ja liikkeen opetuksia ymmärtävä ihminen voidaan myös "sitoa synteihin".
Sidottu henkilö on ollut eri mieltä tai ymmärtänyt liikkeen opetuksia väärin. Sitominen on hänelle voimassa niin kauan kuin hän tekee "parannuksen" kyseisestä synnistä. Etenkin kaikkein oikeaoppisimmin uskovat eivät pidä "sidottua" taivaskelpoisena. Mielestäni tämä on julma ja epäoikeudenmukainen rangaistus sosiaaliselle ihmiselle.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeen kehityksestä vastuussa on ollut Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK). Sen johtomiehet ovat määritelleet liikkeen suuntaviivat suhteessa muuhun yhteiskuntaaan. SRK toimii selvästi saarnamiesten keskusorganisaationa. Sen toiminta on hyvin järjestäytynyttä. Osoituksena tehokkaasta organisaatiosta voidaan pitää joka vuosi kesällä järjestettäviä SRK:n suviseuroja. Niihin kokoontuu jopa yli 70 000 sanankuulijaa.
Elämä yhteisöstä lähtemisen jälkeen
Liikkeen jättäneen näkökulmasta vanhoillislestadiolaisuus on vanhanaikainen, poissulkeva uskonnollinen yhteisö. Liikkeen jättämistä harkitseva tietää eroamisen tuovan epäluuloja rauhanyhdistyksen uskovaisten taholta. Häntä ei ehkä kohdella yhtä rakkaasti kuin ollessaan liikkeessä sisällä. Jos lähtevä aikoo keskustella eroamisesta, hän saa luultavasti vakiovastauksia. Eroava on "joutunut syntiin" tai hänen "sieluntila on väärä". Katuvat ja siten liikkeeseen palaavat otetaan mielihyvin takaisin.
"Luopujaa" kartellaan erityisesti niiden rauhanyhdistysten jäsenten toimesta, jotka haluavat säilyttää ulkoisesti hyveellisen julkisivun. Toisaalta liikkeen jättänyt henkilö saattaa itse hakeutua aktiivisesti ei-laestadiolaisten seuraan. Vahvasti rauhanyhdistyksen opetuksen mukaisesti uskovat ajattelevat vain liikkeeseen kuuluvien pelastuvan. Erityisesti liikkeen ulkopuolella oleva aikuinen ei voi pelastua, ellei hän tee "parannusta". Liikkeen jättänyt saattaa yhä ajatella rauhanyhdistysten uskovaisten olevan ainoa oikea joukko, jonka mukana voi pelastua.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeessä olin mukana kiinteästi tai vähemmän kiinteästi noin puolet elämästäni kolmekymppiseksi asti. Luopuminen liikkeen opetuksista on tapahtunut vähitellen. Liikkeestä ulkona olen ollut noin kaksi ja puoli vuotta. Alkuaikoina kun "eroprosessi " oli kesken sain helpotusta aatteellisen etsintääni luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista. Tällä hetkellä ajattelen asioita maallisesti tai maallistuneesti. Monessa asiassa tunnen humanistisen ajattelutavan sopivan minulle. Lahkojen jäsenille ja lahkoista eronneille kuuluvat minun puolestani kaikki ihmisoikeudet
Turha ruveta arvioimaan, tutkinut olen monta vuotta. Olen kirjoittanut asiasta jopa kirjankin ja tuo on ote siitä! - vl**
ToivoElää kirjoitti:
Lestadiolainen herätys sai alkunsa Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) kokemana hengellisenä kääntymyksenä Pohjois-Ruotsissa Kaaresuvannossa 1840-luvun puolivälissä. Liike levisi nopeasti lähialueille. Laestadiuksen kuoleman jälkeen liikkeen kannattajia löytyi Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Laestadius pyrki parantamaan pohjoisen kansan elinoloja koulutuksen ja raittiusliikkeen avulla. Hänen saarnansa olivat tunnetilaltaan voimakkaita ja hän pyrki puhumaan jokaiselle "sieluntilan" mukaista sanaa.
Lestadiolaisuus oli 1800-luvulla järjestäytymätöntä, mikä aiheutti huolta etenkin luterilaisen kirkon ja valtiovallan taholta. Vuosisadan loppupuoliskolla liikkeelle oli ominaista nopea ja voimakas laajeneminen. Vuosisadan vaihteeseen mennessä herätys oli levinnyt koko Suomeen. Voimakkainta kannatus oli erityisesti Lapissa, Koillismaalla ja eri puolilla Pohjanmaata. Paikallisia rauhanyhdistyksiä alettiin perustaa 1880-luvun lopulla.
Liikkeeseen kuulumattomat ihmiset kummastelivat alkuvaiheen laestadiolaisuudessa erityisesti liikutuksia kirkossa ja vallitsevasta käsityksestä poikkeavaa opillisuutta, erityisesti seurakuntaopetusta. Eräät johtavat kirkonmiehet pitivät laestadiolaisuutta jopa lahkona eli ei-kristillisenä kirkkokuntana. Opillisia erimielisyyksiä esiintyi lestadiolaisuudessa jo 1800-luvun lopulla. Liikkeestä eronneita ryhmiä kutsuttiin yleisesti "eriseuroiksi".
