Kaiken järjen ja kenties järjettömyydenkin mukaan minun olisi pitänyt sinut jo unohtaa monta kuunkiertoa sitten.
Kai siinä meidän symbioottisessa yhdessäoleilussa sitten jotain extreme-ulottuvuutta oli? Niinno...Itse ainakin tunsin tulleeni "kotiin" aina, kun sain lähelläsi olla.
En sano, enkä vanno, mutta jos tämä olotila ei tästä ala vähitellen paremmaksi muuttua, (Lue. "Unohdan sut".), niin en tosiaankaan voi mennä takuuseen itsestäni, ettenkö vielä ottaisi yhteyttä kaiken kauhean uhallakin.
En tiedä? Vaikeaa on pienen ihmisen elo joka tapauksessa...
Kai siinä meidän symbioottisessa yhdessäoleilussa sitten jotain extreme-ulottuvuutta oli? Niinno...Itse ainakin tunsin tulleeni "kotiin" aina, kun sain lähelläsi olla.
En sano, enkä vanno, mutta jos tämä olotila ei tästä ala vähitellen paremmaksi muuttua, (Lue. "Unohdan sut".), niin en tosiaankaan voi mennä takuuseen itsestäni, ettenkö vielä ottaisi yhteyttä kaiken kauhean uhallakin.
En tiedä? Vaikeaa on pienen ihmisen elo joka tapauksessa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minähän sanoin.
Kaunis viesti toiselle...toivottavasti juuri minulle.
JoS tämä tässä ihmettelee, niin täällä Päässä
toinenkin ihmettelee...
Vieläkin...Yhäkin muistan upean hymysi ja vihreät silmäsi.
Jätit kaipuun ja ikävän sydämeeni sekä surun ruskeisiin silmiini.
Sait minut tuntemaan itseni todellakin naiseksi ja vielä seksikkääksikin...
Kerroit tulleesi "kotiin" luonani, niin minäkin tunsin lähelläsi.
Pelkäsin tuolloin, olin liian vereslihalla elämässäni silloin.
Nyt kaikki on toisin, haavat on nuoltu ja sydän on ehjä.
Se odottaa vain sitä päivää,jolloin et enää vastaa teoistasi.
Mitään kauheaa ei ole ilmassa, vain tukahdutettuja tunteita...vielä molemmin puolin.
En ole pystynyt unohtamaan sinua.
Kannattaa ottaa yhteyttä enemmin kuin myöhemmin.
Voit pelastaa sillä teolla ihmisen...