yliluonnolliseen hömppään. Ei ole sielunkumppanuutta tms. Ne ovat harhaa ja täyttä potaskaa. On vain tavallisia ihmisiä erilaisine elämäntolanteineen ja tunteineen.
Täällä palstalla ilmenee tuo kaikki. Fyysiset - ja psyykkiset sairaudet, erilaiset tunteet, elämäntilanteet...
Kun tuosta keittää keiton, tulee melkoista sekametelisoppaa.
Ihastumisesta. Siinäkään ei ole mitään yliluonnollisia kuvioita. Toisen luonne ja ulkonäkö vain miellyttää kumpaakin osapuolta.
Mutta noiden asioiden kertominen ei pois sulje sitä, että tykkään sinusta todella paljon. Minua harmittaa, koska en voi tunteilleni mitään ja sekoilen täydellisesti tehden itsestäni täydellisen tyhjäpään.
En osaa tuota tuon hienommin kirjoittaa, eikä tarvitsekaan.
Lopetin analysoinnin ja pakoilun, koska lopputulos oli aina sama.
Täällä palstalla ilmenee tuo kaikki. Fyysiset - ja psyykkiset sairaudet, erilaiset tunteet, elämäntilanteet...
Kun tuosta keittää keiton, tulee melkoista sekametelisoppaa.
Ihastumisesta. Siinäkään ei ole mitään yliluonnollisia kuvioita. Toisen luonne ja ulkonäkö vain miellyttää kumpaakin osapuolta.
Mutta noiden asioiden kertominen ei pois sulje sitä, että tykkään sinusta todella paljon. Minua harmittaa, koska en voi tunteilleni mitään ja sekoilen täydellisesti tehden itsestäni täydellisen tyhjäpään.
En osaa tuota tuon hienommin kirjoittaa, eikä tarvitsekaan.
Lopetin analysoinnin ja pakoilun, koska lopputulos oli aina sama.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oli mitä oli, tai oli olematta mitään. Kun kaksi hukkuvaa tarrautuu toisiinsa tunteiden myrskyssä, lienee se ainakin tykkäämistä, niinhän ainakin toisillemme sanoimme. Ei välttämättä sulle vastaus, vaan ajatus jonka sanoiksi kirjoitin, tuosta tekstistäsi.
Kyllä se vieläkin on voimassa. Yksipuolisesti ihastuin
Mitä sekoilet?
tosiaan kun toinen ei tunteisiin vastaa eikä itse saa omia tunteitaan kadotettua.
Ei auta kun jatkaa elämää eteenpäin vaikka raskas matkasta tuleekin, kyllä se päivä joskus koittaa jolloin ne tunteet on tiessään.
tottahan toki, koska ei ole muuta vaihtoehta.
en voi sille mitään, että kun täällä lueskelee eräänkin pakkomielteistä soopaa sielunkumppanuudesta ym. huuhaa intuitio pas*asta, niin tulee vääjäämättä mieleen, että siinä on joku parka antanut sormensa jollekkin "uskonlahkolle", tai jos ei vielä, niin varmaan tulee antamaan.
Heikkojen ihmisten on helppo vajota tuollaisiin "uskontoihin" tukeakseen omia pakkomielteitään.
Ja jotkin ovat niin perusteellisen kuivia ja realistisia että Saharan autiomaan hiekatkin on kateellisia.
Olen minäkin runoillut yms sielusta ja sydämestä, mutta se ei tarkoita, että uskon sellaisiin rakkauden kombinaatioihin.
Kyllä se siitä laantuu vuosien varrella varsinkaan kun toista ei näe tai ei toisesta kuule!! Ja tuon tunteenkin voi kääntää voimavaraksi itselle vaikkakin toisinaan tulee aikoja, jolloin tunne jurppii!!!!!