Suuri hajaannus lestadiolaisuudessa tapahtui 1800-1900 luvun taitteessa. Liike jakaantui uuteenheräykseen, esikoislaestadiolaisuuteen ja vanhoillislaestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaiset perustivat Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) vuonna 1914. Liikkeessä muodostui vähitellen muut ulos sulkeva seurakuntakäsitys. Tämän käsityksen mukaan iänkaikkinen pelastus on mahdollista vain liikkeen sisällä. Vuonna 2000 vanhoillislestadiolaisia arvioitiin olevan lähes satatuhatta. Vuosituhannen vaihteessa pystyttiin erottamaan 17 lestadiolaista ryhmää, joista kuitenkin viidellä on huomattavampaa merkitystä (Talonen 2000).
Alusta lähtien lestadiolaisuuden piirissä on ollut runsaasti maallikkosaarnaajia. Alkuvaiheessa myös pappeja lestadiolaistui mukaan liikkeeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on nykyäänkin maallikkojohtoinen herätysliike. Julistavat sanankäyttäjät ovat suurimmaksi osaksi maallikkosaarnaajia, mutta mukana on myös luterilaisen kirkon pappeja. "Saarnamiehiä" liikkeellä on yhteensä useita satoja (800 ?), mutta alle tuhat henkilöä.
Opillisia käsityksiä ja opittuja asenteita
Lestadiolaisten uskonnäkemyksen mukaan jokainen "elävä kristitty" toimii "hengellisenä pappina". Tämän näkemyksen mukaan jokaisella liikkeen opetuksen mukaisesti uskovalla on mahdollisuus päästää (antaa anteeksi) toisten ihmisten syntejä. Erityisesti liikkeen alkuvaiheessa tämä mahdollisti lestadiolaisuskon nopean leviämisen, sillä kaikilla ammattiin ja sukupuoleen katsomatta oli mahdollisuus levittää sanomaa. Maallikkojohtoinen yhteisö opetti poikkeavasti ja käytti sielunhoidollisia keinoja omalla tavallaan, mikä herätti närää erityisesti kirkon viranhaltijoiden piirissä. Lestadiolaisuudella on ollut positiivisiakin vaikutuksia tavallisen rahvaan itsetunnon ja -tietoisuuden kannalta.
Vanhoillislestadiolaisten käsityksen mukaan pelastuminen on mahdollista vain samalla tavalla uskovien eli "Jumalan valtakunnan" kautta. Yhteisöllä on heidän mukaansa "avainten valta"eli valta päästää ihminen synneistä tai sitoa synteihin. Seuroissa kuulee nykyäänkin julistettavan syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Ulkopuolisestä tämä piirre saarnoissa saattaa tuntua korostuneelta.
Lestadiolaisen liikkeen alkuvaiheessa naisilla oli, ehkä yllättäen, aktiivisempi rooli saarnaajana. Herätyksen perustaja Lars L. Laestadius suhtautui naisiin yllättävän positiivisesti. Muun muassa Oulussa toimi naissaarnaaja vuoden 1880 molemmin puolin. Nykyään vanhoillislaestadiolaisuudessa nainen ei voi toimia "sananpalvelijana". Naisella liikkeessä on ennen kaikkea arvojen säilyttäjän rooli. Naista arvostetaan erityisesti äitinä, lasten huoltajana ja synnyttäjänä. Nykyaikana naisia toimii liikkeen piirissä kuitenkin vaihtelevissa ammateissa, ei pelkkinä kotiäiteinä. Rauhanyhdistysten ja SRK:n toimintaa sävyttää tietty patriarkaalisuus. SRK:n johtohenkilöt ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajat ovat miehiä.
Laestadiolaiset tuntevat usein olevansa vähemmistössä arvomaailman ja käyttäytymisen osalta. Erilaisuuden kokeminen on usein vaikea asia, mutta uskovan osa on olla "vieras tälle maailmalle". Laestadiolaiset eivät hyväksy esimerkiksi alkoholin käyttöä ja esiaviollista seksiä. Laestadiolaisessa kodissa ei katsella televisiota tai turmelevia videoita, eikä kuunnella "maailmallista" musiikkia. Oikeaoppinen lestadiolainen perhe ei harrasta syntyvyyden säännöstelyä. Asian vuoksi liikkeestä on toisinaan eronnut perheitä tai yksityisiä henkilöitä. Homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, vaikka liikkeessä varmasti on ja on ollut homoja. Abortti on ehdottomasti pannassa. Hyvin oppinutkin lestadiolainen lääkärimies saattaa sanoa, että abortti ei ole missään olosuhteissa suotavaa. Lestadiolaisten asennoituminen lisääntymisbiologiaan ja seksuaalisuuteen on usein vanhanaikaista ja lapsellista. Kaksinaismoralismi kukoistaa lestadiolaisten piirissä: maailman pahuus kauhistuttaa, mutta oman liikkeen epäkohdat lakaistaan maton alle.
Rauhanyhdistysten harjoittama vallankäyttö
Lestadiolaisuus oli alkuaikoina ennen kaikkea kansanliike ja raittiusliike. Lestadiolaisuudesta kehittyi vähitellen eksklusiivinen eli poissulkeva herätysliike. Liike levisi voimakkaasti paitsi tavallisten kansamiesten ja -naisten , myös maallikkosaarnaajien välityksellä. Seurat olivat ja ovat yhä keskeinen toimintamuoto lestadiolaisuudessa. Etenkin vanhoillislestadiolaisuus toimii vielä nykyäänkin poissulkevasti. Tämän ovat saaneet kokea etenkin ne henkilöt, jotka ovat epäilleet liikkeen opetuksia. Rauhanyhdistysten johtokunnat ja heidän kannattajansa toimivat erimielisyyksissä tuomareina. Opetuksia kyseenalaistavaa henkilöä voidaan rangaista erottamalla liikkeestä kokonaan. Väärällä tavalla käyttäytyvä ja liikkeen opetuksia ymmärtävä ihminen voidaan myös "sitoa synteihin".
