Minulla on ollut jo vuosia vatsavaivoja, jotka ovat ilmentyneet monella tavalla. Vuonna 1997 vaivat alkoivat todenteolla lisääntyä. Olin yhden viikon todella huonossa olotilassa, jona aikana tunne oli jatkuvasti yrjöttävä ja pahoinvoiva. Mutta mitään yrjöämistä en saanut aikaan vaikka yritin. Lääkäriin en asian osalta mennyt.
Sitten vuonna 1998 alkoivat paniikinomaiset oireet, jotka tulkitsin paniikkihäiriöksi. Vaivat vähenivät vuoden 2000 kesällä, jonka jälkeen onkin vatsani ollut ajoittain normaalin sekaisin aina silloin tällöin. Lähinnä oma tulkintani oli, että olen mielenterveydeltäni herkkä.
Noin kaksi viikkoa sitten alkoivat olotilat, joissa taustalla on pieni jatkuva pahoinvointi ja erilaisten psyykkisten ärsykkeiden sietokyvyn heikentyminen. Tällä heikentymisellä tarkoitan lähinnä sitä, että erilaiset sosiaaliset tilanteet, jotka ennen tuottivat paniikinomaisia reaktioita ovat tulleet jälleen ongelmalliseksi. Päätä kivistää ja olo on tosi ahdistava. Tämän koin mm. eräässä palaverissa, jossa sydän alkoi pumppaamaan tolkutonta tahtia. Pari päivää myöhemmin vatsani ollessa hieman parempi, ei vastaava tilanne saanut minkäänlaista levottomuutta aikaan.
Nyt olen tullut omassa diagnoosissa siihen, että kaikki nämä oireet johtuvat herkästä vatsasta. Olen jo vuosia tiennyt, että vatsani on todella herkkä menemään sekaisin. Ja tämä sekaisinolo on ennenkin saanut noita paniikkioireita aikaan. Toisaalta jos vatsani on ollut kunnossa, olen kestänyt vaikka minkalaisia psyykkiä ärsykkeitä, jotka ovat jonain toisena hetkenä olleet paniikkioireita aiheuttavia.
Eli mikä on lyhyesti kuvattuna nykytila. Olen viimeiset kaksi viikkoa ollut ns. "heikkona". Tämän heikkous ilmenee selvimmin käydessäni nukkumaan. Joka yö joudun nukkumaanmenovaiheessa 2-5 kertaa nousemaan ylös, kun pahoinvointikohtaus iskee. Kohtaukseen liittyy siis pahoinvointia, joka helpottaa nousemalla seisomaan ja jos vielä vessassa saa jotain "aikaiseksi", helpottaa se vielä enemmän. Yksi oire on myös eräänlainen paineen nousu päässä, jolloin tuntuu kuin pää olisi pamahtamassa. Usein tuohon tilaan liittyy vielä se, että ajatuksissani pyörii herätessäni jokin ahdistava ajatus, joka tuottaa pahaa oloa. Ahdistava ajatus muuttuu heti ahdistamattomaksi, kun nousen seisomaan tai käyn jo mainitsemassani vessassa ja saan fysiikkani rauhoitettua.
Olen maanantaina menossa lääkärille asian osalta, jotta saisin jonkinlaiset tutkimukset käyntiin. Vaivojani kun ei ole koskaan tutkittu vatsaperäisinä, vaan lähinnä mielenterveydellisinä. Kokemukseni perusteella moni ahdistuneisuusoire johtuu ihmisten herkästä vatsasta, koska omat oireeni ovat olleet aivan tavallisia sosiaaliseen pelkoon yhdistettäviä ahdistusoireita. Eli oma väitteeni on, että monen ihmisen psyykkiset ahdistuneisuusongelmat vähenisivät todella merkittävästi, jos osaisimme pitää vatsastamme ja yleiskunnostamme parempaa huolta.
Tässä tätä vuodatusta. Toivottavasi joku saa selvää mitä tarkoitan. Jos joku vielä viitsisi kommentoida, olisin hyvin mielissäni.
Sitten vuonna 1998 alkoivat paniikinomaiset oireet, jotka tulkitsin paniikkihäiriöksi. Vaivat vähenivät vuoden 2000 kesällä, jonka jälkeen onkin vatsani ollut ajoittain normaalin sekaisin aina silloin tällöin. Lähinnä oma tulkintani oli, että olen mielenterveydeltäni herkkä.
