Tutustuin narsistiseen päihdeongelmaiseen mieheen.Sairas suhteemme kesti hetken.Sain kokea suhteessamme paljon hyvää mutta vielä enemmän pahaa.Suurin osa pahasta alkoi ilmaantua vasta suhteen loputtua,kun avasin silmäni ja tajusin ensimmäistä kertaa mihin olin itseni vetänyt mukaan.
Pian olemme jo vuoden olleet erossa,yhteydenotot eivät ole kuitenkaan vielä loppuneet.Tulevat aina miehen puolelta,minä kuitenkin aina vastaan niihin.Vaatii yllättävän paljon voimaa hiljentää puhelin.
Tunnen itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi.Kaikki ne valheet mitä hän minulle suhteemme aikana syötti.Olin niin sokea.Suljin silmistäni kaiken.KAIKEN.Kukaan ei ole koskaan ennen loukannut minua näin pahasti, yksinkertaisesti valehtelemmalla niin saatan*n paljon ja niin tärkeistä asioista.
En luota enää keneenkään,en edes niihin läheisiin joihin olen joskus luottanut.En pysty enkä halua tutustua uusiin ihmisiin.Olen sulkeutunut ja varovainen.Jos jossain tuttavissani esiinyy vähääkään samanlaisia piirteitä kuin entisessä miehessäni rupean pistämään todella pahasti vastaan,ihan riidaksi asti.En kestä että kukaan kontroloi minua millään tavalla enää koskaan.Edes vähääkään.
Haluan nykyään tehdä asiat vain ja ainoastaan minun tavallani.En miellytä enää ketään muuta kuin itseäni.Jos en pidä jostain,en tee sitä.Jos en viihdy jossain,en ole siellä.
Monet ystäväni,jotka ovat totuuneet siiheen kilttiin minään,ovat hämmillään minun käytöksestäni.No onko se väärin,että en ole enää tossun alla? Onko se väärin,että ei anna toisten pompotella itseään? Onko se väärin,että pistää vastaan? Onko se väärin,että sanoo oman mielipiteen? Mun mielestä sitä kutsutaan itsensä kunnioittamiseksi ja rakastamiseksi.Rakastan ennemmin itseäni,kuin ketään muuta.Eikä ketään muuta voikkaan rakastaa jos ei rakasta itseään.
On uskomatonta,miten olen voinut ajaa itseni tällaiseen pisteeseen,että tunnen samaan aikaan olevani valaistunut ja samaan aikaan todella hukassa.
Olen samaan aikaan niin vihainen,väsynyt ja turtunut,samaan aikaan onnellinen ja iloinen että olen päässyt hänestä eroon ja silti jossain syvällä tunnen edelleen pientä sairasta ikävää siihen vanhaan.Siihen ihmiseen joka jollain käsittämättömän uskomattoman hullulla ja sairaalla tavalla sai mut ensimmäistä kertaa elämässäni tuntemaan jotain uutta mistä mä todella pidin.
Se tais olla rakkautta.Sairasta sellaista.
Pian olemme jo vuoden olleet erossa,yhteydenotot eivät ole kuitenkaan vielä loppuneet.Tulevat aina miehen puolelta,minä kuitenkin aina vastaan niihin.Vaatii yllättävän paljon voimaa hiljentää puhelin.
Tunnen itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi.Kaikki ne valheet mitä hän minulle suhteemme aikana syötti.Olin niin sokea.Suljin silmistäni kaiken.KAIKEN.Kukaan ei ole koskaan ennen loukannut minua näin pahasti, yksinkertaisesti valehtelemmalla niin saatan*n paljon ja niin tärkeistä asioista.
En luota enää keneenkään,en edes niihin läheisiin joihin olen joskus luottanut.En pysty enkä halua tutustua uusiin ihmisiin.Olen sulkeutunut ja varovainen.Jos jossain tuttavissani esiinyy vähääkään samanlaisia piirteitä kuin entisessä miehessäni rupean pistämään todella pahasti vastaan,ihan riidaksi asti.En kestä että kukaan kontroloi minua millään tavalla enää koskaan.Edes vähääkään.