Sidottu henkilö on ollut eri mieltä tai ymmärtänyt liikkeen opetuksia väärin. Sitominen on hänelle voimassa niin kauan kuin hän tekee "parannuksen" kyseisestä synnistä. Etenkin kaikkein oikeaoppisimmin uskovat eivät pidä "sidottua" taivaskelpoisena. Mielestäni tämä on julma ja epäoikeudenmukainen rangaistus sosiaaliselle ihmiselle.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeen kehityksestä vastuussa on ollut Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK). Sen johtomiehet ovat määritelleet liikkeen suuntaviivat suhteessa muuhun yhteiskuntaaan. SRK toimii selvästi saarnamiesten keskusorganisaationa. Sen toiminta on hyvin järjestäytynyttä. Osoituksena tehokkaasta organisaatiosta voidaan pitää joka vuosi kesällä järjestettäviä SRK:n suviseuroja. Niihin kokoontuu jopa yli 70 000 sanankuulijaa.
Elämä yhteisöstä lähtemisen jälkeen
Liikkeen jättäneen näkökulmasta vanhoillislestadiolaisuus on vanhanaikainen, poissulkeva uskonnollinen yhteisö. Liikkeen jättämistä harkitseva tietää eroamisen tuovan epäluuloja rauhanyhdistyksen uskovaisten taholta. Häntä ei ehkä kohdella yhtä rakkaasti kuin ollessaan liikkeessä sisällä. Jos lähtevä aikoo keskustella eroamisesta, hän saa luultavasti vakiovastauksia. Eroava on "joutunut syntiin" tai hänen "sieluntila on väärä". Katuvat ja siten liikkeeseen palaavat otetaan mielihyvin takaisin.
"Luopujaa" kartellaan erityisesti niiden rauhanyhdistysten jäsenten toimesta, jotka haluavat säilyttää ulkoisesti hyveellisen julkisivun. Toisaalta liikkeen jättänyt henkilö saattaa itse hakeutua aktiivisesti ei-laestadiolaisten seuraan. Vahvasti rauhanyhdistyksen opetuksen mukaisesti uskovat ajattelevat vain liikkeeseen kuuluvien pelastuvan. Erityisesti liikkeen ulkopuolella oleva aikuinen ei voi pelastua, ellei hän tee "parannusta". Liikkeen jättänyt saattaa yhä ajatella rauhanyhdistysten uskovaisten olevan ainoa oikea joukko, jonka mukana voi pelastua.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeessä olin mukana kiinteästi tai vähemmän kiinteästi noin puolet elämästäni kolmekymppiseksi asti. Luopuminen liikkeen opetuksista on tapahtunut vähitellen. Liikkeestä ulkona olen ollut noin kaksi ja puoli vuotta. Alkuaikoina kun "eroprosessi " oli kesken sain helpotusta aatteellisen etsintääni luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista. Tällä hetkellä ajattelen asioita maallisesti tai maallistuneesti. Monessa asiassa tunnen humanistisen ajattelutavan sopivan minulle. Lahkojen jäsenille ja lahkoista eronneille kuuluvat minun puolestani kaikki ihmisoikeudet
Turha ruveta arvioimaan, tutkinut olen monta vuotta. Olen kirjoittanut asiasta jopa kirjankin ja tuo on ote siitä!Uskontojen uhrit ry:n nettisivuilta. Aika säälittävää.
- ToivoElää
vl** kirjoitti:
Uskontojen uhrit ry:n nettisivuilta. Aika säälittävää.
Säälittävää! Tiedän että se on suoraan, koska siellä se alunperin julkaistiin ja olenkin julkaissut sen täälläkin ennen! Kyllä itse tiedän mitä olen kirjoittanut!
- kiinnostunut
ToivoElää kirjoitti:
Säälittävää! Tiedän että se on suoraan, koska siellä se alunperin julkaistiin ja olenkin julkaissut sen täälläkin ennen! Kyllä itse tiedän mitä olen kirjoittanut!
Voisitko kertoa kirjan nimen, tarvitsisin sitä aivan asialliseen tarkoitukseen, opiskeluun.
- Ennenmuinoin
"Ei liioin voida koskaan ketään erottaa lestadiolaisuudesta, ei minkään syyn vuoksi. Ovet ovat aina auki kaikille syntisille."
No jaa ei kai se sitten ole mitään erottamista mutta kyllä minä sitomisen esimerkiksi katson erottamiseksi.. Ja jos joskus osuu esim. Jyväskylän Ry:lle niin siellä erästä nimeltä mainitsematonta "Karhua" viedään joskus kolmen miehen voiminkin ovesta pihalle kun keskusteluillassa erehtyy avaamaan suunsa väärään aikaan..:) - vanh.lest.
ToivoElää kirjoitti:
Lestadiolainen herätys sai alkunsa Lars Levi Laestadiuksen (1800-1861) kokemana hengellisenä kääntymyksenä Pohjois-Ruotsissa Kaaresuvannossa 1840-luvun puolivälissä. Liike levisi nopeasti lähialueille. Laestadiuksen kuoleman jälkeen liikkeen kannattajia löytyi Ruotsista, Suomesta, Norjasta ja Yhdysvalloista. Laestadius pyrki parantamaan pohjoisen kansan elinoloja koulutuksen ja raittiusliikkeen avulla. Hänen saarnansa olivat tunnetilaltaan voimakkaita ja hän pyrki puhumaan jokaiselle "sieluntilan" mukaista sanaa.
