Onko muita, joiden läheinen on hiljattain kuollut maksakirroosiin (tai sairastaa loppuvaihetta)? Oma isäni menehtyi siihen pari viikkoa sitten, diagnoosin sai syksyllä ja siitä asti kunto kiikun kaakun mutta koko ajan sanottiin, että toipuminen on enemmän kuin todennäköistä. Sitten kuitenkin askitesta alkoi tulla, punktioitiin paristi, näytti taas paremmalta...Yhtäkkiä tila huononi, kun saimme hänet sairaalaan, ei toivoa enää annettu. Seuraavana päivänä oli jo miltei puhekyvytön ja loput tietävätkin saman kokeneet. Eipä siinä, voin siitä kaikesta tänne kirjoittaa, jos kiinnostaa, kun se ei tunnu jättävän minua rauhaan.
En osannut odottaa kuolemaa enkä varsinkaan niin kammottavaa kuolemaa. Vietin viimeiset päivät hänen kanssaan eikä kyllä helppoa ollut hetkeäkään. Miten tästä ikinä pääsee yli? Miksi muistan hänestä vain sen ihmisraunion, joka hän viimeisinä päivinään oli (toki juominen hankaloitti välejämme aikaisemminkin, mutta kyllä silti olimme hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä)? Auttakaa!
En osannut odottaa kuolemaa enkä varsinkaan niin kammottavaa kuolemaa. Vietin viimeiset päivät hänen kanssaan eikä kyllä helppoa ollut hetkeäkään. Miten tästä ikinä pääsee yli? Miksi muistan hänestä vain sen ihmisraunion, joka hän viimeisinä päivinään oli (toki juominen hankaloitti välejämme aikaisemminkin, mutta kyllä silti olimme hyvissä väleissä ja paljon tekemisissä)? Auttakaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eipä tuossa tilanteessa auta muu, kuin kestäminen. Pakko vaan hyväksyä, miten alkoholin liiallinen nauttiminen vaikuttaa ihmiseen.
Minun ystäväni kuoli alkoholismiin. Askitesta punkteerattiin muutama kerta. Hän makasi sairaalassa kolme viikkoa ja pääsi sitten kotiin. Hän eli yli kolme vuotta täysin raittiina, lääkkeillä hoiti aineenvaihduntaa ja nesteenpoistoa elimistöstä,
Sitten jokin naksahti päänupissa. Hän joi kirkasta viinaa pullollisen parin päivän sisällä. Se oli menoa se. Viikon makasi sairaalassa, kolme viimeistä päivää jo tajuttomana.
En aikaisemmin edes tiennyt, että pitkään kestäneen säännöllisen juomisen loppuvaihe on noin kurjaa. Esm. missään alkoholismin vaaroista kertovissa tiedotteissa ei kerrota, kuinka hurjaksi palloksi keskivartalo muuttuu nestekeräytymisen takia, kun muuten on tikunlaiha surkimus!
Sepä se, ei ollut mitään käsitystä, että kuolema voi olla tällainen. Isäni lopetti alkoholinkäytön samalla hetkellä, kun diagnoosin sai. Ei näyttänyt tuottavan edes suurempia vaikeuksia ja päätös piti helposti tämän 8kk. Nyt sitten itsesyytökset päällä kaiken muun hyvän lisäksi: huomasin jo kesällä, että oli poikkeuksellisen väsynyt, tuli mustelmia helposti, oudon värinen...miksi ja miten en onnistunut taistelemaan häntä silloin lääkäriin? Ja jos olisin onnistunut, olisivatko asiat nyt toisin?
Pää ei suostu käsittämään tätä, vielä viikko ennen kuolemaa hänet kotiutettiin sairaalasta ja kaiken piti olla olosuhteisiin nähden hyvin, ei edes punktiota tarvittu. Sitten kuitenkin näin kävi :(
Miksiköhän maksakirroosikuolemasta ei puhuta ääneen? Oli aika rajua joutua kylmiltään saattohoitamaan lähiomaista niin pahoissa tuskissa ja kaiken maailman oireista kärsivänä.
Otan osaa suruusi mutta oletko tosiaan kuvitellut, että sisäelinten poksahtamiseen kuoleminen on jotenkin kaunista katseltavaa? Ei ole eikä siihen auta ääneen puhuminen.
En ole kuvitellut, mutta enpä voinut myöskään tietää, että kuolema tulee tällä tavoin. Vielä viikkoa ennen kuolemaa lääkäri oli sitä mieltä, että toipuminen on hyvällä mallilla ja lähetti kotiin. Ei nähnyt syytä, miksei toipuisi ja maksansiirrostakin oli jo puhetta. Tästä kaksi päivää ja potilas on tuskin tajuissaan ja toivoa ei ole. Kävi vain mielessä, että ehkä siinä vaiheessa hoitohenkilökunta olisi voinut jotain kantaa ottaa siihenkin, mitä on edessä ja tulossa parin päivän sisällä. Vai onko nykyään idea se, että pitää kotona googlata nämä asiat - ilmeisesti. Huomasin kyllä, että sairaalassa kovasti hämmästeltiin aikomustani viettää viimeiset päivät isäni lähellä. Oikea tapa olisi kai ollut jättää hänet sinne yksinään.