Haluan nykyään tehdä asiat vain ja ainoastaan minun tavallani.En miellytä enää ketään muuta kuin itseäni.Jos en pidä jostain,en tee sitä.Jos en viihdy jossain,en ole siellä.
Monet ystäväni,jotka ovat totuuneet siiheen kilttiin minään,ovat hämmillään minun käytöksestäni.No onko se väärin,että en ole enää tossun alla? Onko se väärin,että ei anna toisten pompotella itseään? Onko se väärin,että pistää vastaan? Onko se väärin,että sanoo oman mielipiteen? Mun mielestä sitä kutsutaan itsensä kunnioittamiseksi ja rakastamiseksi.Rakastan ennemmin itseäni,kuin ketään muuta.Eikä ketään muuta voikkaan rakastaa jos ei rakasta itseään.
On uskomatonta,miten olen voinut ajaa itseni tällaiseen pisteeseen,että tunnen samaan aikaan olevani valaistunut ja samaan aikaan todella hukassa.
Olen samaan aikaan niin vihainen,väsynyt ja turtunut,samaan aikaan onnellinen ja iloinen että olen päässyt hänestä eroon ja silti jossain syvällä tunnen edelleen pientä sairasta ikävää siihen vanhaan.Siihen ihmiseen joka jollain käsittämättömän uskomattoman hullulla ja sairaalla tavalla sai mut ensimmäistä kertaa elämässäni tuntemaan jotain uutta mistä mä todella pidin.
Se tais olla rakkautta.Sairasta sellaista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä kyllä varottaisin siis juopoista kavereista,ne on yksinkertaisesti pilalle menneitä ihmisiä.Ihan sama ku narkkarit ja narsistitkin,eihän niiden seura mitään terveellistä ole.
tuo aloittajan teksti olisi voinut olla minun.
tutustuin myös viisi vuotta sitten mieheen joka oli maailman ihanin ja tunsin löytäneeni jotain ihanaa, hurmaava ja mukava ja hauska.
kunnes aloin ihmetellä ensin hänen joitain piirteitään ja tuntui jotkut asiat oudoilta.
olin kertonut hänelle siinä vaiheessa jo että tykkään sinusta ja minun on hyvä olla sinun kanssa,johon en saanut vastakaikua ja epäilykset alkoi kiertää kehää..
tuntui että hän salasi siinä kaikkea mahdollista.
ja niinhän se olikin sitten,en ollutkaan ainoa lähde vaan oli pari muutakin.
siinä hän sitten pyöritteli kaikkia meitä ja oli hurmaava kaikille jotta sai ruokaa ja itsetunnon kohotusta itselleen.
erottiin ja palattiin ja suhde oli aina on off.
hän puhui minut ja lahjoi aina takaisin ja osasi sen todella taitavasti.
ja minä uskoin ja vein tunteeni aina mukaan että jospa tämä nyt onnistuisi.
kunnes viiden vuoden jälkeen silmäni avautui.
terapia ja ystävät ilman niitä en olisi tässä.
ja kiitän luojaa siitä että juoksin karkuun ja kovaa.
tämä mies on tyypillinen narsku,ulospäin ei voi nähdä hänestä,hän on todella taitava.
joten itsesyytöksiä ei ole senkään takia,koska ei tällaista voi nähdä ulkokuoresta vaan on uskallettava heittäytyä ja oppia tuntemaan,joskus voi käydä näin.
ajatus siitä että nousin tästä ja pääsin ahdistavasta elämästä irti niin on mahtava.
elämä on helppoa ja ihanaa nyt ja varsinkin nyt kun on jotain normaaliakin kohdannut.
varovaiseksi kyllä olen tullut mutta luotan silti siihen että kaikki on nyt kääntynyt.
eipähän itse tarvitse ainakaan elää luurangot kaapissa, niinkuin narskujen tarvii.
jatkuva pelkokin on varmasti kamala narskuilla..
mutta kun jokainen uhri osaisi ajatella niin että irti päästäminen on ainoa vaihtoehto ja paras jos haluaa oman elämänsä pelastaa.
katkaista välit kokonaan! lähde narskulle on vaan peli ja pitää päättää itse haluaako siinä pelissä olla nappulana. minä en enää ole ja olen siitä suunnattoman onnellinen.
