Olen nuori nainen, jolla on pitkään jatkunut ongelma. Tai, monta ongelmaa, kai? Olen aika epäsosiaalinen, mikä saattaa olla yksi syy ongelmiin. Toisaalta minulla on kyllä kaksi hyvää kaveria ja kykenen käymään virastoissa yms. asioilla ilman mitään hirveää paniikkia, että ehkä tämä on vain jotain normaalia, lievää ujoutta :)
Mutta niihin ongelmiin:
1. Olen välillä HYVIN alakuloinen. Erityisesti silloin, kun olen omissa oloissani. Muiden ihmisten seurassa se yleensä vähän helpottuu. Toisaalta se ei ole aivan jatkuvaa, sillä välillä olen hyvinkin iloinen.. Usein alakuloisuus johtuu kai tylsyydestä, yksinäisyydestä, stressistä yms, mikä on kai ihan normaalia muuten, PAITSI mieliala on usein näissä tilanteissa niin alhaalla, että menen sänkyyn makaamaan koko päiväksi ja mietin itsemurhaa!
2. En koe oikein mistään mielihyvää. Minulla on tasan kaksi asiaa, jotka lieventävät negatiivisia tunteita ja rentouttavat. Musiikin kuuntelu kaikessa rauhassa ja autolla ajaminen ympäriinsä. Nyt en tosin voi ajaa autolla kun tuli väliaikainen ajokielto hetkeksi, mikä vielä pahentaa olotilaani 100 kertaisesti. Ihan oikeasti, olen sekaisin sen autoilun suhteen, olen usein ajanut samaa rinkiä 9 tuntia putkeen. Se tuntuu NIIIIN helpottavalta! Joo, mitä helvettiä? Onko KELLÄÄN samaa oiretta/tarvetta/jtn autoilun suhteen..? Lienen aito bensalenkkari tai jtn :D
3. Tunnekylmyys. Jos kaverini kertoo hyviä tai huonoja asioita, mitä hänelle on sattunut, en oikeastaan välitä. Jos äitini kuolisi, en tiedä itkisinkö. En järkyty oikeastaan mistään, en, vaikka koulussa olisi tapahtunut vaikka joku puukotus tms.. Itken ainoastaan sitä, miten kamala minulla on olla, muista en välitä tippaakaan. Kuulostaa varmaan aika karulta, mutta, no, en oikein voi sille mitään.
4. OUDOT pakko-ajatukset, jos ne on pakko-ajatuksia, en tiedä, ei ole diagnosoitu. Esim. "ajanpa tuohon ojaan", "otanpa puukon ja tapan tuon", "syönpä nyt nuo 100 panadolia tuosta", jne. Näitä on ollut jo ainakin pari vuotta ellei kauemmin. En ole toteuttanut, ainakaan juuri noita vakavimpia, joten kai minulla sentään jotain järkeä päässä on.
5. TOIVO rikollisuudesta. TÄH? Hämmästyn itsekin ajatuksiani. Haluaisin OIKEASTI vähän väliä pölliä jonkun auton, ajaa helvetinmoista ylinopeutta tai jostain seinästä läpi, joutua putkaan, joutua vankilaan... jumankekka :D Ja siis IHAN oikeasti haluaisin. Olen joskus tehnyt puolihuvikseni jotain suunnitelmiakin, miten jonkin rikoksen tekisin. Luojan kiitos en ole toteuttanut suunnitelmiani. Oh, ja teen rikoksia usein unissani ja karkaan vankilasta ja.. (?!!)
Outoa lienee myös se, että kaikki nämä alakuloisuusjutut ja pakko-ajatukset yms. lisääntyvät aina iltaa kohden. Nytkin valitan näistä keskellä yötä, kun ne ovat voimakkaimmillaan.
Mutta niihin ongelmiin:
1. Olen välillä HYVIN alakuloinen. Erityisesti silloin, kun olen omissa oloissani. Muiden ihmisten seurassa se yleensä vähän helpottuu. Toisaalta se ei ole aivan jatkuvaa, sillä välillä olen hyvinkin iloinen.. Usein alakuloisuus johtuu kai tylsyydestä, yksinäisyydestä, stressistä yms, mikä on kai ihan normaalia muuten, PAITSI mieliala on usein näissä tilanteissa niin alhaalla, että menen sänkyyn makaamaan koko päiväksi ja mietin itsemurhaa!
2. En koe oikein mistään mielihyvää. Minulla on tasan kaksi asiaa, jotka lieventävät negatiivisia tunteita ja rentouttavat. Musiikin kuuntelu kaikessa rauhassa ja autolla ajaminen ympäriinsä. Nyt en tosin voi ajaa autolla kun tuli väliaikainen ajokielto hetkeksi, mikä vielä pahentaa olotilaani 100 kertaisesti. Ihan oikeasti, olen sekaisin sen autoilun suhteen, olen usein ajanut samaa rinkiä 9 tuntia putkeen. Se tuntuu NIIIIN helpottavalta! Joo, mitä helvettiä? Onko KELLÄÄN samaa oiretta/tarvetta/jtn autoilun suhteen..? Lienen aito bensalenkkari tai jtn :D
3. Tunnekylmyys. Jos kaverini kertoo hyviä tai huonoja asioita, mitä hänelle on sattunut, en oikeastaan välitä. Jos äitini kuolisi, en tiedä itkisinkö. En järkyty oikeastaan mistään, en, vaikka koulussa olisi tapahtunut vaikka joku puukotus tms.. Itken ainoastaan sitä, miten kamala minulla on olla, muista en välitä tippaakaan. Kuulostaa varmaan aika karulta, mutta, no, en oikein voi sille mitään.
