Kaksisuuntainen vai...

Mulla diagnoosi ollut n6 v ja vasta nyt lääkärin vaihduttua lähtee eläkepaprut menemään. Juomisen lopetin reilu 4 v sitten kun todellakaan alko ei sopinut. Hoitosuhteessa sitoudun päihteettömyyteen ja se kannattanut. Eikä eläkkeelle helpolla pääse edes tällä diagnoosilla ja kelalla omat ns asiantuntijalääkärinsä..

Mutta missä kulkee se raja teidän mielestä että onko ihminen alkoholisti tai minun kohdallani sellainen kenelle se ei sovi VAI onko ihminen kaksisuuntainen?
Mulla ei ole ongelmia jos en juo. Käytös muuttuu vain viinapäissä..

Hyvänen aika sentään, ei psykoaktiivisten aineiden käytön aiheuttamaa mielialavaihtelua VOI EIKÄ EDES SAA diagnosoida miksikään "mielialahäiriöksi". Tästä on huomautus myös lääkäreiden kirjallisuudessa. Valitettavasti he harvoin sitä noudattavat.

Jos yrittävät viedä sinulta työoikeuden tuollaisen pseudodiagnoosin takia niin voit tehdä valituksen asiasta viranomaistaholle. Tietenkin, jos haluat elääkkeelle niin nyt saat vapaalipun, mutta jos otat sen, on vaara, että menetät työnteko-oikeutesi pysyvästi. Eläkepapereita harvoin ilmeisesti kumoavat, kun on tämä "kaksisuuntaisen" leima otsassa.

Tulipa vaan mieleeni tästä kaksisuuntaisesta ja alkoholista. Jos diagnoosi on varma niin, pikkasen kun on nostetta, niin sitä rupeaa jollain tapaa maksimoimaan päihteillä.
Tämä toinen ääripää, eli masennus on Suomalaiskansallisesti hoidettu liian usein alkoholilla.
Tämän päivän kehittynyt lääkitys pitää kyllä melko hyvin tilanteen hallinnassa, varsinkin jos siihen löytyy kotikutoiset motivaatiot. Tämä on siinä mielessä karua tekstiä, että tämä on valitettavan nonen bipopään ongelma nykyisin. Hoidon taso on kärsinyt ja kärsii jatkossa vieläkin enemmän.
Itse pysyn lääkityksellä ihan hyvässä kunnossa mutta valitettavia övereitä sattuu edelleen. Onneksi itselläni on tiivis hoitosuhde Psykiatriin ja keskustelu yhteys terapeutin kanssa.

Tsemppiä!

Olen Xx ja olen alkoholisti, juoppo, hullu ja huithapeli!
Mulla on kaksisuuntaista ja alkoholismia. Selvinä jaksoina selvät bipon oireet. Humalassa olen aivan maaninen, mahdoton... Se jotenkin laukaisee sen.
Olen miettinyt, että vaikka alkoholi ja kaksisuuntaisuus kulkevat käsikädessä, ongelmani ovat erilliset. Retkahdan juomaan mielialanliikutuksista huolimatta. Alan juoda iloisena, surullisena ja káikella siltä väliltä.
Äitini puolella on alkoholismia - isäni puolelta mielialaoireilua. Olen ilmeisesti molempia. Toki asiaa lienee mahdotonta mitenkään tutkia.
Kun aloitan juoda, kittaan kaljaa vajaan viikon. Päihdeklinikan avokatkaisuhoidot ovat tulleet tutuiksi.
Käyn myös AA:ssa. Mutta olen jotenkin kriittinen ja epäilevä kyseisen tahon suhteen. Johtunee osittain siitä, että käyn kokouksissa vaikka retkahtelen alati. Retkahduksen jälkeen olen usein kuukaudenkin ottamatta.
Krapulaoireeni ovat hirvittävät! Pelkoja, luuloja ja ahdistusta. Lääkkeet eivät juodessa vaikuta ja jäävät usein ottamattakin, mika taas lisää oireilua entisestään.
Olen nyt varmaankin sadannen kerran tehnyt elinikäisen raittiuslupauksen, toivottavasti se pitää.
Kuten tässä juomisjutussa, helppo sanoa - vaikea välttää