Tiedän erään perheen taustat aika tarkasti joten siltä pohjalta tiedän mitä kirjoitan.
Vaimo "sairastui" masennukseen ensinmäisen lapsen syntymän jälkeen, oli valmis luovuttamaan lapsen pois mutta mies ei tietenkään halunnut.
Pari vuotta myöhemmin syntyi myös toinen lapsi ja masennus senkuin jatkui.
Perheessä puitteet hyvin, oli töitä (maanviljelijä pienellä hyvin kannattavalla tilalla).
Vaimo ei ollut tyytyväinen elämäänsä vaan haaveili parempaa, lapsista ei käytännössä huolehtinut kuin pakolliset, mies huolehti työnsä ohessa ruuanlaitosta yms.
Vaimo sai päähänsä alkaa pyörittämään bisnestä joka valitettavasti oli jatkuvasti tappiollista mutta ilmeisesti sai jonkinlaista tyydytystä, lapset jäivät äitinsä suhteen heitteille, ei kertonut koskaan minne lähti ja milloin tulee, ovi vain kolahti kun lähti.
Sitten paremman elämän tavoittelussa tuli ero ja pelinappuloiksi joutuivat lapset.
Alussa näytti että asiat menevät joten kuten kun nuorin asui äitinsä luona käyden viikonloppuisin syömässä (todella nälissään) isänsä luona.
Vanhimmalla lapsella nettipelaaminen siirtyi vaivihkaan riippuvuudeksi jolloin sosiaali tuli kuvioihin.
Isä aloitti netin käytön rajoittamisen sosialin ohjeiden mukaan jolloin äiti houkutteli lapsen asumaan luokseen.
Nyt lapsella (15v) on tietokone yötä päivää käynnissä omassa huoneessa ja äitinsä ei kiinnitä mitään huomiota lasten tekemisiin joten nuorinkin ajankuluksi on alkanut pelata ja oirehtii jo alkavalla nettiriippuvuudella.
Koko paketin tekee hankalaksi se että vaimon bisnes tuotta edelleen tappiota ja velkaantumiskierre on jo aika vakava, on kuukausista kiinni milloin yritys on nurin.
Vakavasti masentunut joka ajautuu konkurssiin joutuu todennäköisesti vakavampiin mielenterveysongelmiin.
Ihmeellistä on se että sosiaali hyväskyy vaimon toiminnan eikä tee mitään lapsen edun hyväksi.
Vanhimmalle lapselle oli sosiaalissa sovittu 2 vaihtoehtoa (pakkohoito laitoksessa nettiriippuvuuden katksisuksi tai omaehtoinen netinkäytön rajoittaminen) isä yritti muttaäiti ei sitoutunut.
Vaimon masennus on lääkärin toteama ja hän syö jotain lääkkeitä masennuksen hoitona, on ollut myös laitoshoidossa viime kesänä.
Kysymys kuuluukin, ovatko lapset ihan oikeasti vaarassa?
Mitä lasten isän tulisi nyt tehdä?
Vaimo "sairastui" masennukseen ensinmäisen lapsen syntymän jälkeen, oli valmis luovuttamaan lapsen pois mutta mies ei tietenkään halunnut.
Pari vuotta myöhemmin syntyi myös toinen lapsi ja masennus senkuin jatkui.
Perheessä puitteet hyvin, oli töitä (maanviljelijä pienellä hyvin kannattavalla tilalla).
Vaimo ei ollut tyytyväinen elämäänsä vaan haaveili parempaa, lapsista ei käytännössä huolehtinut kuin pakolliset, mies huolehti työnsä ohessa ruuanlaitosta yms.
Vaimo sai päähänsä alkaa pyörittämään bisnestä joka valitettavasti oli jatkuvasti tappiollista mutta ilmeisesti sai jonkinlaista tyydytystä, lapset jäivät äitinsä suhteen heitteille, ei kertonut koskaan minne lähti ja milloin tulee, ovi vain kolahti kun lähti.
