Tulta ja tulikiveä niskaan, kiitos!

Mieheni suvussa on tapana, että tyttäret hoidattavat lapsensa äidillään. Äiti on mm. kiirehtinyt jo ennen lapsen syntymään kotiapulaiseksi ja ollut tyttären piikana 2-3 kk yhtä soittoa. Toivon, ettei tämä ole periytyvä ominaisuus ja ettei minulta tulla vaatimaan samaa, sillä minulla on kolme tytärtä. :D

Minä, tuleva mummoparka tulisin kyllä silloin käytettyä aika tarkkaan loppuun. Ensin kotiapulaisena, sitten lapsenhoitajana ja myöhemmin koululaisten iltapäiväkerhotätinä. Sivusta olen seurannut, kuinka etäiset välit anopin tyttärien lapsilla on äitiinsä. Etäisiensä kanssa lapset tulevat hyvin juttuun ja välit ovat lämpimät.

silläkös jotkin isovanhemmat menee kuukausiksi etelään tai muuttavat kauemmaksi

Kenestähän sinä puhut?

Ei vastaa meidän perheen elämää lainkaan.

Voi taivas sentään!

TIETENKIN kaikki ovat haltioissaan, kun lapsenlapsi syntyy, sillä hänen persoonassaan yhdistyy kaikki inhimillinen hyvä. TÄMÄ lapsi on se täydellinen lapsi, jota on vuosituhannet odotettu. Tässä se nyt on, ja kaikki ihailkoot. Ja kyllä he ihailevatkin! Ja ihme, kaikki sukuun syntyvät ovat yhtä laadukkaita!

Ihailijakaartiin kuuluvat ehkä myös isovanhemmat, jotka juuri ovat selviytyneet asunto- ja autoveloistaan, päässeet ennenaikaiselle eläkkeelle ja alkaneet kuvitella, että nyt heillä vihdoin olisi varaa ja aikaa lähteä vaikka Teneriffalle rantalomalle. Jos heidän ihailuunsa ilmaantuu epäröivä sävy, on asia oitis ratkaistava perheen omassa tuomioistuimessa.

Heille pitää oitis osoittaa, että omien toiveitten toteuttaminen olisi hyvin hyvin HYVIN itsekästä, sillä nyt he ovat isovanhempia, ja heidän tulee nyt ajatella lapsenlasta, tätä täydellisyyden huipentumaa, jolla on niin ulkonäköä, älykkyyttä kuin omaa tahtoakin vaikka muille jakaa.

Nuoripari, joka on mitä vastahakoisimmin suostunut tuleman äitienpäivälounaalle tai joulupäivälliselle, onkin nyt hyvin innokkaasti tulemassa viikonlopuksi mummilaan, tai ainakin voisivat ihan mielellään jättää ihmelapsensa mummon hoiviin muutamaksi päiväksi, koska he tarvitsevat aikaa oman suhteensa vahvistamiseen.

Jotkut isovanhemmat osoittavat äärimmäistä itsekkyyttään ja valittavat esimerkiksi eläkkeensä pienuutta. Jokainen kuitenkin tietää, että KAIKKI isovanhemmat kieriskelevät rahoissaan, joita on säästötilille vuosien saatossa kertynyt, eläkkeet ovat mahtavat, terveydenhoito terveyskeskuksissa lähes ilmaista, kaiken maailman avustuksia voi hakea, ja silti oltaisiin niin itsekkäistä, että lastenhoitoa kavahdetaan. Ja tietenkin isovanhemmissa on se ikävä piirre, että he palvovat vain YHDEN lapsensa lapsia ja VIHAAVAT muiden lapsiensa jälkeläisiä.

Ne ovat sellaisia. Ja sitten kehtaavat kysyä, eikö lapsilla ole nuorempia hoitajia, jotain serkkuja tai kummeja tai naimattomia setiä ja tätejä, ihan niin kuin jollakin nuoremmalla ihmisellä olisi aikaa tuhlattavaksi pikkulasten hoitoon. Eiväthän he edes osaisi.

Mitä enemmän miettii sitä varmemmaksi tulee siitä, että isovanhemmat ovat maailman itsekkäimmät ihmiset.

Valitetaan sitä, jos isovanhemmat sekaantuvat liikaa nuoren perheen elämään, tuppaavat kylään ja taloustöitä tekemään, vaativat lapsia luokseen, ostavat tavaroita joita ei toivota. Eivät ymmärrä että nuoripari haluaa elää omaa elämäänsä ja ilman isovanhempia.

Toisaalta myös vaaditaan että isovanhempien on autettava, toimittava lastenhoitajana ja annettava rahaa. Jos he pitävät kiinni omasta elämästään, sanotaan että ovat kylmiä ja itsekkäitä.

Teki niin tai näin, aina menee vikaan.

Entä toisinpäin, ovatko nuoret kylmiä ja itsekkäitä, jos eivät auta vanhempiaan ja pidä yhteyttä, eivät anna vanhemmilleen rahaa ja toteuttavat vain omia mielitekojaan?

Voi että nauroin! Olipas hauska juttu.

Kun hoidat ja väsyt lapsiisi ja toivot apua äidiltäsi, syytät häntä itsekkääksi jos ei auta, ajatteletko silloin koskaan, että äitisi on samalla tavalla hoitanut sinua, on valvonut, väsynyt ja uupunut. monet kerrat ja monta vuotta. Ajatteletko tosiaan, että hän on kylmä ja itsekäs, kun hoiti sinut mutta ei jaksa enää lapsiasi?