Tämä mun tapaukseni valehteli mulle jopa päihteiden käytöstään.Oli muka kuivilla,vaikka ei todellakaan ollut.Minä tyhmä uskoin,vaikka olikin välillä aivan sekasin.Kuinka sokeasti täytyy olla rakastunut,että vaikka näkee toisen olevan ihan sekasin,niin uskoo kun toinen valehtelee ja väittää muuta.Kyllä tässä saa pikkusen itsellekkin nauraa :D
Se viha mitä tunnen,on suunnatonta.Kun luottamus viedään,ei jäljellä ole enää mitään.
Kuinka sairas tuo ihminen onkaan,ja kuinka väärän miehen kynsiin mä jouduinkaan.Kadun niin paljon,mutta samaan aikaan olen kiitollinen,sillä nyt olen niin paljon fiksumpi ja vahvempi.Oppineempi ja kokeneempi.
En enää KOSKAAN ole sinisilmäinen.En enää KOSKAAN usko kaikkea mitä toinen sanoo,ilman konkreettista näyttöä.En enää KOSKAAN anna kenenkään kohdella mua hunosti.En enää KOSKAAN ole se,kuka mä joskus olin.
Tuntuu,kuin olisin syntynyt tähän elämään uudellee.Näen kaiken uusilla silmillä ja kuulen kaiken uusilla korvilla.
Kiitos sinulle.Teit musta yli-ihmisen.Voittamattoman.
Olen onnellinen puolestasi, että sinusta tuli yli-ihminen, mutta jatka nyt eteenpäin vihdoin.
Niin tutun kuuloista aivain kuin omasta elämästäni kertoisit. Samanlaisessa suhteessa elin ja miehen valheet joita oli paljon toivat tuskaa elämääni. Vei luottamuksen ja pohjan elämästä. Minä muutuin tämän suhteen jälkeen ihmisraunioksi. Toipuminen on vaikeaa, mutta silti toivun hiljalleen.
Mies otti yhteyttä monta kertaa eron jälkeenkin ja puhui aina luottamaan sanoihin. Valheisiin rakkaudentunnustuksiin joita ei ikinä todellisuudessa ollut. Pelkkää valhetta koko miehen elämä. En tajua miksi uskoin kaikkeen ja vielä rakastuin tuollaiseen joka ei ollutkaan sitä mitä esitti.Puhelinnumeroni olen laittanut salaiseksi ja näin olen saanut rauhan etten kuule miehestä mitään. en halua olla hänelle jokin vara jos jossain vaiheessa hänellä menee asiat huonosti. Sillä narsistihan paljastaa kyllä itsensä.
Juurinkin näin narsisti toimii - hajoita ja hallitse on hänen mottonsa. Jos menee kertomaan rakkaudentunnuksen niin narsisti pelkää joutuneensa suhteeseen, jossa ei pysy enää pelamaan. Pelurihan narsisti on. Lähteitä on entisiä ja tulevia koko ajan, vaikka olisi vakikumppani. Kaikki on salaista. Aina joku lähteistä on tarjolla kun nykylähde ehtyy. Minun suhteeni oli vuoristorataa koko ajan narsistin puolelta. Muutaman viikon kuluttua tapaamisesta hän ehdotti yhteenmuuttamista ja sitoutumista. Kun vastasin kielteisesti niin hän ilmoitti, ettei ole koskaan seurustellutkaan kanssani. Sitten alkoi "katoaminen" tiettyinä aikoina ja taas oltiin yhdessä. Vielä vuosia suhteestä lähtemiseni jälkeen hän pitää säännöllisesti yhteyttä - vastaan tai en puhelimeen tai sähköposteihin.
Päihdeongelmaiset ovat pääsääntöisesti myös narsisteja. mutta kaikki narsistit eivät ole päihdeongelmaisia
EI todellakaan pidä paikkaansa. Päihdehoitajana toimineena voin tuon todeta.
Ennemminkin toisin päin. Päihdeongelmaisille kehittyy pääsääntöisesti empatiahäiriö ja heistä tulee narsistisesti käyttäytyviä, muistuttavat narsisteja. Mutta narsistit ovat usein alkoholisteja, eivät kaikki.
Juurikin näin, mitä enemminkin toisinpäin sanoi. Kirjoittaja on ssian ytimessä!