Noin kaksi viikkoa sitten alkoivat olotilat, joissa taustalla on pieni jatkuva pahoinvointi ja erilaisten psyykkisten ärsykkeiden sietokyvyn heikentyminen. Tällä heikentymisellä tarkoitan lähinnä sitä, että erilaiset sosiaaliset tilanteet, jotka ennen tuottivat paniikinomaisia reaktioita ovat tulleet jälleen ongelmalliseksi. Päätä kivistää ja olo on tosi ahdistava. Tämän koin mm. eräässä palaverissa, jossa sydän alkoi pumppaamaan tolkutonta tahtia. Pari päivää myöhemmin vatsani ollessa hieman parempi, ei vastaava tilanne saanut minkäänlaista levottomuutta aikaan.
Nyt olen tullut omassa diagnoosissa siihen, että kaikki nämä oireet johtuvat herkästä vatsasta. Olen jo vuosia tiennyt, että vatsani on todella herkkä menemään sekaisin. Ja tämä sekaisinolo on ennenkin saanut noita paniikkioireita aikaan. Toisaalta jos vatsani on ollut kunnossa, olen kestänyt vaikka minkalaisia psyykkiä ärsykkeitä, jotka ovat jonain toisena hetkenä olleet paniikkioireita aiheuttavia.
Eli mikä on lyhyesti kuvattuna nykytila. Olen viimeiset kaksi viikkoa ollut ns. "heikkona". Tämän heikkous ilmenee selvimmin käydessäni nukkumaan. Joka yö joudun nukkumaanmenovaiheessa 2-5 kertaa nousemaan ylös, kun pahoinvointikohtaus iskee. Kohtaukseen liittyy siis pahoinvointia, joka helpottaa nousemalla seisomaan ja jos vielä vessassa saa jotain "aikaiseksi", helpottaa se vielä enemmän. Yksi oire on myös eräänlainen paineen nousu päässä, jolloin tuntuu kuin pää olisi pamahtamassa. Usein tuohon tilaan liittyy vielä se, että ajatuksissani pyörii herätessäni jokin ahdistava ajatus, joka tuottaa pahaa oloa. Ahdistava ajatus muuttuu heti ahdistamattomaksi, kun nousen seisomaan tai käyn jo mainitsemassani vessassa ja saan fysiikkani rauhoitettua.
Olen maanantaina menossa lääkärille asian osalta, jotta saisin jonkinlaiset tutkimukset käyntiin. Vaivojani kun ei ole koskaan tutkittu vatsaperäisinä, vaan lähinnä mielenterveydellisinä. Kokemukseni perusteella moni ahdistuneisuusoire johtuu ihmisten herkästä vatsasta, koska omat oireeni ovat olleet aivan tavallisia sosiaaliseen pelkoon yhdistettäviä ahdistusoireita. Eli oma väitteeni on, että monen ihmisen psyykkiset ahdistuneisuusongelmat vähenisivät todella merkittävästi, jos osaisimme pitää vatsastamme ja yleiskunnostamme parempaa huolta.
Tässä tätä vuodatusta. Toivottavasi joku saa selvää mitä tarkoitan. Jos joku vielä viitsisi kommentoida, olisin hyvin mielissäni.
Vastaukset 25
Vanhimmat
mulla on usein stressiä vaativasta työstä johtuen, ja sitä kautta suolen toiminta on jo viisi vuotta ollut oireellista, nyt viimeisenä oireena on paksusuoli alkanut ärtymään (tuntemuksia vatsan oikealla puolella). Viime kesänä sitten ajattelin kokeilla mielialalääkkeitä stressiin, ja kas kummaa, myös suolioireet hävisivät! Kyllä se vaan niin on, että mieli ja keho toimivat yhdessä. Käytän puolitoista tabua aamuisin (Seroxat 20mg). Työni on sen verran vaativaa, että jotta välttäisin paniikit ja unettomuuden, mielialalääkkeet on MUST. Suolistoon mielialalääke Seroxat auttoi parin kuukauden päästä käytön aloittamisesta, ei enää ärtynyttä paksusuolta, ei kovaa kakkaa, tunne on kuin lapsena, olo on niin pehmeää :)
Olet siinä oikeassa, että olen melkoisen herkkä persoona. Mutta siitä huolimatta vetoaisin omassa näkemyksessäni siihen, että olen voinut olla todella psyykkeelle vaativissa sosiaalisissa tilanteissa todella rentona vatsan ollessa kunnossa. Tästä huolimatta tuo lääkityksesi kuulostaa mielenkiintoiselta. Näin nimenomaan silloin, jos tutkimuksissa ei löydy mitään vatsan toimintaan liittyvää vikaa. Kyseessä on todella monitahoinen juttu. Ja omalla kohdallani varmaankin työssäni ensi vuoden alusta tapahtuva roolimuutokseni(johtotehtäviin) saattaa olla näiden vaivojeni takana.
