Lääkärijonoista tuli kiistaa – Helsingin tilastointitapa "täyttä huttua"
Kallion terveysasemalla saa jonottaa pitkään. Jonoja kasvattavat muilta asemilta siirtyneet.
"Ihmettelen, mistä olette saaneet moiset, täysin vääristyneet tilastot?" kirjoitti tuohtunut helsinkiläisrouva palautteessaan, joka koski HS:n uutista Helsingin terveysasemien jonoista.
Hän ei ole kuulemma saanut aikaa terveysasemalle ilman parin kuukauden jonottamista.
Näyttää siltä, että kirjoittaa terveysasemien jonoista minkä tilastotiedon pohjalta tahansa, se ei tunnu vastaavan kuntalaisten – siis jonottamisen asiantuntijoiden – arkikokemusta.
Tarve jonojen todellista pituutta kuvaaville tilastoille on kasvanut, kun vuoden alusta terveysaseman on voinut valita mistä kunnasta tahansa.
Mutta saako ihminen tarpeeksi tietoa valintansa pohjaksi?
Sijainti on keskeinen tekijä valinnassa. Kuinka helposti pääsee kulkemaan terveysasemalle kipeän jalan tai kuumeen sumentaman pään kanssa?
Monelle on kuitenkin tärkeintä, kuinka kauan lääkäriaikaa joutuu odottamaan.
HSL:n reittiopas antaa kulkuohjeet vaikka toiselle puolelle pääkaupunkiseutua, mutta tarkkaa ja yksiselitteistä tietoa jonoista ei tunnu saavan mistään.
Kunnilla on velvollisuus seurata hoitoon pääsyä ja kertoa siitä myös kuntalaisilleen. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston internetsivujen uumenista asukas saattaakin löytää listauksen hoitoon pääsystä terveysasemilla.
Siinä on mitattuna terveysasemien lääkäreiden ensimmäinen vapaana oleva kiireetön vastaanottoaika kalenteripäivissä. Maaliskuussa odotusajan haitari oli esimerkiksi Suutarilassa 3–30 päivää, Töölössä 8–42 päivää ja Myllypurossa 32–70 päivää.
Terveysasemien johtajaylilääkäri Raija Puustinen totesi toissa viikolla, että monesti haarukka venyy pitkäksi, koska asiakas haluaa päästä tietylle, vaikka osa-aikaeläkkeellä olevalle tai suositulle, kokeneelle lääkärille.
"Täytyy katsoa ensimmäistä vapaata aikaa, se on tässä oleellista", Puustinen vastasi kysymykseen, miten tilastoa tulkitaan.
"Tuollainen tilastointi on täyttä huttua ja puppua", kommentoi Helsingin tilastointitapaa Vantaan terveyspalveluiden johtaja Timo Aronkytö.
Hänen mukaansa jonon pituutta kuvaamaan ei voi käyttää aikoja, jotka ovat vapautuneet peruutusten takia.
Espoo ja Vantaa käyttävät jonojen julkisessakin tilastoinnissa niin sanottua T3-aikaa. Se tarkoittaa kolmatta vapaata aikaa, jolloin esimerkiksi peruutusten takia vapautuneet ajat eivät vääristä tilastoja.
Yleiskuva jonoista luodaan ottamalla vielä näistä ajoista mediaani eli lukujoukon keskimmäinen arvo: puolet saa ajan nopeammin, puolet hitaammin.
Useiden pyyntöjen jälkeen HS sai Helsingiltäkin vastaavalla tavalla tilastoidut jonotusajat maaliskuulta.
Niiden mukaan terveysasemille kiireetöntä aikaa saa jonottaa keskimäärin 29 päivää – yhtä kauan kuin Espoossa.
Vantaalla jonon keskipituus on 23 tai 47 päivää riippuen siitä, onko kuntalainen listautunut jonkun tietyn lääkärin potilaaksi. Omalääkärin hankkineet saavat ajan nopeammin.