Lestadiolaisuus oli 1800-luvulla järjestäytymätöntä, mikä aiheutti huolta etenkin luterilaisen kirkon ja valtiovallan taholta. Vuosisadan loppupuoliskolla liikkeelle oli ominaista nopea ja voimakas laajeneminen. Vuosisadan vaihteeseen mennessä herätys oli levinnyt koko Suomeen. Voimakkainta kannatus oli erityisesti Lapissa, Koillismaalla ja eri puolilla Pohjanmaata. Paikallisia rauhanyhdistyksiä alettiin perustaa 1880-luvun lopulla.
Liikkeeseen kuulumattomat ihmiset kummastelivat alkuvaiheen laestadiolaisuudessa erityisesti liikutuksia kirkossa ja vallitsevasta käsityksestä poikkeavaa opillisuutta, erityisesti seurakuntaopetusta. Eräät johtavat kirkonmiehet pitivät laestadiolaisuutta jopa lahkona eli ei-kristillisenä kirkkokuntana. Opillisia erimielisyyksiä esiintyi lestadiolaisuudessa jo 1800-luvun lopulla. Liikkeestä eronneita ryhmiä kutsuttiin yleisesti "eriseuroiksi".
Suuri hajaannus lestadiolaisuudessa tapahtui 1800-1900 luvun taitteessa. Liike jakaantui uuteenheräykseen, esikoislaestadiolaisuuteen ja vanhoillislaestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaiset perustivat Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) vuonna 1914. Liikkeessä muodostui vähitellen muut ulos sulkeva seurakuntakäsitys. Tämän käsityksen mukaan iänkaikkinen pelastus on mahdollista vain liikkeen sisällä. Vuonna 2000 vanhoillislestadiolaisia arvioitiin olevan lähes satatuhatta. Vuosituhannen vaihteessa pystyttiin erottamaan 17 lestadiolaista ryhmää, joista kuitenkin viidellä on huomattavampaa merkitystä (Talonen 2000).
Alusta lähtien lestadiolaisuuden piirissä on ollut runsaasti maallikkosaarnaajia. Alkuvaiheessa myös pappeja lestadiolaistui mukaan liikkeeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on nykyäänkin maallikkojohtoinen herätysliike. Julistavat sanankäyttäjät ovat suurimmaksi osaksi maallikkosaarnaajia, mutta mukana on myös luterilaisen kirkon pappeja. "Saarnamiehiä" liikkeellä on yhteensä useita satoja (800 ?), mutta alle tuhat henkilöä.
Opillisia käsityksiä ja opittuja asenteita
Lestadiolaisten uskonnäkemyksen mukaan jokainen "elävä kristitty" toimii "hengellisenä pappina". Tämän näkemyksen mukaan jokaisella liikkeen opetuksen mukaisesti uskovalla on mahdollisuus päästää (antaa anteeksi) toisten ihmisten syntejä. Erityisesti liikkeen alkuvaiheessa tämä mahdollisti lestadiolaisuskon nopean leviämisen, sillä kaikilla ammattiin ja sukupuoleen katsomatta oli mahdollisuus levittää sanomaa. Maallikkojohtoinen yhteisö opetti poikkeavasti ja käytti sielunhoidollisia keinoja omalla tavallaan, mikä herätti närää erityisesti kirkon viranhaltijoiden piirissä. Lestadiolaisuudella on ollut positiivisiakin vaikutuksia tavallisen rahvaan itsetunnon ja -tietoisuuden kannalta.
Vanhoillislestadiolaisten käsityksen mukaan pelastuminen on mahdollista vain samalla tavalla uskovien eli "Jumalan valtakunnan" kautta. Yhteisöllä on heidän mukaansa "avainten valta"eli valta päästää ihminen synneistä tai sitoa synteihin. Seuroissa kuulee nykyäänkin julistettavan syntejä anteeksi "Jeesuksen nimessä ja veressä". Ulkopuolisestä tämä piirre saarnoissa saattaa tuntua korostuneelta.
Lestadiolaisen liikkeen alkuvaiheessa naisilla oli, ehkä yllättäen, aktiivisempi rooli saarnaajana. Herätyksen perustaja Lars L. Laestadius suhtautui naisiin yllättävän positiivisesti. Muun muassa Oulussa toimi naissaarnaaja vuoden 1880 molemmin puolin. Nykyään vanhoillislaestadiolaisuudessa nainen ei voi toimia "sananpalvelijana". Naisella liikkeessä on ennen kaikkea arvojen säilyttäjän rooli. Naista arvostetaan erityisesti äitinä, lasten huoltajana ja synnyttäjänä. Nykyaikana naisia toimii liikkeen piirissä kuitenkin vaihtelevissa ammateissa, ei pelkkinä kotiäiteinä. Rauhanyhdistysten ja SRK:n toimintaa sävyttää tietty patriarkaalisuus. SRK:n johtohenkilöt ja Rauhanyhdistysten puheenjohtajat ovat miehiä.
