Viikko sitten mulla jäi taas ihan jäätävä ahdistus ihan turhasta päälle. Yksi kaverini (Sonja) alkoi tapailemaan yhtä miestä, ja sai juuri kuulla, että hänen hyvä ystävänsä on säätänyt tämän miehen kanssa n vuosi sitten. No tämä ystävä ei ollut siitä ikinä maininnut, ja Sonja sai siis tietää tämän tapailemaltaan mieheltä.
Ruvettiin siinä sitten juttelemaan voiko näin tehdä ja niin edelleen. Olin sitä mieltä, että tollaset asiat pitäisi kyllä kaverille kertoa. Toinen ystävistäni(vaikka Marjo) sanoi, että ymmärtää kyllä tyttöä, johon vastasin, että haluaisin kyllä itse ainakin tietää ja asia tulisi ilmi kuitenkin jossain vaiheessa. Tähän Marjo ei oikeen vastannut mitään ja katsoi muualle vähän miettivän näköisenä. Kysyin, että mikä toi ilme nyt oli ja Marjo vastasi vain miettivänsä tätä keskustelunaihetta.
No,mä aloin sit pelkää et tietty Marjo on joskus säätänyt mieheni kanssa muttei ole vaan koskaan sanonut mulle siitä. Ajatus on tietysti täysin tyhjästä nyhväisty, mutta pakko-oireisena mun on vaikea päästä tästä ajatuksesta/pelosta eroon. Lisäksi pelkään, että Marjo olisi katsonut mua silleen kiusallisen anteeksipyytävästi, mitä mielestäni ei edes tapahtunut, mutta silti pelkään että se tapahtui!
Kaikki tämä sen takia, että hän oli vähän hiljainen kommenttini jälkeen ja teki jonkun ilmeen, jota en kunnolla muista. Ja nyt siis pelkään että hän olisi joskus säätänyt mieheni kanssa muttei vaan ole ikinä kertonut :D Apua. Voihan ihminen nyt tehdä millaisia ilmeitä tahansa tai olla mistä tahansa syystä hiljaa mutta mä tietenkin ajattelen heti pahinta. Miehelle jo puhuin, johon vastasi että höpsis ja että olisi kyllä mulle kertonut jos tollaista ois tapahtunu.
Vertaistukea, neuvoja? Miksi oon näin tyhmä ja miten pääsen tästä pelosta eroon? Ymmärrän itsekin tämän irrationaalisuuden mutta en pääse sitä pakoon...
Ruvettiin siinä sitten juttelemaan voiko näin tehdä ja niin edelleen. Olin sitä mieltä, että tollaset asiat pitäisi kyllä kaverille kertoa. Toinen ystävistäni(vaikka Marjo) sanoi, että ymmärtää kyllä tyttöä, johon vastasin, että haluaisin kyllä itse ainakin tietää ja asia tulisi ilmi kuitenkin jossain vaiheessa. Tähän Marjo ei oikeen vastannut mitään ja katsoi muualle vähän miettivän näköisenä. Kysyin, että mikä toi ilme nyt oli ja Marjo vastasi vain miettivänsä tätä keskustelunaihetta.
No,mä aloin sit pelkää et tietty Marjo on joskus säätänyt mieheni kanssa muttei ole vaan koskaan sanonut mulle siitä. Ajatus on tietysti täysin tyhjästä nyhväisty, mutta pakko-oireisena mun on vaikea päästä tästä ajatuksesta/pelosta eroon. Lisäksi pelkään, että Marjo olisi katsonut mua silleen kiusallisen anteeksipyytävästi, mitä mielestäni ei edes tapahtunut, mutta silti pelkään että se tapahtui!
Kaikki tämä sen takia, että hän oli vähän hiljainen kommenttini jälkeen ja teki jonkun ilmeen, jota en kunnolla muista. Ja nyt siis pelkään että hän olisi joskus säätänyt mieheni kanssa muttei vaan ole ikinä kertonut :D Apua. Voihan ihminen nyt tehdä millaisia ilmeitä tahansa tai olla mistä tahansa syystä hiljaa mutta mä tietenkin ajattelen heti pahinta. Miehelle jo puhuin, johon vastasi että höpsis ja että olisi kyllä mulle kertonut jos tollaista ois tapahtunu.
Vertaistukea, neuvoja? Miksi oon näin tyhmä ja miten pääsen tästä pelosta eroon? Ymmärrän itsekin tämän irrationaalisuuden mutta en pääse sitä pakoon...
Vastaukset 1
Vanhimmat
älä laita vastaan sille tunteelle. Työstä sitä tunnetta käymällä kuvitteelisesti läpi pahin mahdollinen ( eli se että he olisivat "säätäneet" kunnolla). Mitä sen jälkeen tapahtuu? Elämä todennäköisesti jatkuu. Lopeta asian speuklointi ja luota, kunnes toisin pitävästi todistetaan. Et voi elää pelossa.