Itsensä kehittäminen on turhaa. Vaikka se on yksilön kannalta mielekkäämpää kuin itsensä tuhoaminen, se on aivan yhtä merkityksetöntä.
Haluaisin paneutua elämän keskeisiin ongelmiin mutta se tuntuu minulle suodulla vallalla mahdottomalta. Olen lammas, vanhempani ovat lampaita ja heidän vanhempansa ovat olleet lampaita. Pelkkää aivotonta karjaa sukupolvesta toiseen. Olosuhteiden armoilla nyt ja aina, kykenemätön vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. En edes tiedä mihin haluaisin vaikuttaa jos saisin mahdollisuuden. Tässä asiassa tulee selviten esille elämäni turhuus. Sitä ei voi edes ajatella tragediana,
tarinana jossa sankarin voimat eivät vain yksinkertaisesti riitä voittoon. Ei yksinkertaisesti ole mitään tavoittelun arvoistakaan,
on vain yhdentekevä kitulias olemassaoloni joka voi sattuman oikusta päättyä hetkellä millä hyvänsä. Tuntuu niinkuin kaikki tavoiteltavissa olevat asiat olisivat luonteestaan riippumatta ensisijaisesti suunnattuja tämän tosiasian kieltämiseen.
Mitä sitten ovat ne keskeiset ongelmat? Ne ovat jokaisen ihmisen tuntemat arjen epäoikeudenmukaisuudet. Voiko niihin puuttua? Voi toki.
Mutta esiin nouseva kysymyksien määrä on valtava. Miksi laittaa itsensä likoon, jos siitä ei ole mitään apua ja päädyt vain itse kärsimään? Mikä on sellainen asia mihin kannattaa käyttää aikaansa, mihin voi vaikuttaa?
Onko sellainen esimerkiksi koulu tai muu työpaikkakiusaaminen? Olen monesti miettinyt yksittäisten toisia kaltoin kohtelevien ihmisten tekemistä
toimintakyvyttömäksi väkivalloin, ääriesimerkkinä tappamalla. Äärikeinojen käytöt ovat kuitenkin usein rikokseen verrattuna suhteettoman kovia,
lievemmät keinot taas hyvin epävarmoja. Ja yksilöihin keskittymällä ei varmasti päästä koko ongelmasta eroon.
Voiko yksittäinen ihminen siis kiusaamiselle mitään? Ei. Parasta mitä hän voi tehdä oman mielenrauhansa kannalta on lakata ajattelemasta asiaa.
Ja juuri siten ongelman jatkuminen vastaisuudessa varmistuu.
Yksilö on merkityksetön ja voimaton. Vain yhteisö voi muuttaa asioita. Yhteisö kuitenkin koostuu yksilöistä.
Tämä synnyttää mielestäni muutosta haluavan yksilön kannalta järjettömän tilanteen.
Esimerkiksi politiikkaa tarkkailemalla voi
huomata millaista manipulointia, vääristelyä ja valehtelua käyttämällä voi menestyksekkäästi vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun.
Suoraan sanottuna siitä syntyvä turhautuminen synnyttää minussa
halun päästä eroon yhteisön muista edustajista, tavalla tai toisella.
Kun yhteisöllisyys herättää tällaisia tunteita, tuntuu järkevimmältä vetäytyä itseensä ja käyttää aikansa omien muista riippumattomien
mielihalujensa ja kiinnostuksen kohteidensa toteuttamiseen.
Se on ajatuksena kuitenkin kuin hylkäisi viimeisenkin toivon mistään tarkoituksesta elämässä.
Ihminen on perusluonteeltaan niin sidottu muihin että täydellinen itsekeskeisyys on pohjimmiltaan mahdotonta.
Täytyy vain todeta että kenties on parasta lakata ajattelemasta, ja hyväksyä sen mahdollistavat keinot tapahtui se sitten päihteiden käytön
tai urheilun tai seksuaalisuuden harjoittamisen tai jonkin muun kautta. Pohjimmiltaan kaikessa on kysymys vain yksilön omasta mielenrauhasta.
Jos jokin minussa luo poikkeuksen minuun johtaneeseen sukupolvien ketjuun niin se että en aio itse luoda uusia ihmisiä tämän toivottomuuden keskelle.
Haluaisin paneutua elämän keskeisiin ongelmiin mutta se tuntuu minulle suodulla vallalla mahdottomalta. Olen lammas, vanhempani ovat lampaita ja heidän vanhempansa ovat olleet lampaita. Pelkkää aivotonta karjaa sukupolvesta toiseen. Olosuhteiden armoilla nyt ja aina, kykenemätön vaikuttamaan ympäröivään maailmaan. En edes tiedä mihin haluaisin vaikuttaa jos saisin mahdollisuuden. Tässä asiassa tulee selviten esille elämäni turhuus. Sitä ei voi edes ajatella tragediana,
tarinana jossa sankarin voimat eivät vain yksinkertaisesti riitä voittoon. Ei yksinkertaisesti ole mitään tavoittelun arvoistakaan,
on vain yhdentekevä kitulias olemassaoloni joka voi sattuman oikusta päättyä hetkellä millä hyvänsä. Tuntuu niinkuin kaikki tavoiteltavissa olevat asiat olisivat luonteestaan riippumatta ensisijaisesti suunnattuja tämän tosiasian kieltämiseen.