Katso Hesarin linkistä Helsingin eri alueiden jonot:
Kallion terveysasemalla saa jonottaa pitkään. Jonoja kasvattavat muilta asemilta siirtyneet.
"Ihmettelen, mistä olette saaneet moiset, täysin vääristyneet tilastot?" kirjoitti tuohtunut helsinkiläisrouva palautteessaan, joka koski HS:n uutista Helsingin terveysasemien jonoista.
Hän ei ole kuulemma saanut aikaa terveysasemalle ilman parin kuukauden jonottamista.
Näyttää siltä, että kirjoittaa terveysasemien jonoista minkä tilastotiedon pohjalta tahansa, se ei tunnu vastaavan kuntalaisten – siis jonottamisen asiantuntijoiden – arkikokemusta.
Tarve jonojen todellista pituutta kuvaaville tilastoille on kasvanut, kun vuoden alusta terveysaseman on voinut valita mistä kunnasta tahansa.
Mutta saako ihminen tarpeeksi tietoa valintansa pohjaksi?
Sijainti on keskeinen tekijä valinnassa. Kuinka helposti pääsee kulkemaan terveysasemalle kipeän jalan tai kuumeen sumentaman pään kanssa?
Monelle on kuitenkin tärkeintä, kuinka kauan lääkäriaikaa joutuu odottamaan.
HSL:n reittiopas antaa kulkuohjeet vaikka toiselle puolelle pääkaupunkiseutua, mutta tarkkaa ja yksiselitteistä tietoa jonoista ei tunnu saavan mistään.
Kunnilla on velvollisuus seurata hoitoon pääsyä ja kertoa siitä myös kuntalaisilleen. Helsingin sosiaali- ja terveysviraston internetsivujen uumenista asukas saattaakin löytää listauksen hoitoon pääsystä terveysasemilla.
Siinä on mitattuna terveysasemien lääkäreiden ensimmäinen vapaana oleva kiireetön vastaanottoaika kalenteripäivissä. Maaliskuussa odotusajan haitari oli esimerkiksi Suutarilassa 3–30 päivää, Töölössä 8–42 päivää ja Myllypurossa 32–70 päivää.
Terveysasemien johtajaylilääkäri Raija Puustinen totesi toissa viikolla, että monesti haarukka venyy pitkäksi, koska asiakas haluaa päästä tietylle, vaikka osa-aikaeläkkeellä olevalle tai suositulle, kokeneelle lääkärille.
"Täytyy katsoa ensimmäistä vapaata aikaa, se on tässä oleellista", Puustinen vastasi kysymykseen, miten tilastoa tulkitaan.
"Tuollainen tilastointi on täyttä huttua ja puppua", kommentoi Helsingin tilastointitapaa Vantaan terveyspalveluiden johtaja Timo Aronkytö.
Hänen mukaansa jonon pituutta kuvaamaan ei voi käyttää aikoja, jotka ovat vapautuneet peruutusten takia.
Espoo ja Vantaa käyttävät jonojen julkisessakin tilastoinnissa niin sanottua T3-aikaa. Se tarkoittaa kolmatta vapaata aikaa, jolloin esimerkiksi peruutusten takia vapautuneet ajat eivät vääristä tilastoja.
Yleiskuva jonoista luodaan ottamalla vielä näistä ajoista mediaani eli lukujoukon keskimmäinen arvo: puolet saa ajan nopeammin, puolet hitaammin.
Useiden pyyntöjen jälkeen HS sai Helsingiltäkin vastaavalla tavalla tilastoidut jonotusajat maaliskuulta.
Niiden mukaan terveysasemille kiireetöntä aikaa saa jonottaa keskimäärin 29 päivää – yhtä kauan kuin Espoossa.