Lisäisin vielä viestiini, että minulla on ollut myös tuntemuksia oikealla puolella selkää. Tuntuu kuin siellä olisi mustelma, joka kääntyessä oireilee. Mutta ilmeisesti tuntemus tulee sisäelimistä.
Aistivalle ihmiselle, niinkuin minullekin, ongelmia tuottaa juuri tämä kova työtahti ja suorituspaineet. Ite oon joutunut asiaa miettimään usein, kun on ollut näitä oireita. Oppikirjoista voi lukea että vatsa ja suolisto pelaa parasympaattisen eli tahdosta riippumattoman hermoston avulla ("suolessa liikkuu vaikka et tietoisesti sitä yrittäisi liikkuttaa"), kun taas sympaattinen hermosto huolehtii aggressiivisuutta, voimaa ja nopeutta vaativista tehtävistä. Nyt voi hyvin olla niin että sun sympaattinen hermosto käy stressin ja työtehtävien vaihdon takia ylikierroksilla, niin että parasympaattisen toiminta häiriintyy. Ja vatsa eikä suoli ei pelaa. SSRI-lääkityksestä ei ole juuri haittaa, esim. Lontoossa popsitaan niin paljon että juomavedet on vaarassa "saastua" lääkkeellä. Mutta kysy ihmeessä lääkäriltäsi, mut lääkitys pelasti - ainakin toistaiseksi :)
juu luulen että se johtuu suolesta, eli siellä on ärsytystä. Sun pitäis nyt ehdottomasti saada stressi pois, se nimittäin pitkässä juoksussa aiheuttaa ravintoaineiden imeytyshäiriöitä, tai jopa suolitulehduksen.
Kirjoituksesi on perusteltu ja mielenkiintoinen. Toki olen itsekin ollut tietoinen tuosta sympaattisen hermoston herkkyydestä ja olen aikanaan saanut siihen Cipramilia. Mutta katsotaan mitä lääkäri asiaan toteaa.
Mä olen samaa mieltä, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Myös mulla on molempia ongelmia, ja yleensä yhtä aikaa. Eli kun vatsa on huonossa kunnossa, myös päässä tuntuu usein kuvaamaasi "painetta", ja samoin erilaiset jännitys-/paniikkioireet tulevat herkästi esiin, vaikka usein pystyn esimerkiksi esitelmöimään isollekin porukalle ilman ongelmia (käytän muuten nykyään Propralia pahimmissa paikoissa). Lisäksi vatsan kanssa samaan aikaan oireilee myös sydän, eräänlaisen epätahtisuuden muodossa.
Vatsaongelmani ilmenee joka-aamuisena pahoinvointina, joka menee yleensä ohi syömällä, mutta pahimmissa vaiheissa myös ylävatsan kipuina. Kyseessä lienee ihan perinteinen katarri. Ja kuten sanottu, vatsaoireiden mukana tulee nippu hyvin erilaisia muita oireita, jotka taas vuorostaan voivat pahentaa vatsan tilannetta niistä aiheutuvan stressin vuoksi.
Minulla alkoi viime talvena ankaran stressin yhteydessä vatsan löysyys, ja alkuun oli kaikenlaisia oireita, mutta pikku hiljaa tasoittui vain löysyydeksi. Ajattelin että omalla painollaan menee ohi.
Vihdoin kun puoli vuotta oli kulunut, tajusin, ettei kaikki ole kunnossa. Tutkittiin veri ja bakteerit - ei mitään. Sain Somac-kuurin ja kehotuksen jättää kahvi pois.
Samaan aikaan myös stressi helpotti. Päätin laihduttaa, joten ruokavalioremonttikin oli ajankohtainen. Siirryin ihan perusravintoon, johon ei kuulu kahvia, alkoholia (tupakkaa en polta muutenkaan, se on kuulemma yksi pahimpia mahan ärsyttäjiä). Roskaruoka pois, valkoinen leipä ja pulla pois.
