Tekninen kehitys ja tuotannon tehostaminen on mullistanut maatalouden perin pohjin muutamassa vuosikymmenessä. Maatiloilla työskenteli v. 1970 vielä n. 650 000 mutta v. 2000 enää n. 200 000 suomalaista. Peltoala pysyi samaan aikaan lähes ennallaan.
Tuotannon tehostamisen ja koneellistumisen ohella maataloutta on koko ajan muokannut harjoitettu maatalouspolitiikka. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten maataloutta vaadittiin tuottamaan enemmän, jotta ruokaa riittäisi kaikille suomalaisille. Ylituotanto kelpasi pitkäksi aikaa poliittiseksi teemaksi, vaikka esim. 1990-luvun alussa maataloustuotanto ylitti oman kulutuksemme vain kymmenellä prosentilla.
Suomen EU-liitos v. 1995 ja sen osana luopuminen omasta itsenäisestä maatalouspolitiikasta on syvällisempi muutos maatalouden toimintaympäristössä kuin yleensä ajatellaan. Kysymys ei ole vain tuottajahintojen laskemisesta kustannusten alapuolelle ja tukiriippuvuudesta.
Kysymys on myös siitä, mihin näiden tekijöiden lisäksi jatkuva epävarmuus ja tehtävän työn palkattomaksi jääminen yhdessä johtavat. On selvää, että toimivien tilojen määrä vähenee vielä huomattavasti. Nuoria jatkajia on vaikea löytää erityisesti sellaisille maatalouden aloille, jotka sitovat paljon, kuten karjatalouteen.
Toimiva ruuan tuotanto on enemmän kuin työntekijöitä, peltoa, eläimiä ja koneita. Sen toimivuus riippuu siitä, että sukupolvien perinne ja työmoraali siirtyvät uusille tekijöille uuden osaamisen lisäksi.
Itänaapurissamme on nähtävissä se mihin voi johtaa itsenäisen talonpojan tuhoaminen. Saman kaltaiseen tulokseen on viemässä nykyinen EU-politiikka. Epävarmassa maailmassa suomalaistenkaan ei pidä jättäytyä ruokahuollossa muiden varaan.
Tuotannon tehostamisen ja koneellistumisen ohella maataloutta on koko ajan muokannut harjoitettu maatalouspolitiikka. Vain muutamia vuosikymmeniä sitten maataloutta vaadittiin tuottamaan enemmän, jotta ruokaa riittäisi kaikille suomalaisille. Ylituotanto kelpasi pitkäksi aikaa poliittiseksi teemaksi, vaikka esim. 1990-luvun alussa maataloustuotanto ylitti oman kulutuksemme vain kymmenellä prosentilla.
Suomen EU-liitos v. 1995 ja sen osana luopuminen omasta itsenäisestä maatalouspolitiikasta on syvällisempi muutos maatalouden toimintaympäristössä kuin yleensä ajatellaan. Kysymys ei ole vain tuottajahintojen laskemisesta kustannusten alapuolelle ja tukiriippuvuudesta.
Kysymys on myös siitä, mihin näiden tekijöiden lisäksi jatkuva epävarmuus ja tehtävän työn palkattomaksi jääminen yhdessä johtavat. On selvää, että toimivien tilojen määrä vähenee vielä huomattavasti. Nuoria jatkajia on vaikea löytää erityisesti sellaisille maatalouden aloille, jotka sitovat paljon, kuten karjatalouteen.
Toimiva ruuan tuotanto on enemmän kuin työntekijöitä, peltoa, eläimiä ja koneita. Sen toimivuus riippuu siitä, että sukupolvien perinne ja työmoraali siirtyvät uusille tekijöille uuden osaamisen lisäksi.
Itänaapurissamme on nähtävissä se mihin voi johtaa itsenäisen talonpojan tuhoaminen. Saman kaltaiseen tulokseen on viemässä nykyinen EU-politiikka. Epävarmassa maailmassa suomalaistenkaan ei pidä jättäytyä ruokahuollossa muiden varaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko maatalous tulossa sitten sosialisoitavaksi ja kielletäänkö yritystoiminta niinkuin neukkulassa?
menoa jatketaan, niin homma alkaa muistuttaa entistä neukkulaa, palkkarengit tekevät työt minimipalkalla ja pieni eliitti kuittaa voitot.
Luettelisitko ihan konkreettisia esimerkkejä miten toimisit toisin ja miten muuttaisit Suomen maataloutta.
ensi alkuun koitettaisiin välttää ainakin tätä
>>Suurin asunnottomuuden ja puutteellisissa oloissa asumisen syy koko maailman mittakaavassa on se, että monet ihmiset eivät kykene enää elättämään itseään maanviljelyllä ja joutuvat siksi muuttamaan kaupunkien slummeihin. Tämä ei suinkaan johdu siitä, ettei viljeltävää maata riittäisi, vaan siitä ketkä sen omistavat ja mihin sitä käytetään. Esimerkiksi Brasiliassa 1% maanomistajista omistaa noin 49% kaikesta viljelykelpoisesta maasta, siinä missä kaikki pienviljelijät omistavat yhteensä 3% maasta. Ja kuitenkin pienviljelijät tuottavat 80% maan maniokista, lähes 80% maissista ja pavuista ja 40% riisistä –kaiken tämän 3 prosentilla viljelykelpoisesta maasta! Rikkaiden maanomistajien maat ovat enimmäkseen kesantona tai hyvin vähäisessä käytössä samaan aikaan kun miljoonat ihmiset näkevät Brasiliassa nälkää. >>
http://www.anarkismi.net/kapis/25asunnot.htm