Vantaalla jonon keskipituus on 23 tai 47 päivää riippuen siitä, onko kuntalainen listautunut jonkun tietyn lääkärin potilaaksi. Omalääkärin hankkineet saavat ajan nopeammin.
Katso Hesarin linkistä Helsingin eri alueiden jonot:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaan aikaan tehtiin Helsingin valtuusossa tällaisia päätöksiä!
Tässä paperittomien terveydenhoitosuunnitelma:
Helsingin Sosiaali- ja terveyslautakunnan Demarit, Vihreät, Vasemmisto ja Rkp päättivät myöntää paperittomille palvelut:
Maija Anttila, Sdp,
Joonas Leppänen, Vas,
Jouko Malinen, Sdp,
Laura Nordström, Vihr,
Leena Riittinen, Vihr, M
ikael Sjövall, Rkp,
Tuomas Tuure, Vihr,
Anna Vuorjoki, Vas
Paperittomien palvelujen suunnitelma:
http://www.hel.fi/static/public/hela/Sosiaali-_ja_terveyslautakunta/Suomi/Paatos/2013/Sote_2013-11-26_Sotelk_18_Pk/8659D1DA-098B-4C13-B447-306C2D0E416F/Ns_paperittomien_henkiloiden_terveydenhuollon_jarj.html
Otteita linkistä: "Suppeimmillaan, järjestettäessä vain terveydenhuoltolain 50 §:n mukainen kiireellinen hoito, vuosikustannukset ovat joitakin satoja tuhansia euroja. Tarkemman arvion tekeminen on mahdotonta. Terveydenhuollon tietojärjestelmistä ei voida tällä hetkellä selvittää paperittomien terveydenhuollon toteutuneita kustannuksia."
"Terveyspalvelujen tarjonnan vaikutus maahan tuloon
On mahdollista, että laajojen terveydenhuollon palvelujen tarjoaminen paperittomille lisäisi laillista ja laitonta maahantuloa sekä maassa oleskelua. Tämä aiheuttaisi ennalta arvaamattomia terveydenhuollon kustannuksia ja resurssitarpeita sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Esimerkiksi yhden lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloositapauksen hoito maksaa 160 000 euroa, lääkkeille herkän tuberkuloosin 6 kk:n lääkehoito 15 000 euroa ja HIV:n hoitokulut vähintään 20 000 euroa vuodessa. HUS-alueella tuberkuloosin ilmaantuvuus on kantaväestössä 4/100 000, maahanmuuttajilla 35 / 100 000."
Perusterveydenhuollon huono imago johtunee pitkälti lääkäriaikojen huonosta saatavuudesta. Mutta lääkärivaje on hyvää vauhtia korjaantumassa.
Näin kirjoittaa sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Maija Anttila tämän päivä Hesarissa. Koko mielipidekirjoituksen kappale, jossa tuo suuria odotuksia veronmaksajissa herättävä lupaus on, kuuluu näin:
"Perusterveydenhuollon huono imago johtunee pitkälti lääkäriaikojen huonosta saatavuudesta. Mutta lääkärivaje on hyvää vauhtia korjaantumassa. Toisaalta lääkäripula on johtanut perustason sairaanhoitajien, terveydenhoitajien ja fysioterapeuttien osaamisen entistä parempaan käyttöön ja työnjakoon. Perustason sote ottaa vastuuta koko väestöstä. Se on ratkaiseva ero erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Mikäli perustasosta luovuttaisiin, se olisi suuri harppaus kohti sairauskeskeistä terveyspolitiikkaa, aikaan ennen kansanterveyslakia (1972)."
Ja koko kirjoitus:
http://www.hs.fi/paivanlehti/#13032014/mielipide/Kaksiportainen terveysjärjestelmä on toimiva/a1394612079195
"Mutta lääkärivaje on hyvää vauhtia korjaantumassa."
Milloin se hyvä vauhti alkaa? Siis kantasuomalaisille ja täällä työtätekeville?!