Älykkäimmät suomalaiset

Koulumenestys ei aina korreloi älykkyyden kanssa.

Eipä taida kirjoitti:

Koulumenestys ei aina korreloi älykkyyden kanssa.

Korrelaatio on tilastollinen termi eikä sitä voi soveltaa yksittäistapauksille. Voidaan sanoa että koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa silloin kun on vähänkin suurempi joukko kyseessä. Silloinkin joukossa voi olla outliereita varsinkin niinpäin että älykkääksi testattu ei ole erityisemmin menestynyt koulussa.

3+1 kirjoitti:

Korrelaatio on tilastollinen termi eikä sitä voi soveltaa yksittäistapauksille. Voidaan sanoa että koulumenestys korreloi älykkyyden kanssa silloin kun on vähänkin suurempi joukko kyseessä. Silloinkin joukossa voi olla outliereita varsinkin niinpäin että älykkääksi testattu ei ole erityisemmin menestynyt koulussa.

Lue lisää

Koulumenestykseen vaikuttaa moni asia. Ensimmäisenä omat vanhemmat. Vanhempien tulee kannustaa ja painostaa lasta tekemään kotiläksyt. Lapselle täytyy selittää, että yliopistoon ja korkeakouluihin tarvitsee hyvät arvosanat. Ruokavalio vaikuttaa. Säännölliset ruokailuajat ja terveellinen ruoka auttaa keskittymään. Sitten on ympäristö. Todennäköisesti kerrostalo lähiöiden lapset menestyvät muita huonommin. Ympäristön levottomuus luo turvattomuuden tunnetta.
Luulen että korkeasti koulutetut ja hyvässä asemassa olevat ihmiset ovat olleet ahkeria oppilaita ja erittäin fiksuja. En kuitenkaan sanoisi heitä kaikista älykkäimmiksi. Kirjailijat ja taiteilijat voivat olla huomattavasti muita fiksumpia. Myös muusikot, runoilijat. Ongelmaksi voi muodostua yhteiskunta ja työ, koska herkkien ihmisten on vaikea sopeutua kellon mukana elämiseen. Fiksut eivät pidä vallitsevista auktoriteeteista. On paljon asioita joita muuttaa. Tieteelliset tutkijat kuuluvat älykkäiden kategoriaan ja he saavat aikaan tuloksia. Matematiikkaan uppoutuneella hepulla voi olla ongelmai sosiaalisissa tilanteissa. Herkillä ihmisillä esiintyy usein paniikkihäiriötä jne.

*A) Tieteentekijät: Akateemikko Teuvo Kohonen jo mainittiinkin joissakin kommenteissa. Hän on huipputasoa. Myös Olli Lounasmaa ja Arto Salomaa ovat merkittäviä, mutta ehkä julkisuudessa vähemmän tunnettuja kuin Leena Peltonen. *B) Poliitikot: Täydennyksenä tuohon aiempaan poliitikkolistaani: myös Kimmo Kiljusella on tupla-dosentuuri ja nykykansanedustajista nopeimmin tohtoriksi lienee valmistunut Hanna Tainio. Hyvin nopeasti tohtoreiksi valmistuneita varhaisempien aikojen ministereitä ovat: E.N. Setälä, Pekka Tarjanne, A.K. Cajander ja Väinö Voionmaa. Ministereiksi nousseista professoreista nykykansalaisille tunnetuin taas lienee Jan-Magnus Jansson.

Löytyi tällainen:

Teuvo Kohonen: Essentials of the self-organizing map. Neural Networks 37: 52-65 (2013)

Siis Teuvo Kohonen on julkaissut tämän jutun 79-vuotiaana. Harvinaista.

Älykkyyden luotettava arviointi etenkin ilman älykkyystestituloksia tosiaan on haasteellista ja tieteellisen merkityksen luotettava arviointi voi joissakin suhteissa olla vielä hankalampaa. Todennäköisen minimitason arviointi kuitenkin on huomattavasti helpompaa kuin tarkan arvion muodostaminen. Määrälliset julkaisumittarit todennäköisesti korreloivat tietyllä julkaisujen laatutasolla enemmän ahkeruuden, kuin älykkyyden kanssa. Voidaan kuitenkin olettaa, että tietyn tieteellisen tason saavuttaminen ja jatkuva julkaiseminen sillä tasolla edellyttää käytännössä vähintään tietyntasoista älykkyyttä. Luotettava arvio tieteellisestä laadusta taas on tunnetusti vaikeaa ennen kuin nähdään mikä vaikutus tulee ns. lopulta olemaan. Voidaan sanoa vain, että korkeatasoisimmissa tieteellisissä lehdissä julkaistaan todennäköisemmin laadukkaita tutkimuksia kuin matalatasoisemmissa. Tyypillisesti se, että onnistuu saamaan nimensä lukemattomiin kansainvälisiin julkaisuihin edellyttää tiettyä laatutasoa ja sosiaalista älykkyyttä, mutta voi perustua osin myös jo saavutettuun tieteelliseen asemaan ja tunnettuuteen. Mitä enemmän julkaisuja itsellä on ennestään, sitä helpompaa on houkutella muita tutkijoita mukaan tekemään uusia yhteisjulkaisuja, jolloin ns. "lumipallo kasvaa". Etenkin kalliita laitteita vaativan fysiikan tutkimuksen alalla on tyypillistä, että julkaisut tehdään isoissa ryhmissä. Usein se on normaalia ja täysin välttämätöntä. Määräperusteisia mittareita luotettavampia ovat vaikutusperusteiset; esim. h-index, joka mittaa sitä, montako sellaista julkaisua tutkijalla on, joihin muut tutkijat viittaavat omissa tutkimuksissaan vähintään tietyn määrän. Tuo arviointitapa on vähitellen syrjäyttämässä ja joillakin aloilla jo syrjäyttänyt vanhemmat arviointitavat Suomen yliopistoissa. Tässäkin tietysti tunnettuus edesauttaa sitä, että tutkimuksiin viitataan. Kansainvälisesti tunnetun tekijän mukanaolo tutkimusryhmässä voi edesauttaa viittausten kertymistä, koska tutkijatkin ovat vain ihmisiä. Lisäksi toisaalta esimerkiksi jos tutkimus on valtavasti aikaansa edellä, niin siihen ei välttämättä kerry ainakaan nopeasti yhtä paljon viittauksia kuin ns. mainstream-julkaisuihin muodikkaista tutkimusaiheista, koska sitä on vaikeampi hyödyntää ja soveltaa lisäarvoa tuottavalla tavalla ilman asioiden riittävää mentaalista sulattamista.