Nyt tuntuu että vihdoin alkaa olla vatsa kunnossa. Myös hermot alkavat olla kunnossa, en enää rupea yhtäkkiä itkemään tyhjästä.
Haastava työ maistuu taas. Edessä on tiukka työputki, ainakin 12 kuukautta, mutta näillä opeilla toivottavasti pystyn pitämään mahan kunnossa, ellei tule rankkoja yllätyksiä kuten viime talvena.
Tässä samalla mahaa kuntouttaessa olen muuten laihtunut 6 kg.
Tarinasi kuullostaa kuin se olisi minun tekstiäni. Olen jo monta vuotta sitten päätynyt analyysissäni samaan. Vatsahermot vaikuttavat voimakkaasti koko kehoon ja pahimmillaan aiheuttavat paniikkioireita. Kun olen yrittänyt kuvata asiaa lääkäreille niin heitä ei asia ole kiinnostanut. Närästykseen olen saanut Somacia ja siihen se auttaa. Nexium ei ole auttanut.
Nykyään syön luonnonlääkkeitä, E-EPAa ja karnosiinia, jotka ovat helpottaneet huomattavasti oloani. Vatsa kuitenkin oikkuilee ja siihen nuo tuotteet eivät ole edes tarkoitettu vaan lähinnä normalisoimaan aivotoimintaa.
Vatsaa en ole saanut kokonaan kuriin ilman parin kk:n välein otettavaa Somac-kuuria. Ruokavalion muuttaminen ei ole tehonnut.
Vaivaani liittyvät näkemyksenne ovat olleet erittäin hyviä ja perusteltuja. Olen viikonlopun ajan pohtinut omaa tilannettani ja tullut siihen tulokseen, että tällä hetkellä suurin ongelmani on ahdistuneisuus ja siitä aiheutuva paha olo tulee saada ensin pois. Se tuntuu haittaavan koko elämääni tällä hetkellä. Tästä ahdistumisesta esimerkkinä oli avaran paikan kammon palaaminen, joka oli ollut jo vuosia hallussa ilman mitään lääkkeitä. Eli fyysinen heikkous psyykkisille ärsykkeille tulee saada haltuun, jotta voi käydä todella käsiksi tuohon mielen kuntoutukseen. Tuohon kuntoukseen tulen panostamaan jatkossa.
Nyt minun pitäisi vain pohtia sopivaa lääkitystä vaivaani. Eli pitäisi saada aikaan henkinen tila, jossa psyykkisiin ärsykkeisiin voisi suhtautua vähän iisimmin. Pitänee ilmeisesti katsoa tuosta hankkimastani Ben Furmanin kirjasta mitä siinä lääkkeistä kirjoitetaan. Siinä kun on hyvät kuvaukset mielialalääkkeisiin liittyen.
Lopuksi vielä yksi uusi ajatus siitä, miksi tilani on tällä hetkellä mikä se on. Olen nimittäin aktiivinen liikunnan harrastaja tammikuusta elokuun loppuun. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta elokuussa loppuu yksi mieliharrastuksistani eli golfin peluu ja samalla oikeastaan liikunnan harrastaminen kokonaan. Ja tuo liikkumattomuus saattaa hyvinkin olla koko tämän vaivan uusiutumisen syy. Kuten tiedämme, on stressin sietokyvyssä olennainen asia fyysinen kuntomme.
Suurimmalla osalla liikuntaa vähenee talvena. Et ole poikkeus.
Fuhrman on ok tyyppi, mutta lue myös tämä:
David Servan-Schreiber/Anna mielesi toipua
Kiitokset vain kirjaa koskevasta tiedosta. Olen kuitenkin viikonlopun aikana tehnyt päätökseni lähteä hoitamaan tuota psyykkistä yliherkkyyttäni oikein todella. Lähinnä kognitiivinen psykoterapia on mielessäni, koska oireeni ovat selkeästi sosiaalisten tilanteiden pelkoon liittyviä. Olipa niiden lähtökohta sitten psyykkinen tai fyysinen kuten aiemmin olen kirjoittanut. Onneksi raha ei ole ongelmana asian hoitamiselle, joka valitettavasti taitaa olla monelle psyykkisistä vaivoista kärsivälle ongelma. Julkinen terveydenhoito kun on tässä suhteessa täysin päin persettä. Mielestäni lauseen viimeinen sana on tässä suhteessa oikeutettu.
