Soittakaa poliisit, jos naapuri metelöi yöllä!

Kysin uhrilta luvan, että voinko keskustella asiasta enemmän. Hän sanoi, että anna mennä vaan, koska kaikkihan on julkista tuomioiden jälkeen.

Olen uhrin äiti ja kyllä tuolloin 24.tammikuuta sydäntä kylmäsi, kun sain lapseltani puhelun hieman kello kuuden jälkeen aamulla, että hän on sairaalassa . Olin tullut juuri töistä kotiin ja menossa yövuoron jälkeen nukkumaan. Tunsin niin suunnatonta vihaa noita pahoinpitelijöitä kohtaan, että ei ole tosikaan. Sitä ei köyhä kansa edes usko, kuinka suuri vihantunteeni oli.

Ja kyllä toisella heistä oli aikaisemmin annettu tuomio vastaavasta teosta. Hän oli vielä koeajalla teon tehdessään. Ja kyllä tämän yhden tekijän taustalla on huumeet. Poliisit olivat ekalla käynnillä takavarikoineet hänen huumeensa.

Vihantunne noita tekijöitä kohtaan on hieman laantunut parin viime kuukauden aikana. Tunnen vaan sääliä ja ymmärrän, että myös heidän vanhempansa saattavat tuntea tuskaa siitä, mitä heidän lapsensa ovat tehneet.

Anteeksi voin antaa, mutta koskaan en voi unohtaa.

Anteeksi voi antaa aina, muttei koskaan unohtaa. Vihan kanssa eläminen syö ihmistä. Jos joku katuu (toinen katui) tekoaan ja hyväksyy rangaistuksen ja sovittaa tekonsa oikeuden määrämällä tavalla, niin ei silloin ole syytä kantaa vihaa mukanaan.

Tavallaan nyt tuntuu uskomattomalta nuo tapahtumat. Lapseni on maailmanmatkaaja. Hän on opiskellut Jenkeissä ja opiskelukämppä oli melkoisen levottomalla alueella. Ei tapahtunut koskaan mitään uhkaavaa, kun osasi kiertää levottomammat paikat etenkin yöaikaan. Hän teki työharjoittelun/vaihto-opiskelun syvällä villissä Afrikassa, eikä koskaan mitään todella uhkaavaa ollut. Nyt, kun hän tuli Suomeen, niin omassa kodissa tapahtui tuollaista. Lisäksi tuntuu uskomattomalta, että tämä lapseni kuntouttaa ammatikseen juurikin päävammoista johtuvia häiriöitä. Nyt hän sai isommat vammat päähänsä, mutta onneksi eivät olleet niin vakavia, että olisi joutunut kollegoidensa kuntouttamaksi.

Tuo taloyhtiön toiminta kyllä on jotenkin outoa. Lapselleni sanottiin, että voit mennä rauhallisin mielin kotiisi, koska nuo tyypit eivät siellä asu enää. Miten kävi? He asuvat siellä edelleen ja lapseni joutui muuttamaan sieltä pois. Kuten lehtiartikkelissa annetaan ymmärtää, niin nämä pahoinpitelijät eivät edes usko poliisia, niin miten isännöitsijä voi olettaa, että tämä uhri voisi asua enää siellä ja mennä turvallisin mielin kotiinsa?

Lapseni asui pari kuukautta milloin missäkin, koska luonnollisesti hän ei voinut asuntoonsa tapahtumien jälkeen palata. Pakko kuitenkin töiden takia oli olla maisemissa. Veret hän kävi siivoomassa kavereiden kanssa. Tämä uhri pyysi isännöitsijältä turva-apua muuttopäiväksi. Ei saanut. Isännöitsijä vetosi, että tämän uhrin pitää pyytää turvaamisapua muuttopäivänä Helsingin kaupungilta, koska tämä asunto on heidän vuokraamansa. Eli se on kait sitten joku Helsingin kaupungin kustantama tukiasunto vankilasta vapautuneelle.

