Moi. Oon 13v ja mulla on kuolemaan viittaavia pakkoajatuksia. Kaikki alko noin vuosi sitte kun mulla alko tulemaan kipuja päähän. Ihan kuin joku ois painanu sormella päästä. Luin netistä aivokasvaimista ja mua alko pelottaan ihan hirveesti, mitä jos mulla on aivokasvain. Mulla ei onneks ollu oksenteluja, huimausta, pahoinvointia jne. En mennyt silti sen kummemmin lääkäriin. Opin kunnioittamaan elämää ja pelkäämään kuolemaa. Samalla musta tuli uskonnollinen. Enää ei ole pääkipuja.Nyt mulla on jo toinen piinaava asia, pakkoajatukset. Siis mulla ei oo todettu pakkoajatuksia enkä ole käyny psykologilla/lääkärillä/psykiatrilla, mutta mun oireet viittaa hyvin paljon siihen: pakko-oireinen häiriö alkaa usein mun ikäsenä, käsien liiallinen pesu (haluun vaa ettei mun kädet oo likaset, en kuitenkaa pese tuntia käsiäni), just ja just nää pakkoajatukset mitkä viittaa kuolemaan. Mulla oli myös pakkotoimintoja, mut ei oo enää. Mun pakkoajatukset oli sellasia, että ellen tee jotain asiaa niin kuolen. Mun pakkoajatukset taas on yleensä, että mieleen tulee väkisin, että haluun jonkun kuolevan vaikka en halua. Tai sitten, että joku on kuollut, vaikka tiiän että ei ole kuollut. Tää on myös silleen ahdistavaa, koska oon uskonnollinen ja pelkään, että Jumala rankasee mua näiden ajatusten takia, vaikka ne ei olekkaan ns. oikeita ajatuksia. Mun pitää tavallaan selventää itelleni ja Jumalan "lepyttelemiseksi" miettimällä, että nää on vaan "tekoajatuksia". Jos mulla tulee esim koulussa ihan yhtäkkiä tollanen ajatus ja joudun mietiskeleen, keskittyminen menee ihan pilalle tunnilla. Mulla tuli myös Jumalanpelko sen vitun aivokasvaimen seurauksena. Mua nyt pelottaa ihan hirveesti, että nää pakkoajatukset pahentuu eikä lähde pois. Myös sekoamista pelkään ja muiden ja itteni satuttamista. En onneks oo niin tehnyt vielä ja toivon että en tuu tekemäänkään. Lääkitystä en haluais alottaa, koska oon nii kömpelö, että otan yliannostuksen ja kuolen. Asun pienessä kaupungissa missä ei ole mitään terapiaa missä käydä. Lähin kaupunki on varmaankin Hämeenlinna ja ne ajat on luultavimmin keskellä kouluviikkoa ja koulupäivää. Haluun nää pakkoajatukset pois mun mielestä! Mun kaveri sai oikeestaan multa pakkotoiminnot pois puhumal mulle. Oon väsyny näihin pakkoajatuksiin. Toivon, että edes joku tietää miten nää lähtee pois. Kiitos vastauksista jo etukäteen...
Pois pakkoajatukset?
Väsynyt mietiskelijä
4184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei noin pieni skidi snaijaa vielä mistään mitään. On vielä mitä todennäköisimmin neitsytkin.
Ei muutakun hoitoon mahdollisimman nopeasti. Kun olet sairastanut vasta vuoden ja olet noin nuori niin sinulla on mahdollisuus korjata tilanne. Keskusteluapua sinä tarvitset. Ei sulla ole vanhempia mille puhua asiasta?
Voimia ja paljon jaksamisia.
Lastenpsykiatria on kuin tulella leikkisi: voit katsoa itsesi onnekkaaksi jos et pala elävältä.
On hyvä, että uskot Jumalaaan; niin minäkin. Ei ainakaan Taivaallinen isä rankaise sinua noiden ajatusten vuoksi. Hän tahtoo auttaa sinua. Yrität noilla pakkoajatuksilla jotenkin pitää aisoissa elämääsi.
Voi miten typeriä kommentteja viitsivät kirjoitella tänne. No nä henkilöt eivät ainakaan fiksuudella ole pilattuja.
Ei sinun tarvitse Jumalaa lepytellä, sill' hän rakastaa sinua aivan valtavasti. Tahtoisi auttaa sinua. Neuvon sinua rukoilemaan Jumalalata voimaa noihin pakkomielteisiisi. Jotain ahdistavaa sinun elämässä on ollut, kun on noita pelkoja.
Uskon että auttaa että voit kirjoittaa täällä vapaasti. Älä välitä inhottavista kommenteista.
Ei sinun elämääsi mikään uhkaa.