Oon ite sairastunu anoreksiaan puol vuotta sitten ja oon laihtunu kymmenisen kiloa.Mä vaan aattelen kuinka must tuleetäydellinenniinku sellanen satujen keiju tai prinsessa, jota kaikki ihailee.Aattelen omaa ulkonäköä paljon ja peilaan vielä enemmän.Haluan olla täydellinen. Haluan täydellisiä arvosanoja ym. Mihin te muut pyritte? Ooko mä ainoa joka tavottelee täydellisyyttä....
miks te muut laihdutatte
13
1607
Vastaukset
- prinsessa
mäkin haluun olla täydellinen ja parempi kun kaikki muut :( oon tosi itsekäs kun ajattelen noin mut...
mua ärsyttää jos mä epäilen et joku meiän luokkalainen tai muu tuttu laihduttaa kun mä haluun olla ainut josta tulee laiha, keiju, lumiprinsessa (siis mun lähipiiristä).
sit mä haluun kans pelkkää 10 todistukseen (mun on pakko ryhdistäytyy). ja mä haluun aina et kaikki ihmiset tykkää musta. kunhan mä vaan alan laihtuu, niin musta tulee täydellinen... metsäkeiju, ruusutyttö jne. - Evita
En oikein enää tiedä.. Ennen mäkin halusin olla täydellinen ja ajttelin, että laihuuden kautta sen saavutan. Karu totuus kuitenkin kertoi jotain ihan muuta.
Mä tavoittelen tällä ehkä nykyään elämäni ja itseni hallintaa..Haluan myös olla laiha, mutta ehkä se hallinta on pääpointti.. - keijukainen
Sit tuntuu että kaikki muut vähä pulskemmat on kateellisia ja yrittää saada mua syömään, koska ne ei halua et mä oon täydellinen. Tekis mieli vaan karata jonnekki missä voi olla rauhassa syömättä, ettei joku koko ajan oo tuputtamassa ruokaa. Antaako teidän muiden porukat teiän olla syömättä rauhassa?
- oma napa
Kylläpä sina olet itseäsi täynnä!Eikö elämässäsi todella ole muuta kuin kuin jatkuva "itsensä"tarkkailu!!katso ympärillesi ja ELÄ!!taidat olla vielä lapsi,elämästä et tiedä mitään.
- keijukainen
oma napa kirjoitti:
Kylläpä sina olet itseäsi täynnä!Eikö elämässäsi todella ole muuta kuin kuin jatkuva "itsensä"tarkkailu!!katso ympärillesi ja ELÄ!!taidat olla vielä lapsi,elämästä et tiedä mitään.
Jos 18-wee on susta lapsi, ni miten vaan. Jos tuo nyt oli joku kannustus sairauden yli, ni ei se ole niin helppoa. Jos lopettaa laihduttamisen, tuntee vaan itseinhoa, ja tulee ihan hysteeriseks. Ei koulunkäynti silleen onnistu.
- helinä
Niin se on, kaikki pulskemmat yrittää saada syömään, koska itse näyttää vielä pulskemmalta laihan rinnalla.
Ärsyttävää kun joku alkaa neuvomaan, huolehtikoon omista asioistaan! - Vivianne
Onko anoreksia tehnyt sinusta ihan empatiakyvyttömän? (Tai oikeammin - vainoharhaisen?) Luulen, että vain oma vääristynyt käsitys vartalostasi saa sinut kuvittelemaan riutuneen luurangon näyttävän kauniilta. Jos joku tuputtaa ruokaa, se luultavasti johtuu siitä, että hän AIDOSTI välittää ja huolehtii sinusta. Kukaan läheinen ihminen ei halua nähdä rakkaansa kituvan. Ymmärrät sitten, kun (jos) paranet. Minäkin ymmärsin.
Sitä paitsi, jos voisit hyvin, ei se olisi keltään pois. Jos asiat olisivat hyvin, ei sinua kukaan "vahtisi". Mieti vähän; mikseivät vanhempasi haluaisi sinulle kaikkea mahdollista parasta? - keijukainen
Vivianne kirjoitti:
Onko anoreksia tehnyt sinusta ihan empatiakyvyttömän? (Tai oikeammin - vainoharhaisen?) Luulen, että vain oma vääristynyt käsitys vartalostasi saa sinut kuvittelemaan riutuneen luurangon näyttävän kauniilta. Jos joku tuputtaa ruokaa, se luultavasti johtuu siitä, että hän AIDOSTI välittää ja huolehtii sinusta. Kukaan läheinen ihminen ei halua nähdä rakkaansa kituvan. Ymmärrät sitten, kun (jos) paranet. Minäkin ymmärsin.
Sitä paitsi, jos voisit hyvin, ei se olisi keltään pois. Jos asiat olisivat hyvin, ei sinua kukaan "vahtisi". Mieti vähän; mikseivät vanhempasi haluaisi sinulle kaikkea mahdollista parasta?Omasta mielestäni kaikki on hyvin, jos mä laihdun. Oma maailma kaatuu kun huomaa painon nousseen pari kiloa. Ei pysty tekeen läksyjä, itkee vaan. Siksi ei ole hauskaa kun muut pakottaa syömään, jos tietää että sillä ateriamäärällä, mitä ne pakottaa syömään, ei laihdu. Tietäisit varmaan jos ite sairastuisit...
