Mihin hänessä ihastuit?

Tällä kertaa enemmän luonteeseen..Monesti ihastun aluksi ulkonäköön.No ei se hassumman näköinenkään ole, mutta erityisesti luonne kiehtoo.Joo taitaa olla vähän saman oloinen, kuin aikaisemmat. Mutta onneksi mukavampi:) Samanlaisia piirteitä löytyy kyllä aika paljonkin.

siihen että hää vaikuttaa yhtä pöljälle ku mie oo

En ole koskaan tavannut yhtä karismaattista ihmistä, kuin mies johon olen ihastunut/rakastunut. Hänen läsnäolonsa on jotain ihan käsittämätöntä! Ulkonäöltään hän ei ole ollenkaan samankaltainen kuin aiemmat ihastukseni, eikä kyllä luonteeltaankaan. Mutta ensi silmäyksellä ihastuin tähän vetovoimaiseen ihmiseen.

...hänen silmiinsä. Ne ovat vastustamattomat. Täynnä iloa, naurua ja lämpöä.

Ne silmät ja se katse. Koko olemus.
Täysin erilainen kuin aiemmat ihastukset.

miehen iloisuuteen ja välittömyyteen. ulkonäköä en aluksi pitänyt mitenkään erikoisena, mutta nyt olen ihastunut ennen kaikkea sen olemukseen... tunnistaisin sen missä vain!

Minulle kävi niin, että ihastuin työkaveriin. Hän on toki ilo silmälle, mutta ihaninta hänessä on mielestäni se, että hän on aidosti ja rehellisesti oma itsensä eikä esitä ketään. Uskaltaa olla sellainen kun on eikä välitä muiden mielipiteistä. Ja vaikka olemmekin työkavereita ja tavanneet vasta hiljattain, voimme silti puhua aiheesta kun aiheesta ihan vapaasti. Ja se hymy! Hän saa pelkällä hymyllään ihmeitä aikaan työympäristössämme.

Me molemmat olemme aika persoonallisia ja taiteellisia ihmisiä. Yhteistä meillä on myös huumorintaju ja avoimuus sekä olemme molemmat aika puheliaita. Meillä on silti aivan eri harrastukset ja musiikkimaku ja ikäeroakin on noin 6 vuotta.

...omistaa ihanat silmät ja toisaalta todella mysteerisen olemuksen. Tiedän hänestä jo suht paljon, mutta silti on vielä paljon sellaista, mistä minulla ei ole aavistustakaan.

En ole ennen tavannut hänen kaltaistaan miestä. Olemme aika vastakohtia, ainakin nyt tuntuu siltä. Hän on rauhallinen ja järkevä. Minä olen kaikkea muuta. Tosin taidamme kumpikin olla tietyissä asioissa (ei kuoleman vakavat asiat) aika suurpiirteisiä.

Siihen kokonaisuuteen.

En osaa sanoa.
En tiedä, mikä hänessä vaikutti minuun
niin voimakkaasti.

Kun katseemme kohtasivat jotain tapahtui.
Se oli molemminpuolista.
Ja se on kantanut tänne asti, joka tuntuu pieneltä ihmeeltä.
Sitä ei voi itse saada aikaan,
eikä siihen toinen voi vaikuttaa.
Se vaan on,
sydämessä.

Ihastuin hänen hienovaraisuuteensa, huomaavaisuuteensa, mutta haukoin henkeä ihastuksessani hänen yllättävästä ja palavasta suudelmastaan,jota en pysty unohtamaan. Vaikka olen sitä yrittänyt ja yrittänyt, enkä voi sille mitään että hän on mielessäni alituisesti. Mistä hän tiesi kaikki herkät, pienet kohtani, kun niitä suutelee,olen taivaissa ja jakani ovat tahdottomat. enkä voi mitään. Hän piti minua niin hellästi sylissään. Kun tarkemmin ajattelen en oikein tiedä, kumpi oli kuman sylissä. Hassua. Poskeni kuumottavat, hehkuvat ja punastun kun ajattelen häntä ja minua....

Minä ihastuin hänen ihmeelliseen vaistoonsa ja herkkyyteensä, kuinka hän pystyi vaistoamaan mistä pidän. Se on harvinaista miehessä.

Tapa koskettaa miellytti, fyysistä ja psyykkistä koskettaminen. Ulkonäön puolesta en olisi koskaan huomannut.