Älykkyysarvioita kirjoitti:

Älykkyyden luotettava arviointi etenkin ilman älykkyystestituloksia tosiaan on haasteellista ja tieteellisen merkityksen luotettava arviointi voi joissakin suhteissa olla vielä hankalampaa. Todennäköisen minimitason arviointi kuitenkin on huomattavasti helpompaa kuin tarkan arvion muodostaminen. Määrälliset julkaisumittarit todennäköisesti korreloivat tietyllä julkaisujen laatutasolla enemmän ahkeruuden, kuin älykkyyden kanssa. Voidaan kuitenkin olettaa, että tietyn tieteellisen tason saavuttaminen ja jatkuva julkaiseminen sillä tasolla edellyttää käytännössä vähintään tietyntasoista älykkyyttä. Luotettava arvio tieteellisestä laadusta taas on tunnetusti vaikeaa ennen kuin nähdään mikä vaikutus tulee ns. lopulta olemaan. Voidaan sanoa vain, että korkeatasoisimmissa tieteellisissä lehdissä julkaistaan todennäköisemmin laadukkaita tutkimuksia kuin matalatasoisemmissa. Tyypillisesti se, että onnistuu saamaan nimensä lukemattomiin kansainvälisiin julkaisuihin edellyttää tiettyä laatutasoa ja sosiaalista älykkyyttä, mutta voi perustua osin myös jo saavutettuun tieteelliseen asemaan ja tunnettuuteen. Mitä enemmän julkaisuja itsellä on ennestään, sitä helpompaa on houkutella muita tutkijoita mukaan tekemään uusia yhteisjulkaisuja, jolloin ns. "lumipallo kasvaa". Etenkin kalliita laitteita vaativan fysiikan tutkimuksen alalla on tyypillistä, että julkaisut tehdään isoissa ryhmissä. Usein se on normaalia ja täysin välttämätöntä. Määräperusteisia mittareita luotettavampia ovat vaikutusperusteiset; esim. h-index, joka mittaa sitä, montako sellaista julkaisua tutkijalla on, joihin muut tutkijat viittaavat omissa tutkimuksissaan vähintään tietyn määrän. Tuo arviointitapa on vähitellen syrjäyttämässä ja joillakin aloilla jo syrjäyttänyt vanhemmat arviointitavat Suomen yliopistoissa. Tässäkin tietysti tunnettuus edesauttaa sitä, että tutkimuksiin viitataan. Kansainvälisesti tunnetun tekijän mukanaolo tutkimusryhmässä voi edesauttaa viittausten kertymistä, koska tutkijatkin ovat vain ihmisiä. Lisäksi toisaalta esimerkiksi jos tutkimus on valtavasti aikaansa edellä, niin siihen ei välttämättä kerry ainakaan nopeasti yhtä paljon viittauksia kuin ns. mainstream-julkaisuihin muodikkaista tutkimusaiheista, koska sitä on vaikeampi hyödyntää ja soveltaa lisäarvoa tuottavalla tavalla ilman asioiden riittävää mentaalista sulattamista.

Lue lisää

Olet kiitettävän hyvin perillä asioista. Teuvo Kohosella h-indeksi ja g-indeksi ovat huippuluokkaa. Pitää mainita yksi tosi nuori jäbä nimeltä Aapo Hyvärinen. Tutustukaa tähän neroon. Sitten on akateemikko aivotutkija Riitta Hari ja bioinformatiikan professori Samuel Kaski. Ja lisäksi Antti Niemi Uppsalasta.

xenia onatop kirjoitti:

Olet kiitettävän hyvin perillä asioista. Teuvo Kohosella h-indeksi ja g-indeksi ovat huippuluokkaa. Pitää mainita yksi tosi nuori jäbä nimeltä Aapo Hyvärinen. Tutustukaa tähän neroon. Sitten on akateemikko aivotutkija Riitta Hari ja bioinformatiikan professori Samuel Kaski. Ja lisäksi Antti Niemi Uppsalasta.

Lue lisää

Teuvo Hakkaraisen llä on iso pää, siis Nero kyseessä