Perussuomalaisten valtuutettu Vantaalta, KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera arvioi kolumnissaan Heikki Koskenkylän kirjauutuutta.
Suomea ei pelastaisi kansantuotteen kasvu, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sellaista kasvua ei tule nyt, eikä enää koskaan. Jos ennusteita tekevien laitosten parhaat ennusteet toteutuisivat, valtiontalouden tulot olisivat vuonna 2018 yhtä suuret kuin menot. Mikäli valtion menot eivät viiteen vuoteen nousisi euroakaan.
Suomen talous ei voi perustua kasvuun, koska jatkuva kasvu on mahdottomuus. Jos kasvu olisi 2 % vuodessa, pitäisi tänä vuonna syntyneen lapsen eliniän aikana kaiken viisinkertaistua. Jos sellainen utopia toteutuisi, kuka pystyisi kuluttamaan viisi kertaa nykyistä enemmän. Suomalaiset ovat jo nyt ylipainoisia, emme voi syödä viittä kertaa enemmän.
Valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylän uusinta kirjaa ”Suomen talous ja talouspolitiikan linja” on rauhoittavaa lukea, vaikka kirja antaa Suomen talouden nykytilasta masentavan näkemyksen. Rauhoittavaa minulle, koska Koskenkylän näkemykset ja muutosesitykset ovat niin samanhenkisiä omieni kanssa. Kun tosiasiat tunnustetaan, voidaan aloittaa parannus.
Suomi voi pelastua vain vähentämällä julkisia menoja monella tasolla. Julkisia virkoja on vähennettävä: Koskenkylä esittää 100.000 viran vähentämistä. Rahojen jakaminen ulkomaille on lopetettava. Koskenkylän mukaan yhteisvastuun kasvattamista on vastutettava jyrkästi. Julkisia menoja on vähennettävä, Koskenkylän mukaan menot on saatava 45 % tasolle bkt:sta ja myöhemmin 40 %:iin. Ihmiset on saatava töihin. Koskenkylä edellyttää työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin.
Kirjassa Koskenkylä ei sanallakaan mainitse kehitysapua eikä maahanmuuttoa. Julkistustilaisuudessa hän esitti julkisten menojen karsimislistan, joka alkoi kehitysavun puolittamisesta. Itse olen esittänyt reippaampaa alentamista 200-300 miljoonaan euroon ja käyttämistä tyttöjen koulutukseen. Maahanmuuton kustannukset ovat Suomessa tabu, eikä siihen Koskenkylä sohaise pitkällä kepilläkään.
Koskenkylän karsimislista päättyy julkisten työsuhteiden lomien lyhentämiseen, työaikojen pidentämiseen sekä palkkojen jäädyttämiseen ja/tai lomarahojen poistamiseen. Samat korjausliikkeet olen esittänyt mm. Kunnat kuntoon!-kirjassa. Kun näkemys oli perussuomalaisen valtuutetun esittämä, tuli turpiin eduskuntaa myöten. Mutta ei meillä ole muuta vaihtoehtoa.
Vähempi tuhlaus, pienempi kulutus, parempi elämä.
Pauli Vahtera
Suomea ei pelastaisi kansantuotteen kasvu, jota on odotettu kuin kuuta nousevaa. Sellaista kasvua ei tule nyt, eikä enää koskaan. Jos ennusteita tekevien laitosten parhaat ennusteet toteutuisivat, valtiontalouden tulot olisivat vuonna 2018 yhtä suuret kuin menot. Mikäli valtion menot eivät viiteen vuoteen nousisi euroakaan.
Suomen talous ei voi perustua kasvuun, koska jatkuva kasvu on mahdottomuus. Jos kasvu olisi 2 % vuodessa, pitäisi tänä vuonna syntyneen lapsen eliniän aikana kaiken viisinkertaistua. Jos sellainen utopia toteutuisi, kuka pystyisi kuluttamaan viisi kertaa nykyistä enemmän. Suomalaiset ovat jo nyt ylipainoisia, emme voi syödä viittä kertaa enemmän.
Valtiotieteiden tohtori Heikki Koskenkylän uusinta kirjaa ”Suomen talous ja talouspolitiikan linja” on rauhoittavaa lukea, vaikka kirja antaa Suomen talouden nykytilasta masentavan näkemyksen. Rauhoittavaa minulle, koska Koskenkylän näkemykset ja muutosesitykset ovat niin samanhenkisiä omieni kanssa. Kun tosiasiat tunnustetaan, voidaan aloittaa parannus.
Suomi voi pelastua vain vähentämällä julkisia menoja monella tasolla. Julkisia virkoja on vähennettävä: Koskenkylä esittää 100.000 viran vähentämistä. Rahojen jakaminen ulkomaille on lopetettava. Koskenkylän mukaan yhteisvastuun kasvattamista on vastutettava jyrkästi. Julkisia menoja on vähennettävä, Koskenkylän mukaan menot on saatava 45 % tasolle bkt:sta ja myöhemmin 40 %:iin. Ihmiset on saatava töihin. Koskenkylä edellyttää työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin.
Kirjassa Koskenkylä ei sanallakaan mainitse kehitysapua eikä maahanmuuttoa. Julkistustilaisuudessa hän esitti julkisten menojen karsimislistan, joka alkoi kehitysavun puolittamisesta. Itse olen esittänyt reippaampaa alentamista 200-300 miljoonaan euroon ja käyttämistä tyttöjen koulutukseen. Maahanmuuton kustannukset ovat Suomessa tabu, eikä siihen Koskenkylä sohaise pitkällä kepilläkään.
Koskenkylän karsimislista päättyy julkisten työsuhteiden lomien lyhentämiseen, työaikojen pidentämiseen sekä palkkojen jäädyttämiseen ja/tai lomarahojen poistamiseen. Samat korjausliikkeet olen esittänyt mm. Kunnat kuntoon!-kirjassa. Kun näkemys oli perussuomalaisen valtuutetun esittämä, tuli turpiin eduskuntaa myöten. Mutta ei meillä ole muuta vaihtoehtoa.
Vähempi tuhlaus, pienempi kulutus, parempi elämä.
Pauli Vahtera
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.