Mitä sitten ovat ne keskeiset ongelmat? Ne ovat jokaisen ihmisen tuntemat arjen epäoikeudenmukaisuudet. Voiko niihin puuttua? Voi toki.
Mutta esiin nouseva kysymyksien määrä on valtava. Miksi laittaa itsensä likoon, jos siitä ei ole mitään apua ja päädyt vain itse kärsimään? Mikä on sellainen asia mihin kannattaa käyttää aikaansa, mihin voi vaikuttaa?
Onko sellainen esimerkiksi koulu tai muu työpaikkakiusaaminen? Olen monesti miettinyt yksittäisten toisia kaltoin kohtelevien ihmisten tekemistä
toimintakyvyttömäksi väkivalloin, ääriesimerkkinä tappamalla. Äärikeinojen käytöt ovat kuitenkin usein rikokseen verrattuna suhteettoman kovia,
lievemmät keinot taas hyvin epävarmoja. Ja yksilöihin keskittymällä ei varmasti päästä koko ongelmasta eroon.
Voiko yksittäinen ihminen siis kiusaamiselle mitään? Ei. Parasta mitä hän voi tehdä oman mielenrauhansa kannalta on lakata ajattelemasta asiaa.
Ja juuri siten ongelman jatkuminen vastaisuudessa varmistuu.
Yksilö on merkityksetön ja voimaton. Vain yhteisö voi muuttaa asioita. Yhteisö kuitenkin koostuu yksilöistä.
Tämä synnyttää mielestäni muutosta haluavan yksilön kannalta järjettömän tilanteen.
Esimerkiksi politiikkaa tarkkailemalla voi
huomata millaista manipulointia, vääristelyä ja valehtelua käyttämällä voi menestyksekkäästi vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun.
Suoraan sanottuna siitä syntyvä turhautuminen synnyttää minussa
halun päästä eroon yhteisön muista edustajista, tavalla tai toisella.
Kun yhteisöllisyys herättää tällaisia tunteita, tuntuu järkevimmältä vetäytyä itseensä ja käyttää aikansa omien muista riippumattomien
mielihalujensa ja kiinnostuksen kohteidensa toteuttamiseen.
Se on ajatuksena kuitenkin kuin hylkäisi viimeisenkin toivon mistään tarkoituksesta elämässä.
Ihminen on perusluonteeltaan niin sidottu muihin että täydellinen itsekeskeisyys on pohjimmiltaan mahdotonta.
Täytyy vain todeta että kenties on parasta lakata ajattelemasta, ja hyväksyä sen mahdollistavat keinot tapahtui se sitten päihteiden käytön
tai urheilun tai seksuaalisuuden harjoittamisen tai jonkin muun kautta. Pohjimmiltaan kaikessa on kysymys vain yksilön omasta mielenrauhasta.
Jos jokin minussa luo poikkeuksen minuun johtaneeseen sukupolvien ketjuun niin se että en aio itse luoda uusia ihmisiä tämän toivottomuuden keskelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllähän meitä jo täällä on, jos yksi ja useampikin puu jättää siementämästä. Ihminen on luotu niin korkeaksi älylliseksi olennoksi, että hän ei tyydy vain syömään, lisääntymään ja elämään vaistojensa varassa vaan pohti, funksii, filosofoi. Elämällä täytyy olla mielekkyys ja tarkoitus.
Joku ei pura elämisen tuskaa filosofoimiseen vaan alkaa kiusata ja jotkut ovat sitä mieltä, että jokaisessa meissä asuu potentiaalinen kiusaaja. Jos vain ajautuismme siihen odolliseen ryhmään, jossa palikat olisivat niin asettuneet, kiusaisimme ja ne toiset joutuisivat kiustauiksi. Kiusaaminen voi pukeutua joskus jopa huumorin pukuun, on alitajuista halua olla päälle päsmäri, etuilua, yskin jättämistä ym.
Olen ollut niin monissa ja erilaisissa porukoissa, että uskon sen todeksi.
Itse kuulun niihin ihmisiiin, jotka missään nimessä ei haluaisi kiusata, jättää toista ulkpuolelle, mutta on saanut kuulla vuosia jälkeenpäin, että on olla "kiusaaja" tietämättään tai ymmärtämättään. Joku on suorastaan pelännyt ja ahdistunut.
Ei se kyllä ryyppääminen, syöminen, naiminen ja mässäileminen fyysisissä nautinnoissa anna elämälle takoitusta ja hyvää oloa: hetken helpottaa, mutta pian himoo vaatii entistä enemmän.