Sitten paremman elämän tavoittelussa tuli ero ja pelinappuloiksi joutuivat lapset.
Alussa näytti että asiat menevät joten kuten kun nuorin asui äitinsä luona käyden viikonloppuisin syömässä (todella nälissään) isänsä luona.
Vanhimmalla lapsella nettipelaaminen siirtyi vaivihkaan riippuvuudeksi jolloin sosiaali tuli kuvioihin.
Isä aloitti netin käytön rajoittamisen sosialin ohjeiden mukaan jolloin äiti houkutteli lapsen asumaan luokseen.
Nyt lapsella (15v) on tietokone yötä päivää käynnissä omassa huoneessa ja äitinsä ei kiinnitä mitään huomiota lasten tekemisiin joten nuorinkin ajankuluksi on alkanut pelata ja oirehtii jo alkavalla nettiriippuvuudella.
Koko paketin tekee hankalaksi se että vaimon bisnes tuotta edelleen tappiota ja velkaantumiskierre on jo aika vakava, on kuukausista kiinni milloin yritys on nurin.
Vakavasti masentunut joka ajautuu konkurssiin joutuu todennäköisesti vakavampiin mielenterveysongelmiin.
Ihmeellistä on se että sosiaali hyväskyy vaimon toiminnan eikä tee mitään lapsen edun hyväksi.
Vanhimmalle lapselle oli sosiaalissa sovittu 2 vaihtoehtoa (pakkohoito laitoksessa nettiriippuvuuden katksisuksi tai omaehtoinen netinkäytön rajoittaminen) isä yritti muttaäiti ei sitoutunut.
Vaimon masennus on lääkärin toteama ja hän syö jotain lääkkeitä masennuksen hoitona, on ollut myös laitoshoidossa viime kesänä.
Kysymys kuuluukin, ovatko lapset ihan oikeasti vaarassa?
Mitä lasten isän tulisi nyt tehdä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lapset joutuu laitokseen kunnes ovat täysi-ikäisiä. Suhde heidän perheeseen katkeaa. Koska mitätön kasvatus ja nettiriippuvuus, lapset ei lopulta kykene kouluun, eikä töihin, koska kunnon rytmiä päivittäiseen hommaamiseen ei ikinä ollutkaan, joten tulevat elämään kaupungin antamalla tuella. Se on täyttä faktaa, miten näissä tapauksissa käy.
Jep. Olet oikeassa. Omatkin lapset huostaanotettu vaikka yritin tosissani pitää huolen. Huostan jälkeen menivät isälleen. Ei mielenterveysongelmainen vaan pysty.
Olen ollut psykoosissaa ja nyt masentunut. Viedäänköhän meiltäkin lapset. Isänsä on työssäkäyvä ja paikkaa jaksamattomuuttani. Olen sosiaalisesti eristäytynyt kaikest. Onkohan aihetta huostaanottoon?
Omasta kokemuksestani vastaisin kyllä. Mutta kyllä te ne oikeudessa takaisin saatte kun paranet. Jostain syystä isää ei pidetä minään huoltajana suomessa.
Ei ainakaan ole puhuttu mitään sen suuntaista. Meillä käy perhetyöntekijä kolme kertaa viikossa tukemassa arjessa jaksamista. Isän rooli on merkittävä. Hän hoiti lapset kun olin suljetulla. Lapset ovat jo kouluiässä kaikki.