Poliisit paikalle kirjoitti:

Anteeksi voi antaa aina, muttei koskaan unohtaa. Vihan kanssa eläminen syö ihmistä. Jos joku katuu (toinen katui) tekoaan ja hyväksyy rangaistuksen ja sovittaa tekonsa oikeuden määrämällä tavalla, niin ei silloin ole syytä kantaa vihaa mukanaan.

Tavallaan nyt tuntuu uskomattomalta nuo tapahtumat. Lapseni on maailmanmatkaaja. Hän on opiskellut Jenkeissä ja opiskelukämppä oli melkoisen levottomalla alueella. Ei tapahtunut koskaan mitään uhkaavaa, kun osasi kiertää levottomammat paikat etenkin yöaikaan. Hän teki työharjoittelun/vaihto-opiskelun syvällä villissä Afrikassa, eikä koskaan mitään todella uhkaavaa ollut. Nyt, kun hän tuli Suomeen, niin omassa kodissa tapahtui tuollaista. Lisäksi tuntuu uskomattomalta, että tämä lapseni kuntouttaa ammatikseen juurikin päävammoista johtuvia häiriöitä. Nyt hän sai isommat vammat päähänsä, mutta onneksi eivät olleet niin vakavia, että olisi joutunut kollegoidensa kuntouttamaksi.

Tuo taloyhtiön toiminta kyllä on jotenkin outoa. Lapselleni sanottiin, että voit mennä rauhallisin mielin kotiisi, koska nuo tyypit eivät siellä asu enää. Miten kävi? He asuvat siellä edelleen ja lapseni joutui muuttamaan sieltä pois. Kuten lehtiartikkelissa annetaan ymmärtää, niin nämä pahoinpitelijät eivät edes usko poliisia, niin miten isännöitsijä voi olettaa, että tämä uhri voisi asua enää siellä ja mennä turvallisin mielin kotiinsa?

Lapseni asui pari kuukautta milloin missäkin, koska luonnollisesti hän ei voinut asuntoonsa tapahtumien jälkeen palata. Pakko kuitenkin töiden takia oli olla maisemissa. Veret hän kävi siivoomassa kavereiden kanssa. Tämä uhri pyysi isännöitsijältä turva-apua muuttopäiväksi. Ei saanut. Isännöitsijä vetosi, että tämän uhrin pitää pyytää turvaamisapua muuttopäivänä Helsingin kaupungilta, koska tämä asunto on heidän vuokraamansa. Eli se on kait sitten joku Helsingin kaupungin kustantama tukiasunto vankilasta vapautuneelle.

Lue lisää

Minä en usko, että viha syö mitenkään ihmistä. Se on vain vanha klisee, jota toistetaan miettimättä pitääkö se paikkansa vai ei. Minusta olisi hyvin tervettä tuntee vihaa ja kostonhalua sinun tilanteessasi.

Näen niin, että aika tekee tehtävänsä ja asiat, jotka nyt ovat tärkeitä, menettävät merkityksensä. Mutta se ei ole samaa kuin anteeksianto. Anteeksiantokin on vain jokin kristillisperäinen klisee, jonka hyvin voi kyseenalaistaa. Katuminen ei tee tekoa tekemättömäksi. Katuminen tosin voi osoittaa, että tekijä on jotenkin kasvanut ihmisenä, mutta ei se mennyttä miksikään muuta. Emme me muutkaan voi muuttaa menneisyyttämme, tekemisiä tai tekemättä jättämisiä ja niiden seuraukset seuraavat meitä loppuelämämme, halusimme tai emme.

Todennäköistä, että te tramppaatte koko ajan asunnossanne ja alakerran asukas yrittää viestiä, että lopettakaa helvetissä se ravaaminen.

Soita isännöitsijälle auttaa häiriköt muuttaa pois.