Tatu Vanhanen, kivenä koskessa

Tatu Vanhasen persoonan ja erityisesti jo vuonna 1995 julkituomien mielipiteiden nostaminen julkisuuden valokeilaan kertoo siitä, että aiheet alkavat pikkuhiljaa käydä aika vähiin esiteollisen ajan kurjuuteen takaisin pyrkivässä punakoneistossa.

Tatu Vanhasen mielipiteiden vetäminen vaalihumun valopilkuksi osoittaa ainakin sen, että yksittäisten lauseiden esittäminen tekee jopa "Tuhannen ja Yhden yön tarinasta" epäsiveän teoksen arabimaailmassa. Pelkät nimet kuin "Sailaksen raportti" ja "Ahon työreformi" taas nostavat karvat pystyyn todellisuuspakoisilta proletariaatin diktatuuriin pyrkiviltä tahoilla, vaikka Sailas on jopa heidän joukostaan väärä profeetta omiensa joukossa.

Tatu Vanhasen johtopäätöksiä eliöyhdyskunnan käyttäytymismalleista yhteiskunnan tasolla, rotujen sekoittumisen välttämättömyys geeniperimää monipuolistavana ja evoluutiota kehittävänä tekijänä, kuten myös jaottelu rotujen tai ehkä oikeammin tietyn geograafisen ihmispopulaation älykkyyden korreloimiseta asuinympäristöön mitattaessa länsimaissa käytetyillä menetelmillä, kertoo sen, että ihmiselle vaikeinta on hyväksyä olevansa vain ravintoketjun osa maapallon kokoisessa systeemissä. Saati sitten puhua ääneen oman rajallisuutensa reunatekijöistä.

Ihmiset hyväksyvät olan kohautuksella ylisuuren kaniinipopulaation joukkokuoleman, mutta jos samanalainen ilmiö tapahtuu esimerkiksi Afrikassa, Lähi-Idässä tai vaikka Balkanilla, niin se on väärin.

On aivan turha alkaa väittämään, onko jokin oikein tai väärin. Tieteen kehittyessä maapallosta pystytään ottamaan enemmän irti, mutta jonakin päivänä maapallo ei pysty enää elättämään kaikkia ihmisiä. Sellaisista asioita kuin ihmispopulaation rajoittaminen ympäristön kantokykyä vastaavaksi ei saisi puhua suureen ääneen.
Mutta kun luonnonmullistuksen seurauksena esimerkiksi Etiopiassa tai Darfurissa ympäristön kantokyky romahtaa, niin elinkelpoisesta maasta taistellaan, ruoasta tapetaan ja luonnollisen kiertokulun mukaan "fittest survive".
Se selviytyy, joka osaa käyttää kykyjään, apujaan ja viimekädessä aseita tehokkaimmin senhetkisissä oloissa.

Onko se väärin. Totta helvetissä se on väärin.
Mutta syökö leijona nälkäänsä kiinnisaamansa saaliin. Totta helvetissä.
Onko se väärin. Totta helvetissä se on väärin.
Mutta mitä sitten...?

Kaikkea saa yrittää, jos se onnistuu, niin mitä sitten.. Jos ei onnistu, niin mitä sittenkään...

Backman lensi kuin leppäkeihäs astuttuaan itseviitoitetulle uralle kohti korkeampia YleisMediallisia atmosfäärejä.. valitettavasti kaaren pituus ei riittänyt mitalisijoille, joten ei tarvinnut pelätä menettävänsä mitalisijaa dopingin perusteella totuustestissä.

Jäätteenmäen kansalaisrohkeus kaivertaa vieläkin punakoneiston mielipidevankileirisaaristojen katkeamatonta jonoa siinä määrässä, että Mooseksen ympärillä taistellaan aliharhaanjohdattajien paikoista matkalla kohti pitkää oppositiotaivalta..
Suomi ei päässyt osallistumaan Bagdadin valtaukseen, eikä osallistumaan tositoimiin Irakin öljyministeriön turvaamisessa öljykenttien valtauksen yhteydessä. Menetys lieni kuitekin suurempi Moosekselle itselleen kuin erämää vaellukseen valmistuvalle harhaanjohdettujen joukolle..

Mutta puhutaan vaan Tatusta. Eikä olisi lainkaan väärin keskutella myös yhteiskuntaevoluution kanssa samassa yhteydessä Sailaksen raportista tai Ahon viitoittamasta työreformista.

Ihminen voi kieltäytyä hyväksymästä tosiasioita omia saavutettuja etuja vaarantavan tekijänä.
Mutta vielä suurempia ponnisteluja vaatii kieltää itseltään totutun yhteiskunnan murentuminen ympäriltä.

Ihminen on kuin sammakko. Jos sammakon tiputtaa kiehuvaan veteen, se loikkaa pois. Mutta jos sammakon laittaa viileään veteen ja lämmittää veden kiehuvaksi, sammakko ei huomaa hitaasti tapahtuvaa muutosta, vaan on aivan helvetin tyytyväinen, kunnes kiehahtaa ja matkaa kohti suurempia kurnutusvesiä..

Onko syy sammakon vai kiehuvan veden...?

Tällä hetkellä kansainvälisen talouden uudelleenjärjestelyistä kiehuva hornankattila porisee monen vastarannan kiisken ja kurnuttajan ympärillä. Evoluution mukaisesti herkemmillä aisteilla varustetun ymmärtävät tehdä tarvittavia liikkeitä ja lopuille käy miten käy.
Väärin tai ei, näin markkinat toimivat.

Herkimillä aisteilla varustetut etsivät rauhallisempia vesiä, mutta saattaahan kuumemmissakin paikoissa selviytyä, jos vain pystyy mukautumaan vallitseviin ympäristöön.
Ja loput varmaan sitten pelastaa se kuuluisa Suomalainen sosiaalinen turvaverkko, mikäli ei ole vielä liiaksi ehtinyt rispaantua käytössä...