Furmanin osalta voin sanoa vastaavasti, että hän on mielestäni rauhallisella tyylillään näiden asioiden osalta tehnyt psyykkiset häiriöt ymmärrettäviksi ja ihan normaalia lääketieteellistä hoitamista vaativiksi asioiksi. Kunpa hänenlaisiaan olisi tässä maassa enemmän ja heitä tuolla terveydenhuollon päättävissä elimissä enemmän.
Lopuksi haluan tuoda esille erään näihin psyykkisiin ongelmiin liittyvästä ilmiöstä. Tämän päivän Etelä-Suomen Sanomissa puhuttiin Nastolassa ilmenneistä ongelmista, joissa nuorilla on ilmennyt runsaasti ongelmia esim. liiman haistelun muodossa. Ja samassa lehdessä puhuttiin vielä ns. muotihuumeiden netissä leviävästä kaupasta. Edelliset asiat ovat pääosin ilmentymiä siitä, että ihmiset ovat täysin hukassa omien ongelmiensa kanssa. Ja ongelmiin pyritään hankkimaan jokin kemiallinen ratkaisu alkoholista lähtien. Nyt olisi korkea aika nostaa kansanliike, jonka tehtäväksi tulisi asettaa se, että jokaisen psyykkisistä häiriöistä kärsivän tulee itse tajuta avuntarpeensa. Ja siihen avuntarpeeseen tulisi netin luoda entistä parempia vaihtoehtoja. Nyt näistä asioista vain keskustellaan ilman todellista asiantuntemusta.
Kävin eilen lääkärillä noiden vaivojeni osalta ja "tuomio" oli selvä. Kokemani ongelmat viittaavat vanhan paniikkihäiriön paluuseen ja muuttuvaan työtilanteeseeni. Ja noiden vaivojen paluun aiheutti ulkomaanmatkallani sattunut aliravitsemustila, jossa heikon aamiaisen ja vähäisen nesteytyksen vuoksi elimistöni joutui epätasapainoon.
Joten lääkärillä käynti oli todella aiheellinen ja paluu serotoniinilääkitykseen tuntuu nyt todella hyvältä ratkaisulta. Toki tuntuu myöskin vähän huonolta, että pitää taas aloittaa alusta tuon vaivan hoito. Kun monta vuotta meni niin hyvin ilman lääkitystä. Mutta koska vaivan taustalla on selkeä hermostollinen vika serotoniinin takaisinotossa, tuntuu ratkaisu ihan hyvältä.
Yksi asia tuossa lääkärissä käynnissäni jäi kuitenkin epäselväksi. Nimittäin tuo yöllinen heräilyni tuskaiseen oloon, joka helpotti nousemalla sängystä. Lääkäri ei osannut selittää, miksi ylävartalon nostaminen auttoi vaivaan. Sehän on normaali tapa refluksivaivaiselle, jolla mahalaukun nesteet nousevat ruokatorveen aikaansaaden vastaavan tilan. Hänen viestinsä oli asian osalta lähinnä se, että tuo voimakas oire saattaa hyvinkin olla tuon serotoniiniongelman ilmentymä.
Lääkäriltä sain myös selvyyden siihen, että paksusuoleni ei ole viimeiseen kahteen viikkoon toiminut kunnolla. Aina tuntuu siltä, että suoli ei tyhjene kokonaan. Uloste on lähinnä raemaista. Sain vaivaan jotain gratulaattijauhetta, jota nautitaan aamuisin veteen sekoitettuna suolen toiminnan edistämiseksi. Eilen ja tänään on sitä otetttu, eikä aine tunnu ainakaan vielä kovinkaan paljon vaikuttavan. Mutta katsotaan milloin saan vatsani kuntoon.
kiva kuulla että sait vaivaasi edes jonkin ratkaisun. Rohkaisuna voin sanoa, että minulla serotoniinilääkitys pelaa hyvin, ja auttaa suolenkin toimintaan. Suolesi toiminnan normalisoitumiseen menee vain aikaa, älä odota liikoja ensimmäisinä viikkoina, siihen menee todennäköisesti kaksi kuukautta, ennen kuin alat havitsemaan selvän eron. Olosi tulee kyllä pehmenemään.