Laestadiolaiset tuntevat usein olevansa vähemmistössä arvomaailman ja käyttäytymisen osalta. Erilaisuuden kokeminen on usein vaikea asia, mutta uskovan osa on olla "vieras tälle maailmalle". Laestadiolaiset eivät hyväksy esimerkiksi alkoholin käyttöä ja esiaviollista seksiä. Laestadiolaisessa kodissa ei katsella televisiota tai turmelevia videoita, eikä kuunnella "maailmallista" musiikkia. Oikeaoppinen lestadiolainen perhe ei harrasta syntyvyyden säännöstelyä. Asian vuoksi liikkeestä on toisinaan eronnut perheitä tai yksityisiä henkilöitä. Homoseksuaalisuutta ei hyväksytä, vaikka liikkeessä varmasti on ja on ollut homoja. Abortti on ehdottomasti pannassa. Hyvin oppinutkin lestadiolainen lääkärimies saattaa sanoa, että abortti ei ole missään olosuhteissa suotavaa. Lestadiolaisten asennoituminen lisääntymisbiologiaan ja seksuaalisuuteen on usein vanhanaikaista ja lapsellista. Kaksinaismoralismi kukoistaa lestadiolaisten piirissä: maailman pahuus kauhistuttaa, mutta oman liikkeen epäkohdat lakaistaan maton alle.
Rauhanyhdistysten harjoittama vallankäyttö
Lestadiolaisuus oli alkuaikoina ennen kaikkea kansanliike ja raittiusliike. Lestadiolaisuudesta kehittyi vähitellen eksklusiivinen eli poissulkeva herätysliike. Liike levisi voimakkaasti paitsi tavallisten kansamiesten ja -naisten , myös maallikkosaarnaajien välityksellä. Seurat olivat ja ovat yhä keskeinen toimintamuoto lestadiolaisuudessa. Etenkin vanhoillislestadiolaisuus toimii vielä nykyäänkin poissulkevasti. Tämän ovat saaneet kokea etenkin ne henkilöt, jotka ovat epäilleet liikkeen opetuksia. Rauhanyhdistysten johtokunnat ja heidän kannattajansa toimivat erimielisyyksissä tuomareina. Opetuksia kyseenalaistavaa henkilöä voidaan rangaista erottamalla liikkeestä kokonaan. Väärällä tavalla käyttäytyvä ja liikkeen opetuksia ymmärtävä ihminen voidaan myös "sitoa synteihin".
Sidottu henkilö on ollut eri mieltä tai ymmärtänyt liikkeen opetuksia väärin. Sitominen on hänelle voimassa niin kauan kuin hän tekee "parannuksen" kyseisestä synnistä. Etenkin kaikkein oikeaoppisimmin uskovat eivät pidä "sidottua" taivaskelpoisena. Mielestäni tämä on julma ja epäoikeudenmukainen rangaistus sosiaaliselle ihmiselle.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeen kehityksestä vastuussa on ollut Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys (SRK). Sen johtomiehet ovat määritelleet liikkeen suuntaviivat suhteessa muuhun yhteiskuntaaan. SRK toimii selvästi saarnamiesten keskusorganisaationa. Sen toiminta on hyvin järjestäytynyttä. Osoituksena tehokkaasta organisaatiosta voidaan pitää joka vuosi kesällä järjestettäviä SRK:n suviseuroja. Niihin kokoontuu jopa yli 70 000 sanankuulijaa.
Elämä yhteisöstä lähtemisen jälkeen
Liikkeen jättäneen näkökulmasta vanhoillislestadiolaisuus on vanhanaikainen, poissulkeva uskonnollinen yhteisö. Liikkeen jättämistä harkitseva tietää eroamisen tuovan epäluuloja rauhanyhdistyksen uskovaisten taholta. Häntä ei ehkä kohdella yhtä rakkaasti kuin ollessaan liikkeessä sisällä. Jos lähtevä aikoo keskustella eroamisesta, hän saa luultavasti vakiovastauksia. Eroava on "joutunut syntiin" tai hänen "sieluntila on väärä". Katuvat ja siten liikkeeseen palaavat otetaan mielihyvin takaisin.
"Luopujaa" kartellaan erityisesti niiden rauhanyhdistysten jäsenten toimesta, jotka haluavat säilyttää ulkoisesti hyveellisen julkisivun. Toisaalta liikkeen jättänyt henkilö saattaa itse hakeutua aktiivisesti ei-laestadiolaisten seuraan. Vahvasti rauhanyhdistyksen opetuksen mukaisesti uskovat ajattelevat vain liikkeeseen kuuluvien pelastuvan. Erityisesti liikkeen ulkopuolella oleva aikuinen ei voi pelastua, ellei hän tee "parannusta". Liikkeen jättänyt saattaa yhä ajatella rauhanyhdistysten uskovaisten olevan ainoa oikea joukko, jonka mukana voi pelastua.
Vanhoillislaestadiolaisen liikkeessä olin mukana kiinteästi tai vähemmän kiinteästi noin puolet elämästäni kolmekymppiseksi asti. Luopuminen liikkeen opetuksista on tapahtunut vähitellen. Liikkeestä ulkona olen ollut noin kaksi ja puoli vuotta. Alkuaikoina kun "eroprosessi " oli kesken sain helpotusta aatteellisen etsintääni luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista. Tällä hetkellä ajattelen asioita maallisesti tai maallistuneesti. Monessa asiassa tunnen humanistisen ajattelutavan sopivan minulle. Lahkojen jäsenille ja lahkoista eronneille kuuluvat minun puolestani kaikki ihmisoikeudet
Turha ruveta arvioimaan, tutkinut olen monta vuotta. Olen kirjoittanut asiasta jopa kirjankin ja tuo on ote siitä!Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Tuntuuko tutulta. Sinä toista syytät valehtelimisesta ja itsekään et puhu totta.
