Mietteitä yöhön

On niin ikävä,
että halkeen,
muutun pieneksi kiteiksi ilmakehään,
katoan jäljettömiin.

Kaipaus satuttaa,
tukehduttaa,
en saa ilmaa ilman sua.

Tahdon lähellesi,
rakkauteesi,
en mitään muuta.

En tarvitse tavaraa,
rahaa enkä roinaa,
jos lähelläsi olla saisin.

Kyyneleet valuu poskillani,
tunteet myllää sydämessä,
ikävä on mahdoton hävittää,
se paisuu kuin vehnäinen pulla.

Piristä hieman päivääni,
vastaa tähän hellien,
sanoilla leikitellen.

Soita mulle,
tahdon äänesi kuulla

Myrskytuuli on Minna, joka kaipaa Hannua. Missä Hannu luuraa?

Kaipaus kulkee mukanani,
rintaa ahdistaa,
heikottaa.

Haluaisin aikaa kanssasi viettää,
lähellesi syliisi painautua.

En saa sua mielestäni,
vaikka mitä tekisin,
olet haluttava tarve,
jonka haluan saavuttaa,
hellästi omistaa.

Teet elämästäni vaikeaa,
mutta samalla niin polttavan ihanaa.

Voi kun tuli taas niin ikävä

jos ja jos

Kaipaan sua niin paljon,
ikävä nostaa päätään,
aina vaan yhä uudelleen ja uudelleen.

Tuntuu kuin elämällä ei olisi enää mitään merkitystä ilman sua. Olet vienyt minut johonkin ihme välitilaan, josta ei ole pois pääsyä. Rakastan sua niin paljon, mutta luoksesi en voi tulla- elän haaveessa, unelmassa- joka satuttaa ja kiduttaa, mutta on niin ihanaa kun vain sinut nään. Lähelläsi on niin ihana olla, vaikka haluaisin vuelä vain lähemmäksi. Sinä elät omaa elämääsi, en kuulu siihen ja tuskin edes ajattelet minua millään tavalla. Olen sulle ilmapallo, jonka puhkeaminen ei tottaisi sinulle minkäänlaista tuskaa. En tiedä mitä tekisin, en tiedä miten unohtaisin- enkä edes pysty siihen. Haluan sua niin paljon. Saisinpa vielä joskus sanoa sen uudelleen sulle ääneen, niin että pääsisin sen jälkeen syliisi ja lähellesi. Auta mua hieman- päästä tästä välitilasta pois johonkin suuntaan. En jaksasi ilman sua