Luin paljon asioita yksinäisyydestä ja ihmissuhteista sekä kavereista.Siis sitten tajusin ettei se enää merkitsee minulle elämään.Ei ole enää väliä ,että onko minulla kavereita tai ei.Otan mielummin "yksinäisyys" sitä ,koska ihmissuhteita todellakin vaikeita mennä ja ei ole myös helppoa saada kavereita.Aivan tajusin liian myöhään ,että olin jo yksinäisyyteen lähes koko ikäni ja eivät todellisia kavereita ole.On minulla edelleen muutamaa ystävää mikäli se riittää minulle :-).Lisäksi olen sinkku ,mutta en tiedä haluanko parisuhteeseen kun tuskin vakavaan vielä.En siis ole hetero ,mutta kumminkin. Lakkasin yrittämästä "uusia kavereita" etsiä ,koska jo pitkään ollut ja eihän mitään apua. Nykyään saatan vaikea luottaa ihmisiä joka muka olisi kaverini olla. Siksi emme koskaan viettänyt kavereiden kanssa tai kahden kaverin kanssa sekä rupattelua.Näin on menee.En itse tiedä missä vika on tai miksi kun ei ole selitettävä.Ihmiset on erilaisia ja elävät eri maailmoissa mitä viihtyisivät olla. On olemassa epäsosiaalisia,sosiaalisia ja ylisosiaalisia ihmisiä.Ymmärrän kyllä ,että jos et kestäisi yksinäisyydessä mutta onhan muuta keinoja lieventää yksinäisyyteen.Tietysti joskus ihminen valitsisi yksinäisyyden elämään ,mutta se on hänen valinta joko halusi tai ei.En viettänyt terassilla ja baarissa kun en kehtaakin.Jos päädyn ikisinkuksi niin mikä ettei :-).
Päätin asiasta ja elämästä.
32 v savosta nainen
0109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.