Itse olen pikku hiljaa hyväksymässä sen, että mielialalääkitys tulee olemaan pysyvä osa loppuelämääni, jos haluan elämältäni kasvua enkä mätänemistä. Mäteneminen tarkoittaisi sitä, että tyydyn elämässäni vähempään, tingin tavoitteistani jne. Sitä en yksinkertaisesti halua.
Kiitokset positiivisesta kannustuksesta. Tuon vatsan osalta varmaankin käy kuten ilmaisit. Toivon mukaan siihen ei mene kuukausia.
Toivon, että 10mg tuota Cipramilia on riittävä annos. Ainakin viimeksi se auttoi vaivaani. Kuulemma yleinen annos on vaivoissani 40mg. Mutta yritän näin alkuun tuolla pienemmällä grammamäärällä, koska kokemukset ovat olleet hyviä sen osalta. Jos ei auta, sitä voi aina kasvattaa.
rauhattomaan nukkumiseen ja elimistön palautumiseen auttaa ainakin minulla Imovane 7.5mg, puolikkaana tai kokonaisena ennen nukkumaanmenoa otettuna. Sitä lääkitystä ei kannata jatkaa kuukautta kauempaa, kehittyy riippuvuus. Hyvä akuuttilääke. Serotoniinilääkitys pitäisi auttaa myöhemmin nukkumiseesi, kun se alkaa kunnolla vaikuttamaan.
Minäkin golfaan, ja nyt vähän itkettää kun ei enää viheriöille oo asiaa - ainakaan Suomessa :)
Mikäs muuten on sinun annosmääräsi SSRI-lääkityksen osalta ?
30mg Seroxatia, lienee paniikkihäiriöön minimiannos. Nostetaan hiljakseen viikon välein 10mg kerrallaan hoitoannoskokoon.
Omalla kohdallani tuo 10mg auttoi viime kerralla. Joten onpa tosi mielenkiintoista nähdä auttaako noin pieni määrä tällä kerralla. En nimittäin aio nostaa annosta tuosta määrästä. Eräs lääkäri totesi muutama vuosi sitten sairaskertomustani katsellessa, ettei tuo määrä ole voinut olla kovinkaan merkittävä vaivani hoidon osalta. Minä kun olen 92 kg painoinen ja 187 sentin pituinen. Onko sitten lie ollut kyse lääkityksen aloittamiseen liityvästä psykologisesta vaikutuksesta ? Vai onko kyseessä se, että tuon serotoniini-aineenvaihdunnan virhe on vain vaatimattomampi.
Minulle on määrätty monta kertaa ssri-lääkkeitä, mutta en ole hankkinut niitä. Olen onnekseni aina selvinnyt paniikkioireista ilman niitä. Oireeni ovat olleet todella kammottavia ja lähes työkyvyn vieviä. Nyt olen kunnossa luonnonlääkkeiden avulla. Syön 800 mg karnosiinia ja 2000 mg E-EPAa päivässä. Jossain vaiheessa pienensin annostusta, mutta jouduin palaamaan tuohon.
Mion vatsaoireisiin minulla on ehdotus. Jätä saamasi lääkkeet ja syö Bulgarian jugurttia talkkunajauhon kanssa. Vatsasi paranee todennäköisesti parissa päivässä.
Ajattelin näin ilmaista, mitkä ovat tuntoni eilisen ja tämän päivän osalta.
Eilen iltapäivällä iski todella voimakas ahdistus, joka johti yhden Oxamin 15mg bentson ottoon. Sen jälkeen tuli todella rauhallinen ja ahdistumaton olo koko illaksi.
Mutta eilisen suuri tapaus oli se, että saamani kuituvalmiste alkoi tuottamaan vatsastani ilmaa "piereskelyn" muodossa ja olo helpottui lähes välittömästi ja sain nukuttua todella hyvin. Olin lukenut lääkärin reseptin väärin ja käyttänyt tuota kuituvalmistetta vain aamuisin vaikka sitä pitäisi käyttää kaksi kertaa päivässä. Toki olen nyt ottanut cipramilia neljän päivän ajan 10mg päivässä, jolla kuitenkaan en usko olevan mitään tekemistä oloni helpottumisen kanssa.