Paras kun ulkopuolisena jätät lestaadiolaiset rauhaan siis, koska et näytä asioita ymmärtävän. Ne asiathan ei pidä paikkaansa mitä luin kirjoituksistasi.
Lestadiolainen voi lähteä milloin haluaa, siis erota. Takasin tuleminen voi olla vaikeampaa...
Sillä jos jättää uskon, antaako Jumala enää armoaan, että ihminen sais palata....
- vl**
on ollut tällä palstalla lukuisia kertoja, samoinen sanamuotoineen.
- vanh.lest
Kai näette, että kaikki vl:ät ei edes vaivaudu vastaamaan tällaisiin asioihin mitä täällä puhutaan. Ja kai jättävät pikku-hiljaa tämän kanavan kokonaan, koska se ei anna heille mitään.
Ja jos Jumalan omat vaikenee, silloin on vakava tilanne.
Silloin se Jumala on oikein vihanen kun se ei ole yhtään vihanen. Siis kun uskovainen ihminen ei enää puhuttele ihmistä, silloin Jumala on jättänyt ihmisen oman onnen varaan. Ja tämä maailma on hyvin kova yksin elää, ilman Jumalaa ja hänen omiaan.
- Pikko
Luin viestisi vasta nyt loppuun asti.
Sinä olet siis lähtenyt jo liikkeestä nostelemaan. Mutta sen voin lestadiolaisena vakuuttaa sinulle, että kirjoitit jostakin muusta liikkeestä kun lestadiolaisuudesta.
Arvelin sinun tarkoittaneen vanhoillislestadiolaiset nimistä herätysliikettä?- ToivoElää
En kirjoittaessani aikonut yleistää, mutta sorruin siihen kuitenkin. En toki puhu vain vanhoillislestadiolaisuudesta. Vaan eri herätysliikkeistä yleensä ja niiden epäkohdista.
- Pikko
ToivoElää kirjoitti:
En kirjoittaessani aikonut yleistää, mutta sorruin siihen kuitenkin. En toki puhu vain vanhoillislestadiolaisuudesta. Vaan eri herätysliikkeistä yleensä ja niiden epäkohdista.
Olin joskus nuorena työpailalla jossa tuli puheeksi jotkut työpaikalla vallitsevat epäkohdat, kerroin niistä esimiehelleni.
Esimies sanoi minulle että täällä on yksi epäkohta, ja lausui sen perään etu ja sukunimeni.
Jos tulkitsen sinua oikein et selvästikään ole hylännyt vain pelkkää lestadiolaisuutta, vaan uskon Kristukseen. Ja se on todella vakava epäkohta sinun kannaltasi. Nimittän ethän sinä epäuskoisenakaan elä sellaisessa yhteisössä jossa ei olisi kosolti epäkohtia, vai mitä?
Ei... sellaista yhteisöä ei ole, jossa ei olisi epäkohtia.
Mutta nyt elät epäuskossa ja sen "uskon" loppu on kadotus valitettavasti.
Sanon ystävän neuvona, että älä sinä missään tapauksessa hylkää Jeesusta Kristusta jossa ainoassa sinulle on pelastus.
Sinua eivät nimittäin mitään hyödytä epäkohtien etsimiset ja löytämiset muista ihmisistä tai uskonyhteisöistä, jos kuolema tulee sinulle epäuskon tilassa. Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut.
Kyllä minä ymmärrän turhautumisesi Jumalaan ja uskoon varsin hyvin, sillä täysin rakkaudeton omavanhurskaus perkele antaa kyllä kummallisen kieron ja väärän kuvan Jumalasta, kun häntä aletaan yhteisössä uskoa ja seurata.
Mutta etsi Jumalan kasvoja Jeesuksen Kristusen kautta rukouksissa ja anomisissa, hän kyllä etsivän johdattaa ja anovalle hän antaa. Niin hän on rakkaudessaan luvannut. - uskovainen81
ToivoElää kirjoitti:
En kirjoittaessani aikonut yleistää, mutta sorruin siihen kuitenkin. En toki puhu vain vanhoillislestadiolaisuudesta. Vaan eri herätysliikkeistä yleensä ja niiden epäkohdista.
Se mitä kirjoitit ei koske kaikkia lestadiolais suuntia. Olen itsekin lestadiolainen (en vanhoillinen) minulla on telkkari, hyväksyn ehkäisyn ja musiikin kuuntelun. Kuulun liikkeeseen jossa on niin sanottu "omantunnonvapaus" tehdä asioita jotka kokee oikeiksi. Toki on niitäkin liikkeessämme jotka eivät hyväksy em asioita mutta myös monet hyväksyy eikä ketään eroteta liikkeestä vaikka on tv tai meikkaa jne.
- Pikko
uskovainen81 kirjoitti:
Se mitä kirjoitit ei koske kaikkia lestadiolais suuntia. Olen itsekin lestadiolainen (en vanhoillinen) minulla on telkkari, hyväksyn ehkäisyn ja musiikin kuuntelun. Kuulun liikkeeseen jossa on niin sanottu "omantunnonvapaus" tehdä asioita jotka kokee oikeiksi. Toki on niitäkin liikkeessämme jotka eivät hyväksy em asioita mutta myös monet hyväksyy eikä ketään eroteta liikkeestä vaikka on tv tai meikkaa jne.
Nämähän ovat ihmisen ulkoiseen kehoon liittyviä asioita. Kehon tekemisillä tai tekemättä jättämisillä ei kukaan ihminen pelastu, vaan uskolla Kristukseen, Lunastajaan ja Vapahtajaan.