Annie, minä vieläkin käyn tällä palstalla, jostain syystä aina joulun aikaan. Ei meilläkään kukaan hoitohenkilökunnasta sanonut mitään, ei edes kuolinpäivän aamuna. Ja hullu uskoo, että kyllä tästä selvitään. Ei selvitty, aikaa on nyt mennyt 2,5vuotta. Aika auttaa, ensin ryömitään eteenpäin, sitten kontataan ja lopulta otetaan ensimmäiset askeleet. Ehkä joskus vielä kävellään kunolla ja jopa juostaan. Sitä odotellessa. Pikkuaskelin eteenpäin :)
Harvemmin edes alkoholistit tajuavat, että maksakirroosi tai haimatulehdus ovat
pahimpia tapoja kuolla. Kärsimys on pitkä, polttava ja oireet sekä psyykkisiä että fyysisiä. Harhaisia usein, näkevät sisäelinvaurioissa näkyjä, kuulevat ääniä vaikka ei vieroitusoireita eli ovat kuin delirium tilassa viimeiset päivät useimmiten, itkevät.
Eivät tajua hakeutua sairaalaan kun mustelmia alkaa tulla herkästi, ihon ja silmien väri muuttua hieman. Jos tajuaisivat edes ennen ensimmäistä katko tai sairala kertaa, että suurkuluttajalla ei ole kaikki intiaanit kanootissa....
Se vatsa tosiaan painaa muut elimet kasaan ja kuolema saapuu tukehtumalla, verensyöksyyn, maksakoomaan tai sydän ei jaksa , toivottavasti nopeasti potilaan kannalta. jokainen potilas elää kuitenkin liian kauan ja verta annetaan paljon ja nestettä poistetaan ja lisätään. Kidutusta.
Kipulääkkeet eivät auta, koska hajonnut maksa ei niitä enää käsittele eivätkä ne voi levitä verenkierron mukana, koska sekään ei toimi kunnolla.
Siinä sitten ollaan, kipuakaan ei voida hoitaa koska lähes kaikki kipulääkkeet vaarantavat mahdollisen ihmetoipumisen joita niitäkin tapahtuu.
Vatsasyöpä on toinen ikävämpi tapa kuolla, mutta hoitohenkilökunta ja lääkärit ovat enemmän tukena.
Yleensä alkoholistit viedään kuolemaan yksin mahdolliseen tyhjään huoneeseen, liinavaatevarastoon , sairaalaputkaan tai kellarin käytävälle, siksi moni kerran sairaalassa ollut ja viimeiset varoitukset saanut kuolee mieluiten kotonaan.
Hoitohenkilökunnalle on turhauttavaa katsella vierestä, kun joku kärsii ja valittaa ilman että mitenkään voidaan auttaa varsinkin kun varoitettiin monta kertaa.
Alkoholistit halutaan pitää loppuvaiheessa poissa silmistä ja kenties lopussa pullo viinaa kotona ja massiivinen verensyöksy on paras keino.
Niin on tehnyt tuttavani, terveydenhoitoalalla työskennellyt alkoholismiin vaipunut ihminen. Ikävä vaan , että perheen lapset näkivät viimeisen suuren puhalluksen olohuoneen matolle.
Tätä ennen hän oli pilannut lasten joulut, syntymäpäivät, tyhjentänyt säästöporsaat, pettänyt sanansa ja lyönyt.
Häntä yritettiin saada AA-kerhoon , mutta hänestä se oli liian uskonnollinen ja siellä kävi mielestään vain toivonsa menettäneitä juoppoja.
En voi olla ajattelematta, että kenties viime hetkellään suuren verimassan repäistessä kovettuneet kaulavaltimot auki hän katui nähdessään vaimonsa ja lastensa kauhistuneet ilmeet kun kirjaimellisesti oksensi maksansa hajoamistuotteet kotinsa matolle.
Sairaalassa kenties voitu tehdä se pieni viilto , morfiinia tai jos sekäään ei välity kipukeskukseen niin laittaa rittävä tesolidampulli peräsuoleen ja toivoa parasta, että nukkuisi pois saman tien.
Niin että miksi jauhan aiheesta aina juhlapyhien alla...koska joulupyhien jälkeen aina isompi piikki ensiavussa varsinkin maksa- ja haimatulehdustapauksissa.
Moni heittää henkensä tammikuun puoliväliin mennessä tänäkin vuonna alkon käytön takia.
Lisätään siihen päälle kompuroinnit, tappelut ja muut onnettomuudet.
Turvakodit varautuvat ruuhkaan kuin myös tk:t ja sairaalat.
Älä jauha paskaa.Täällä on kaikki alkoholistit kuollu kotiin tai matkalla baarista kotiin.
Kauheata kuultavaa. Mutta minun miehenihän ei ollut ns. alkoholisti. Koskaan yhteiskunnalta mitään vienyt/saanut. Ei elänyt sinun / minun verorahoillani. Pikkusen epäselväksi jäi, mihin kirjoituksellasi tähtäsit?
Minä en ota viinaa tippaakaan. Vaan nautin hyvästä ruuasta ja juon keltaista jaffaa ja ab piimää. Katson kotona elokuvia ja sarjoja ja pelaan.
Ja, eikä v.ituta yhtään sinnitellä kuivana kärppänä???
Jouluna maistuu parhaiten hyvä ruoka ja jääkylmä vissy ja ja keltainen jaffa.
Ei tarvitse miettiä tuollaisia sairauksia.
Mikähän tuonkin sairauden kuin päihderiippuvuus aiheuttaa ?
Ajatus jo päänsä sekoittamisesta ja toilailuista sekopäisenä järjetön.Myös pienemmässä humaltumisessa mitään ei ole järkeä.
Katsoin aiheesta kerran dokumentin ja kuuluuko päihteiden käyttö samaan sarjaan sairauksia kuin koprofilia ?
17 annosta päivittäin nautittuna pitää elimet huippu kunnossa
Please älä tähän ketjuun aloita oma.
Onkohan liioiteltu ?
Vaikeat syöpäpotilaat eivät tunne juuri mitään tehokkailla
kipulääkkeillä. Pari piikkiä verisuoneen ja kipu poissa..
Joulun jälkeen osastolla AINA täyttä...valitettavasti.