Näin ollen on mielestäni mahdollista esittää väite, jonka mukaisesti vatsan kunnossa pito kuitupitoisella ja monipuolisella ruualla pitää myös mielenterveyden kunnossa. Unohtamatta säännöllisen liikunnan merkitystä. Olihan Diacor Oy:n nettisivuilla juuri juttua paksunsuolen toimimattomuuden aiheuttamista ongelmista myös ahdistuneisuuden muodossa. Kun kroppa ja erityisesti vatsa voi huonosti, voi myös herkällä ihmisellä mennä kaikki pasmat sekaisin. Ja toki toisinkin päin.
Lopuksi vielä ilouutinen, joka saattaa kuulostaa kornilta. Vatsani tuotti tänään ensimmäisen normaalin ulosteen pitkään aikaan. Ja syynä pidän sitä, että aloin jälleen juomaan kahvia, joka ainakin allekirjoittaneen osalta toimii vatsalle suolen toimintaa aktivoivana juomana.
Oxepamia, Cipramiliä, vatsalääkkeitä. Aikamoisia mömmöjä mätät. Ja kahvia päälle. Kahvi on pahimpia närästyksen aiheuttajia ja vaikuttaa keskushermostoon. Närästys aiheutta helposti rintakipuja, jotka johtavat paniikkioireisiin. Kofeiini on paniikkioireisten myrkkyä.
Oxepam on minule sos-lääke, johon olen joutunut turvautumaan onneksi vain muutamia kertoja tänä vuonna ja 7,5 mg annoksella. Oxepam runtelee kehoa ja seuraavana päivänä olo on joskus kuin olisi nuijittu pampulla koko keho mustelmile.
Olen periaatteeltani lääkevastainen ihminen, joka johtuu siitä, että saan aina kaikki sivuvaikutukset ja harva lääke tehoaa minuun odotetusti. Uskon luonnonmukaiseen hoitoon. Närästyksen en sitä ole vielä löytänyt.
Näkemyksesi on varmasti omasta mielestäsi oikea. Mutta ainakaan omalla kohdallani ei tuo Oxamin tuolla 15mg annoksella ole ollut mitenkään ongelmallinen. Se on sopinut hyvin laukaisemaan akuutin ahdistuneisuuden. Eikä tuo Cipramil 10mg ole sellainen määrä, jolla olisi kovin merkittävää vaikutusta. Pärjäsinhän minä todella hyvin kokonaan ilman lääkitystä vuosien ajan ja varmaankin tulen myös jatkossa pärjäämään.
Lääkkeiden käyttö on ainakin omasta mielestäni ehdottoman tärkeää, jos ahdistunut olo tulee sietämättömäksi ja pienikin psyykkinen ärsyke tuottaa huonon olon. Lääkkeen käyttämisen lisäksi tulee tokia luoda itselle kirkas kuva siitä, miksi lääkkeitä käyttää ja voisiko ongelmiin löytyä muita ratkaisuja ja selityksiä.
Lopuksi haluaisin kuitenkin muistuttaa sinua siitä, että mielenterveydellisten ongelmien taso on täysin yksilökohtaista. Näin ollen ongelmien suuruus tai pienuus on aina suhteellista. Toisen vaivat eivät vaadi lääkitystä ja toisen vaativat.
Qxepam/Oxam mitkälie ovat benzoja, joihin jää helposti koukkuun. Onhan se fiilis, että olo helpottuu hetkellisesti todella taivaallinen, mutta niiden varassa eläminen on tuhon tie.
Kukapa sitä haluaisi olla ahdistunut tai paniikkioireinen. En silti ymmärrä lääkkeiden ihannoimista, koska pieninäkin annoksina ne ovat ihmiskeholle ylimääräisiä kemikaaleja.
Lopuksi haluaisin muistuttaa sinua siitä, että joillekin nuo mainitsenmasi lääkeannostukset saattavat olla niin rajuja, että he eivät ko. tuotteita voi käyttää. Vaivammehan ovat yksilöllisiä.
On aika lopettaa aihettani koskeva keskustelu. Toki voitte kommentoida asioiden ratkaisua omasta näkökulmastanne.