- Vivianne
keijukainen kirjoitti:
Omasta mielestäni kaikki on hyvin, jos mä laihdun. Oma maailma kaatuu kun huomaa painon nousseen pari kiloa. Ei pysty tekeen läksyjä, itkee vaan. Siksi ei ole hauskaa kun muut pakottaa syömään, jos tietää että sillä ateriamäärällä, mitä ne pakottaa syömään, ei laihdu. Tietäisit varmaan jos ite sairastuisit...
Usko, minä tiedän. Niin kuin äsken jo vihjasinkin, olen kahlannut tuon saman paskan läpi. Mullakin oli tunne, että jos mä syön yhtään liikaa, on urheiltava apinan raivolla. Jos ei päässyt urheilemaan, ei voinut kuin kieriskellä itsesäälissä, itkeä ja raivota.
Nyt, kun siitä kaikesta on monta vuotta, suren yhä, miten käytin nuoruusvuoteni naurettavaan turhuuteen. Anteeksi, että sanon näin ronskisti, mutta jos tuosta paranet, niin suakin voi joskus harmittaa. En usko, että itsensä kyttääminen ja perfektionismi tekee ketään onnelliseksi. Ei susta tule koskaan niin laihaa/ hyvää/ täydellistä kuin sä itse haluisit. Se kuuluu tuon sairauden kieroon logiikkaan.
Vasta, kun oppii välittämään itsestään ja omasta heikkoudestaan, alkaa kasvaa ihmisenä, ja ymmärtää, että elämässä voi olla paljon hienompia asioita kuin loputon täydellisyyden tavoittelu.
Voimia sulle! - Vivianne
keijukainen kirjoitti:
Omasta mielestäni kaikki on hyvin, jos mä laihdun. Oma maailma kaatuu kun huomaa painon nousseen pari kiloa. Ei pysty tekeen läksyjä, itkee vaan. Siksi ei ole hauskaa kun muut pakottaa syömään, jos tietää että sillä ateriamäärällä, mitä ne pakottaa syömään, ei laihdu. Tietäisit varmaan jos ite sairastuisit...
...Saatko mitään hoitoa? Oletko harkinnut terapiaa? Se voisi auttaa sua "prosessoimaan" niitä itseinhontunteitasi, sillä yksin et niitä ehkä osaa käsitellä kuin laihduttamalla.
Kannattaa harkita asiaa! - keijukainen
Vivianne kirjoitti:
...Saatko mitään hoitoa? Oletko harkinnut terapiaa? Se voisi auttaa sua "prosessoimaan" niitä itseinhontunteitasi, sillä yksin et niitä ehkä osaa käsitellä kuin laihduttamalla.
Kannattaa harkita asiaa!Mä tiedän et musta ei tuu koskaan sellasta "satuolentoa", mihin mä pyrin. Eilen mä lähin koulusta itkien kun sain äikän kokeesta kasin, enkä kymppiä. Sen tajuaminen sattuu, mut kuiteski yrittää edes olla hieman täydellisempi ku nyt. Mä oon käyny vuoden terapias masennuksen takia, ja ollaan nyt käsittelemäs tätä mun uutta "täydellisyys-projektia"..
- Vivianne
keijukainen kirjoitti:
Mä tiedän et musta ei tuu koskaan sellasta "satuolentoa", mihin mä pyrin. Eilen mä lähin koulusta itkien kun sain äikän kokeesta kasin, enkä kymppiä. Sen tajuaminen sattuu, mut kuiteski yrittää edes olla hieman täydellisempi ku nyt. Mä oon käyny vuoden terapias masennuksen takia, ja ollaan nyt käsittelemäs tätä mun uutta "täydellisyys-projektia"..
Terapia on hyvä juttu. Siellähän ei pakoteta ketään lihomaan, mutta opit ehkä käsittelemään omia tunteitasi ja ajatuksiasi. Paranemiseen tarvitaan kuitenkin myös paljon omaa tahtoa ja yritystä. Mulla se kävi niin, että tavallaan "kyllästyin" ruuan kanssa räpeltämiseen (olin siis todella sairas). En pystynyt opiskelemaan, olin yksinäinen ja kaikki oli niin latteaa. Oli pakko ponnistaa eroon sairaudesta.
Aikaa siihen kyllä menee. Mutta älä anna periksi, voi olla ettet parane koskaan täydellisesti (varsinkin täydellisyyden tavoittelu ja itseinho jatkuu usein vielä laihduttamisen loputtua), mutta elämästäsi voi silti tulla onnellisempaa.
- min vaan
mä haluan olla omena. semmonen pyöreä ja punainen. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "1064592Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella293403No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452390- 411438
- 361353
- 381206
- 141102
- 1591026
- 27998
- 6944