Itselläni ei ole TV:tä koska siellä on niin ala- arvoista ja huonoa ohjelmaa tarvolla.
Toisaalta monet ovat esimerkiksi parisuhteessaan kokeneet puolison sitoutuneen liiaksi television katseluun ja näin lyövän laimin puolisoaan lapsiaan ja tehtäviään perheessä. Television tuijottamisesta on tullut ikäänkuin pakopaikka.
Minulla on tämä tietokone sellainen pakopaikka, että suo siellä vetelä täällä. - ToivoElää
Pikko kirjoitti:
Olin joskus nuorena työpailalla jossa tuli puheeksi jotkut työpaikalla vallitsevat epäkohdat, kerroin niistä esimiehelleni.
Esimies sanoi minulle että täällä on yksi epäkohta, ja lausui sen perään etu ja sukunimeni.
Jos tulkitsen sinua oikein et selvästikään ole hylännyt vain pelkkää lestadiolaisuutta, vaan uskon Kristukseen. Ja se on todella vakava epäkohta sinun kannaltasi. Nimittän ethän sinä epäuskoisenakaan elä sellaisessa yhteisössä jossa ei olisi kosolti epäkohtia, vai mitä?
Ei... sellaista yhteisöä ei ole, jossa ei olisi epäkohtia.
Mutta nyt elät epäuskossa ja sen "uskon" loppu on kadotus valitettavasti.
Sanon ystävän neuvona, että älä sinä missään tapauksessa hylkää Jeesusta Kristusta jossa ainoassa sinulle on pelastus.
Sinua eivät nimittäin mitään hyödytä epäkohtien etsimiset ja löytämiset muista ihmisistä tai uskonyhteisöistä, jos kuolema tulee sinulle epäuskon tilassa. Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut.
Kyllä minä ymmärrän turhautumisesi Jumalaan ja uskoon varsin hyvin, sillä täysin rakkaudeton omavanhurskaus perkele antaa kyllä kummallisen kieron ja väärän kuvan Jumalasta, kun häntä aletaan yhteisössä uskoa ja seurata.
Mutta etsi Jumalan kasvoja Jeesuksen Kristusen kautta rukouksissa ja anomisissa, hän kyllä etsivän johdattaa ja anovalle hän antaa. Niin hän on rakkaudessaan luvannut.Olen menettänyt uskoni pelkästään lestadiolaisuuteen en Jumalaan.
- Pikko
ToivoElää kirjoitti:
Olen menettänyt uskoni pelkästään lestadiolaisuuteen en Jumalaan.
Pelkäsin jo pahinta. Millainen Jumalasi on?
Jos kuvailisit muutamalla sanalla Häntä. - ToivoElää
Pikko kirjoitti:
Pelkäsin jo pahinta. Millainen Jumalasi on?
Jos kuvailisit muutamalla sanalla Häntä.Parilla sanalla hiukan vaikeaa, mutta... Minulle Jumala on aina lähellä,rakastava,armahtava ja jotain mitä sanoin ei voi kuvailla... Pitääkin aamulla herätä kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, niin annanpa sen jälkeen parempia vastauksia, kun ne ovat juuri nyt syystäkin hiukan hukassa.
- Entvl71
uskovainen81 kirjoitti:
Se mitä kirjoitit ei koske kaikkia lestadiolais suuntia. Olen itsekin lestadiolainen (en vanhoillinen) minulla on telkkari, hyväksyn ehkäisyn ja musiikin kuuntelun. Kuulun liikkeeseen jossa on niin sanottu "omantunnonvapaus" tehdä asioita jotka kokee oikeiksi. Toki on niitäkin liikkeessämme jotka eivät hyväksy em asioita mutta myös monet hyväksyy eikä ketään eroteta liikkeestä vaikka on tv tai meikkaa jne.
Tämä on sellainen asia, joka pitäisi liikkeiden sisällä ymmärtää. Painotan vanhoillislestadiolaisia, joihin itsekin olen kuulunut aikaisemmin. Kun joku toinen määrää tai määrittelee sen, mitä oma omatunto sallii ja kestää, niin se on ahdistavaa ja sietämätöntä. Pitäisi pystyä hellittämään sellaisesta kollektiivisesta valvomisesta ja ohjaamisesta. Se säästäisi monta lähtöä yhteisöstä kun saisi olla oma itsensä, kaltaisensa.
- annuli
Entvl71 kirjoitti:
Tämä on sellainen asia, joka pitäisi liikkeiden sisällä ymmärtää. Painotan vanhoillislestadiolaisia, joihin itsekin olen kuulunut aikaisemmin. Kun joku toinen määrää tai määrittelee sen, mitä oma omatunto sallii ja kestää, niin se on ahdistavaa ja sietämätöntä. Pitäisi pystyä hellittämään sellaisesta kollektiivisesta valvomisesta ja ohjaamisesta. Se säästäisi monta lähtöä yhteisöstä kun saisi olla oma itsensä, kaltaisensa.
Kun pääsee päättämään, mitä omientuntojen pitää sanoa, lienee huipulla - tämänpuoleisessa. Ovatko johtajat todella NIIN riippuvaisia vallasta. Huomaavatko, että riippuvuuskin voi olla syntiä... Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tällainen johtohenkilö erottaa Jumalan ja oman sovinistisuutensa aivoitukset!
- King's kid
...Oot kyl iha oikees, itte tosin en oo lesta millään tavoin mut oon opiskelemas täl hetkel Kr. kansanopistossa jonka pohja on vanh.lestadiolainen.