Nyt on siis mennyt pari viikkoa siitä, kun sain lääkäriltä käskyn citalopram-lääkityksen aloittamisesta. Ensimmäinen lääkitysviikkoni tuotti todella voimakkaat sivuvaikutukset pahoinvoinnin ja etovan olon muodossa. Samoin nuo avaran paikan kammoon liittyvät oireet olivat selvästi havaittavissa kävelylenkeillä. Ensimmäisen viikon oireet olivat kuitenkin kuin suoraan lääkkeen sivuvaikutuksia koskevasta tekstistä ja siten tuntui selvältä, että ne laantuvat ja todennäköisesti loppuvat lääkkeen käytön edetessä. Lisäksi löysin netistä hyvän pdf-tiedoston, jossa käytiin läpi mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia. Vaikka tiedostinkin nuo sivuvaikutukset, tuntui tuo ensimmäinen viikko usein hyvin ahdistavalta. Sitä kun ei voinut olla absoluuttisen varma siitä, että nuo oireet kuuluivat lääkitykseen enkä ollut tulossa oikeasti hulluksi. Ahdistunut olo saattoi tulla pienistäkin ikävistä ajatuksista. Onneksi uskalsin pahimmilla hetkillä ottaa tuota Oxaminia, joka todella ajoi ahdistusoireet pois pahimpina hetkinä. Niitä taisi mennä yhteensä 3,5 tablettia noiden parin viikon aikana. Joten mitään suurta ongelmaa niistä ei todellakaan omalle kohdalleni tullut.
Nyt olen siis käyttänyt citalopraamia reilun puolentoista viikon ajan 10mg päivässä ja perusolotila on todella muuttunut merkittävästi paremmaksi. Vatsakin on toiminut erinomaisesti tuon gratulaattijauheen käytön myötä. Pahoinvointi on käytännössä loppunut ja olen taas voinut iloita monista asioista, joista en ensimmäisen viikon aikana voinut kuvitellakkaan iloitsevani. Ja erityistä iloa on tuonut se, että tuo vähäinen lääkityksen määrä eli 10mg on tuonut näin suuren muutoksen tilanteeseeni. Ja olen myös ollut iloinen siitä, että en ole jäänyt kotiin makaamaan oireiden pelossa. Kävin jopa Sinfoniakonsertissa puolikkaan Oxaminin vaikutuksen alaisena. Konserteissa käyntiä kun olen vältellyt jo pari vuotta muutama vuosi sitten konsertissa tulleiden paniikkioireiden vuoksi. Noiden milligrammojen osalta tulen ehkä joutumaan tilanteeseen, jossa joudun niitä nostamaan. Mutta tulen tekemään sen vain, jos nuo avaran paikan oireet jatkuvat kävelylenkeillä. Selvää nimittäin on se, että tuo lääkitys tulee nuo tunteet poistamaan. Ja uskon tuon 20mg olevan minulle se riittävä annos.
Lopuksi haluan valaa uskoa kaikille niille, jotka painivat tässä keskustelusarjassa läpikäydyistä asioista. Menkää vastaavissa vaivoissa lääkärille ja keskustelkaa siitä mitkä ovat esim. minun kokemukseni asiasta. Jos vaivat ovat jolteensaakin samanlaisia, ottakaa esimerkkini rohkeasti esille. Uskon, että monen ihmisen elämänlaatua rajoittaa tuo serotoniinitasapainon ongelma. Ahdistuneessa ja tuskaisessa tilanteessa kannattaa mennä aina lääkäriin. On sitten kyse vatsavaivoista tai muuten tukalasta olosta. Ja todellakin ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että näiden paniikkivaivojen osalta kannattaa pyrkiä olemaan itselleen rehellinen. Jos käytökseen alkaa ilmetä sellaisia piirteitä, että jotain tiettyä tilannetta alkaa välttelemään, on syytä ainakin omasta mielestäni tunnustaa se, että jotain on jäänyt omalta kohdalta hoitamatta. Näin hoitoni tässä vaiheessa voin todella nähdä, etteivät nuo viime vuodet ole olleet mitään ruusuilla tanssimista. Konsertteihin en ole rehellisesti myönnettynä uskaltanut mennä, enkä myöskään uistelemaan järvenselille muutaman välttelevään käytökseen liittyvän esimerkin mainitakseni.
Joten loppujen lopuksi tilanteeni näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Toki täytyy olla koko ajan hereillä siitä, että vaivani parantaminen on vielä vaiheessa. Mutta nyt aion sen nujertaa lopullisesti enkä anna sen enää ohjata elämääni. Siitä olen nyt saanut varmuuden. Tsemppiä kaikille omien vaivojenne osalta !