4. OUDOT pakko-ajatukset, jos ne on pakko-ajatuksia, en tiedä, ei ole diagnosoitu. Esim. "ajanpa tuohon ojaan", "otanpa puukon ja tapan tuon", "syönpä nyt nuo 100 panadolia tuosta", jne. Näitä on ollut jo ainakin pari vuotta ellei kauemmin. En ole toteuttanut, ainakaan juuri noita vakavimpia, joten kai minulla sentään jotain järkeä päässä on.
5. TOIVO rikollisuudesta. TÄH? Hämmästyn itsekin ajatuksiani. Haluaisin OIKEASTI vähän väliä pölliä jonkun auton, ajaa helvetinmoista ylinopeutta tai jostain seinästä läpi, joutua putkaan, joutua vankilaan... jumankekka :D Ja siis IHAN oikeasti haluaisin. Olen joskus tehnyt puolihuvikseni jotain suunnitelmiakin, miten jonkin rikoksen tekisin. Luojan kiitos en ole toteuttanut suunnitelmiani. Oh, ja teen rikoksia usein unissani ja karkaan vankilasta ja.. (?!!)
Outoa lienee myös se, että kaikki nämä alakuloisuusjutut ja pakko-ajatukset yms. lisääntyvät aina iltaa kohden. Nytkin valitan näistä keskellä yötä, kun ne ovat voimakkaimmillaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täällä on hyvä etu se, että saa tuoda ilmoille mieltään anonyyminä ja kukaan ei tunnista.
En osaa tehdä diagnoosia ja ei se ole tarpeenkaan, mutta kyllä nuo oireet viittaavat selvästi masennukseen. Ei mielestäni ole tervettä, jos päässä pyörii noin paljon väkivaltaisia, itseään rankaisevia ajatuksia ja epäterveitä fantasioita.
Jospa autoilun sijaan alkaisit vaikka liikkua. Autoilu ja musiikin kuuntelu on selvästi sinulla pakokeino ja tapa kontroilla elämää ja pahaa oloa.
Illalla kun päivän hyörinä hiljenee ja keho rauhoittuu, niin psyyke vapautuu töihin. Ja voihan olla, että olet luovasti iltaihminen.
Jospa alkaisit ihan tietoisesti suunnata ja ruokkia ajatusmaailmaasi kauniilla asioilla.
Vaha, oliko se kiinalainen sanonta, kertoo, että ihmisellä on sisimmässä kaksi koiraa. Sinä itse päätä kumpaa ruokit; sitäkö hyvän ja valon koiraa vain pahaa mustaa rakkia. Ruuan mukaan jompi kumpi voimistuu.
1. Kuulostat yksinäiseltä henkilöltä, joka kaipaa runsaasti sosiaalisia kontakteja. Ei mitään epänormaalia ja varsin yleistäkin vielä.
2. Ei tuossakaan mitään kummallista ole. Älä huolestu. Ihmiset täyttävät yksinäisyyden aikaa mitä erilaisimmilla asioilla.
3. Ihan normaalilta kuulostaa taas. Jos olet itse huonossa kunnossa henkisesti, ei voikaan olettaa, että pystyt antamaan vastakaikua muille, vaikka haluaisitkin.
4. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia on se vain osoitus siitä, että tahdot parempaa. Sinulla on varmasti unelma tai ajatus siitä millaista toivoisit elämäsi olevan. Sitä kohden voi lähteä realistisissa rajoissa ponnistelemaan. Avuksihan voisit ottaa vaikka jonkun terapeutin tai sosiaalityöntekijän kannustamaan ja suunnittelemaan.
5. Kaikki kuulostaa niin normaalilta reaktiolta tilanteeseesi nähden.
Tulee sellainen tunne, että pääongelmasi taitaa olla yksinäisyys. Tarvitset enemmän ihmissuhteita kuin tällä hetkellä elämässäsi on. Siihen lähtisin vaikuttamaan, jos näin asia on. Hakeudu esimerkiksi uusiin harrastuksiin. Sitä kautta saat väkisin uusia ihmiskontakteja. Voit käydä erilaisilla lyhytkursseilla vaikka kokkaamiseen liittyen. Jossain vaiheessa mukaan tarttuu uusia kavereita ja tuttavia.
Kiiiiitos kamalasti viesteistä! Odotin hirveetä hullunmyllyä, syytöksiä ja että tänne kaartaa kohta joku ambulanssi paikalle. Annoitte rakentavaa palautetta :)
Kiva kuulla, että olet saanut jotain rohkaisua. Voimia ja tsemppiä vain jatkossakin.
No jos jotai pitäis diagnosoida niin ocd. Tuo pakkomielle autoiluun ja pakkoajatukset viittavaat pakko-oireiden häiriöön.