Sanon sinulle. Etsi Jumalaa ja sieitä se elämäsi ja olemassaolosi tarkoitus löytyy.
"Joku ei pura elämisen tuskaa filosofoimiseen vaan alkaa kiusata ja jotkut ovat sitä mieltä, että jokaisessa meissä asuu potentiaalinen kiusaaja. Jos vain ajautuismme siihen odolliseen ryhmään, jossa palikat olisivat niin asettuneet, kiusaisimme ja ne toiset joutuisivat kiustauiksi."
Tuo ei pidä paikkaansa. Jos ihminen on tarpeeksi lujatahtoinen ja piittaamaton yhteisönsä hyväksynnästä, hän ei lähde mukaan sellaiseen, mikä on hänen moraalisen näkemyksensä vastaista. Olen itse ajautunut tuohon mainitsemaasi "otolliseen ryhmään" ja silloin toimin siten, että käytös, jota en hyväksy joko loppuu ryhmässä tai sitten kävelen tieheni. Kenenkään, _kenenkään_ ei tule lähteä pönkittämään tuollaista toimintamallia eikä edes hiljaisesti sitä hyväksyä. Siinä yksinkertainen resepti tämän maailman muuttamiseen. Eli yksi sana: kyseenalaista! Muuten mikään ei koskaan muutu. Jos sitten jääkin yksin, voi sentään olla ylpeä siitä, että on toiminut vakaumuksensa mukaisesti.
Ihminen voi selitellä kiusaajataustaansa tuolla mainitsemallasi teorialla, mutta se on täyttä potaskaa. Yhteisön vastainen toiminta vaatii vain sosiaalista riskinottoa eikä kaikista ole siihen.
En takoittanut, että ihan tietoisesti välttämättä kiusaa, mutta ajattelemattomuuttaan ei ymmärrä herkkää työkaveria, juttelee tai ilostuu kun itselle se mukavin työkaveri astuu kahvihuoneeseen ym.
Kyllä jokaisen on oltava nöyrä ja tiedostettava että ihminen tässä ollaan vain.
Ihmisellä on 5 pohjaa ja niistä syntyviä kombinaatioita, jokainen ei todellakaan ole läheskään sama biologialtaan. Tähän tarkoitukseen ne voisi nimetä.
1. Kiusattu tai kiusaaja porukoissa osaa ottamaton.
2. Kiusaaja porukoissa kannustava, ei aggressiivinen
3. Kiusaaja
4. Kiusaaja porukoissa mukana menijä ajoittain ehkä vastaan puhuja. Mahdoton kiusaajan kohde mutta kaverittomana voi ottaa puolustajan roolin.
5. Kiusattu, kiusaaja porukoissa osaa ottamaton tai vähintäänkin päässään vastaan puhuja.
Pitäisikö sinusta siis jokaisen löytää itsensä jostakin noista? Minua ei ole koskaan kiusattu, en ole itse koskaan kiusannut (ystävysten välistä riitelyä ei käsittääkseni lasketa tällaiseksi?) ja olen pyrkinyt puolustamaan kiusattuja aina kun olen siihen pystynyt. Pelkään fyysistä kipua ja olen nainen, joten koulutyttönä en uskaltanut niiden pahimpien ja väkivaltaisimpien poikien kanssa lähteä kilpasille. Pojilla on varmaan siinä mielessä vaikeampaa, että tuo hakatuksi joutumisen riski on aina suurempi.
Ei tuo tie helppo ole ollut, mutta vaivan arvoinen. Otinhan aina sen riskin, että päädyn itse kiusatuksi, mutta jollain ihmeen kaupalla siltä säästyin.
biologiassa on määritetty viisi pohjapiirustusta ihmisestä jokaisella on dominoiva pohja plus toinen vaikuttaja, jokainen löytää itsestään kombinaation näistä pohjista tai puhtaan yhden vaikutteen. Tekstissä yritin selittää omilla huonoilla kirjoitus taidoillani aiheesen sopivat esimerkit. Jokainen voi itse miettiä mikä on mitä jos tuntee biologiasta tämän osa alueen, esitin ainoastaan oman näkemyksen kuinka kukin tulee esille ihmisessä. Ja muista edelleen jos et löydä itseäsi yhdestä tarkoittaa ettet ole puhdas yhden perimän yksilö.
tohon kohtaan 3. lisättäneen myös puhdas puolustaja
ei pidä tietysti myös unohtaa ettei ihmis tilanne toiminta ajattelu ole ennakkoon koodattua, muun kuin tuntemusten kautta jotka ohjaa ihmisen tilanne reaktiota sekä ajattelua.
siihen päälle saa toki ajatella itse, jokainen elämä menee eri vaikutteiden kautta. Eri kaupunki, piirit, perhe, koulu jne...