Tosin en ittekään hyväksy mm. aborttia, esiaviollisii seksisuhteit,yms. Alkoholin nauttimisen sallin vain jos sillä ei läträtä jatkuvasti. Itsekkään ei kyl tuu katottuu kauheest telkkarii; tosin joskus jos tulee jotaki asiaohjelmii / kunnollisii leffoi.
Olin kuuntelemassa alustusta muutama päivä sitte ku se kuulu opiston oetusohjelmaan; aiheena oli seksuaalisuus. Voin sanoo omasta puolestani et ei ollu kovin "kiva" olla paikalla; puhuja puhui niin lapsellisen typerästi koko aiheesta ja hyvin moni asia kierrettiin selittämällä kauheen laajasti. Oon kuullu paljon parempiakin "valistuksia". Itse asias alan jo kyllästyy koko aiheeseen ku siitä on kuullu jo ala-asteen 5.luokalta lähtien.
Tost kaksinaismoralismista nii se on AIVAN TOTTA; mm. tääl opistolla sattuu kaiken aikaa "tihu"töitä ja vaikka syyllisiä olis vain yks / muutama tyyppi nii koko opisto joutuu kärsiin, nekin jotka ei tiiä koko asiast yhtään mitään. Sit meitä kielletään jyrkästi kertomasta mitään mitä opistolla sattuu (varsinki huonommat "uutiset") ulkopuolisille; ilmeisestikin siks että opiston HYVÄ MAINE säilyisi varsinkin nytte kun opiskelijamäärä kasvaa vuosi vuodelta. Todellisuudessa tämä paikka EI OLE nykyisen maineensa arvoinen ,ainakaan mun mielestä.
Voisi tiivistää sen mitä tääl todellisuudessa tapahtuu sanoihin jotka löytyy Raamatusta room. kirjeen alusta:
"Kuinka sinä joka inhoat epäjumalan palvelusta niin varastat kuitenkin temppelistä jumalankuvat???"
Kyseises luvus puhutaan samasta asiast moneenki kertaan mut eri esimerkeillä.
Lisäks oon käyny kattoon noitten nettisivui, keskustelupalstoi, yms. nii vois sanoo et "hiukkasen" ristiriitasii juttui; Vähän vaikuttaa siltä et kaikki lestat ei oo ees omast uskomisestaan selvillä vesillä.- hammastynyt
Ajattelinpa vain kysasta, etta missa opistossa satut olemaan kun noin alentavasti siita kirjoitit?
- vanh.lest
Se on sitten ihmeellinen asia; joilta on mennyt hyvä omatunto ja oikea usko hukkaan, niin he kaikista eniten mustamaalaavat tätä vl-uskoa. Siis jotka ovat itse ollut osallisia tästä uskosta. Se ei ole uskon vika, vaan ihmisen oma vika. Mutta sen kyllä ymmärtää että katkeralla sydämmellä ihmiset lähtee, kun omat asiat ei ole kunnossa.
Mutta kukaan ei jätä tätä Jumlanvaltakuntaa hyvällä omallatunnolla.
Kukapa sitä haluaa pitkin maailmaa oman hengellisen kodin asioita levittää, silloin jos omat asiat on kunnossa. Sitä jos on puhtaalla omalla tunnolla, haluaa korjata omia vikoja ja virheitä ja uskoa ne anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Niin, ja kukapa sitä aina kaikkea osaa tehdä oikein, käsi sydämmelle. Paratiisia ei täältä maanpäältä löydy, se on tämä vaellus uskovaisellakin kilvoittelua synninpoispanijana. Siis omien, ei toisten....
Eikä me sitä paitsi tekojen kautta päästä taivaaseen, vaan oikealla uskolla joka vaikuttaa oikealla tavalla sydämmessä. Ja silloin kun omat asiat on kunnossa Jumalan seurakuntakin näkyy kalliina. Jos sen arvo himmenee, on asiat huonosti.
Älä vaan paaduta sydäntäsi vaan tee parannus ennenkuin on myöhäsitä.
Jos et ole kuuliainen voi oma tunto paatua ja etsikko aika mennä ohi.
Rukoile Jumalalta oikeaa ymmärrystä että voisit palata takaisin. Sitten kun tulee huoli omista synneistä ja haluat korjata niitä, olet oikealla paikalla.
Se sielunvihollinen voi varastaa synnitkin, näköjään....
Sitten siitä jos jotakin onkin, se on ihan normaalia, ei se uskovaisten elämä ole sitä että istutaan pilven reunalla ja heilutellaan jalkoja, on se muutakin. Suurin osa myös vl:n ihmisten elämää on vaan arkea ja arkista aherrusta. Ison perheen äitejä ja isiä jotka ahkeroivat ison perheen elättämisen kanssa.
Nämä vl:ät vielä rukoilevat sellaistenkin puolesta jotka ovat jättäneet Jumalan valtakunnan, että Jumala armossaan vetäsi rakkaudessaan takasin näiä ihmisiä.
Jos on jotakin vakavampaa, Jumalalla on oma aikansa. Ja silloin ihmiset joko korjaa omat asiansa, ja sellaset jotka ei sitä tee, joutuvat syntien ja ylitsekäymisten kautta ulos Jumalan valtakunnasta.
Täältä ei ketään ajeta ulos. Ja ainoa syy miksi usko jää on synti. Sitä kun Jumala saisi kirkastaa omalle sydämmelle, ei tee mieli parjata ja haukkua muita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6507955Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4662245Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2312145- 1451711
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511230Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251229Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule991113Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65839Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.58762Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7736