Olkaa kuitenkin nyt varovaisia mitä niille kerrotte. Meillä riitti yksi riita minun ja mieheni välillä joka sovittiin muutamassa tunnissa. (Me emme muuten riidelleet juuri koskaan. Olisikohan 5 riitaa ollut 11vuoden aikana ja nekin mykkäkouluja. )Lapset oli silloin 40km päässä mummolassaan. Huostapäätös tuli siitä, että meidän alle 3v kuuli meidän puhuneen perhetyöntekijälle tästä riidasta. Perhetyöntekijä teki ls ilmoituksen asiasta. Sitten ne alkoi levittää kouluun huoli propagandaa niin että opettajat ei tahtoneet päästää lapsia kotiin. Päiväkoti teki ls ilmoituksen kun kuuli minulta (minä tyhmä)olevani väsynyt kuuden päivän työputken päätteeksi. Lapsen adhd epäilyä ei suostuttu tutkimaan ilman että teimme itsestämme ls ilmoituksen. Koulu teki kevään aikana 11ls-ilmoitusta tästä lapsesta. Kummasti ne loppui siinä vaiheessa kun poika saatiin taisteltua erityiskouluun... Ja menestyy siellä nyt melkein kympin keskiarvolla. Varo vaan siinä vaiheessa kun sossu kaivaa nallekortit esiin. Peli on silloin jo menetetty. Älä luota perhetyöhön. Ne kyttää koska mokaat ja iskee silloin.
Missä tälläinen on tapahtunut?
Karmeaa luettavaa kun lapset joutuvst kärsimään tässä nähdään taas se sosiaalitoimiston
toiminta täysin sairasta.
Minä tein aikoinani naapuristani lastensuojeilmoituksen,pelkäsin itsekkin koska he olivat juoppoja.
Lapset otettiin pois ja he saivat hyvät sijais vanhemmat.
Aluksi vanhemmat olivat täysin välipitämättömiä,sitten alkoi helvetti he ottivat työkseen kuka ilmoituksen teki.
Saivat selville että se olin minä,ei auttanut kuon muuttaa pois.
Otin yhteyttä polisiin mistä ei apua tullut,viimein jouduin muuttamaan koko paikkakunnalta pois.
Siitä ajasta on jo kauan mutta vaikka itse jouduin elämään helvetin tein silti oikein.
Tiedän että perheen äiti oli masentunut ja nsrsisti isä juoppo ja äitikin rupesi juomaan.
Lapset tulivst monesti luokseni peloissaan ja annoin ruokaa,olisi pitänyt tehdä ilmoitus siemmin.
Vieläkin tulee itku kun ajattelen miten monta lasta elää jatkuvassa pelossa.
Pohjoisen pieni paikkakunta.
Isä ei ryyppää, viettää kunnollista normaalia elämää.
rajoja ei voinut laittaa kun äiti perui kaikki rajat, nyt kun yritti niin kaikki lapset äidillä joka ei laita rojoja (huomaako edes lapsia).
Nuorin käy onneksi isällänsä syömässä mutta miten käy nettiriippuvaisen joka ei peliltään älyä ja äiti ei huolehdi.
Nuorin lapseni oli tarhaiässä kun olin masennuksen takia sairaslomalla. Tarhassa sanoivat, että lapsen pitää olla kotona koska minäkin olen. En suostunut tähän koska katsoin, että on lapsen edun mukaista olla päivät terveiden ihmisten seurassa. Nyt aikuisena lapseni on kertonut miten karsee se kodin ilmapiiri oli. Onneksi on kertonut, että tiedän miten paljon olen lapsia vahingoittanut. Jos silloin olisi ollut mahdollista sijoittaa lapset sijaisperheeseen olisin tehnyt sen. Sitä mahdollisuutta ei ollut.
Lapset vaistoaa herkästi toisten mielialat. Masentunut säteilee negatiivista energiaa eikä sellainen ilmapiiri ole lapsen edun mukaista. Päällisin puolin kodissamme kaikki oli kohdallaan. Lapsilla oli ruokaa ja muut ulkoiset puitteet paremmin kuin hyvin. Tä-män viimeisimmän masennusjakson aikana huomasin miten aikuiset lapset kärsii tilanteestani. Kielsin heiltä vierailut.
Masentuneen maailma pyörii oman minän ympärillä halusi hän sitä tai ei. Lapset on syyttömiä meidän masennukseen. Meidän tehtävä on suojella heitä kaikin mahdollisin tavoin jopa omalta itseltämme. Minun toivomuksesta pidämme yhteyttä vain säh-köpostilla. Se on lasten kannalta helpoin tapa.