tyttö seisoi laiturilla kajalit poskilla, musta nahka vettä valuen, kun lossi kulki joen yli aikana ennen siltaa.
En unohda sitä koskaan. Se oli ehkä kauneinta mitä kukaan on koskaan minulle sanonut kaikessa outoudessaankin. Niin kaunista, niin terävänäköistä ja niin kieroutuneen hauskaa.
Olen halunnut hukata tekstini tänne muiden joukkoon, salata kaiken ja toisaalta paljastuakin, sillä joskus totuus on liian arka annettavaksi julki. Kun haluaa elää kirjoittamisesta tuntuu elämä joskus läpivalaistulta. Sitä kirjoittaa säkeitä, pukee kaiken sanoiksi ja tarinoiksi, mutta ei voi antaa niitä julki tai he kysyisivät kenestä kirjoitan.
Täällä ei ole tarvinnut antaa oikeaa vastausta ja se kaikki kaunis mitä on tuntenut ja josta on kirjoittanut on saanut elää edes hiukan minun ulkopuolellani. Mutta nyt sanat pysyvät sisimmässäni. Ne odottavat parempaa aikaa.
En unohda sitä koskaan. Se oli ehkä kauneinta mitä kukaan on koskaan minulle sanonut kaikessa outoudessaankin. Niin kaunista, niin terävänäköistä ja niin kieroutuneen hauskaa.
Olen halunnut hukata tekstini tänne muiden joukkoon, salata kaiken ja toisaalta paljastuakin, sillä joskus totuus on liian arka annettavaksi julki. Kun haluaa elää kirjoittamisesta tuntuu elämä joskus läpivalaistulta. Sitä kirjoittaa säkeitä, pukee kaiken sanoiksi ja tarinoiksi, mutta ei voi antaa niitä julki tai he kysyisivät kenestä kirjoitan.
Täällä ei ole tarvinnut antaa oikeaa vastausta ja se kaikki kaunis mitä on tuntenut ja josta on kirjoittanut on saanut elää edes hiukan minun ulkopuolellani. Mutta nyt sanat pysyvät sisimmässäni. Ne odottavat parempaa aikaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.