Onhan se nyt PRKL,

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Kun luin tekstin niin ootko tehnyt asiasta turhan älyä vaativan prosessin? Pakenet jotain, haluat hallita tilanteen? Nyt sopii hyvin sanonta maalaisjärjellä. Siis ole oma itsesi, joko se riittää tai ei. Älä käytä fraaseja tai opittuja tekstejä. Aloita vaikka sanomalla moi! Olet laskenut näkeväsi...Ihminen, nainen ei ole kone, robotti jota ohjaillaan....Tunteella eteenpäin ja kohteliaalla käytöksellä.

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Kuka olet? Olet aivan tajuttoman IHANA.


Olen täysin sanaton. Ensimmäisen kerran palstalla. Olet helmi...
Olen rakastunut sieluusi.
Anteeksi, lopetan.

speechlesss kirjoitti:

Kuka olet? Olet aivan tajuttoman IHANA.


Olen täysin sanaton. Ensimmäisen kerran palstalla. Olet helmi...
Olen rakastunut sieluusi.
Anteeksi, lopetan.

Sori, tarkoitin aloittajaa.

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Ongelmasi on liika kontrollointi. Pelkäät että nainenon se joka on "niskan päällä" ja sitä et voi sallia. Ihmissuhteet ei kuitenkaan toimi tuolla tavalla. Olet tosiaan vain oma itsesi, kaikki muu on feikkiä ja paistaa läpi. Naisena voin sua rohkaista kertomalla että vähän ujot iskuyritykset on niitä ihanimpia. Itsevarma öykkäriuros joka viljelee iskurepliikkejä taas yöks!

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Kontrollointi heijastuu. Miten sanot naiselle tule silloin kun mulle sopii, kysy mitä haluan sinun kysyvän....Siinäpä nainen on sitten varpaillaan mitä voi jutella

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Niin sitä usein käy kun tapaakin sellaisen, joka herättää heti tunteita. Panokset kovenevat. Ei halua epäonnistua. Se on eri asia piirittää jotain sellaista, johon ei ole vielä tunnesidettä ja silloin voi vetäytyä tuttujen roolien suojaan ja saa toisesta sen mitä haluaakin. Mutta sitten. Toisinaan. Vastaan tuleekin sellainen, jonka edessä tuntee tavallaan olevansa paljas ja alaston.

Voihan myös olla, että tuo nainen ajattelee sinusta samalla tavalla jos tunnette toisenne jo pidemmältä ajalta?

Mitään maneereita ei todellakaan kannata nyt käyttää, vaan parasta on järjestää kohtaaminen johonkin sellaiseen paikkaan ja sellaiseen teemaan, jossa tunnet olevasi kotonasi. Ota riskejä. Ei mitään kahvila-/ravintoladeittejä, vaan keksi joku yhteinen asia, joka antaa sulle itsevarmuutta ja mahdollisuuden tunnustella maaperää rennoissa merkeissä.

ap. kirjoitti:

Kiitos neuvoista! Mutta. Menee vähän ohi. Seurustelutaitojani olen käyttänyt tähän asti naisten seurassa lähes poikkeuksetta luodakseni sopivan välimatkan, jossa tilanne on hallinnassani, poislukien tuttujen naisten seura, joiden painoarvo on "sillä tavalla" nolla, ystävien jne. Nyt on toisin, olen kiinnostunut ja pitäisi lähestyä, mutta - yllätys yllätys! -vaikenen. Vaikenen, koska hallitsemistani taidoista ei ole yhteyden rakentamiseen. Ne tuntuvat yksinkertaisesti vääriltä työkaluilta. Kaikki on mietittävä alusta lähtien uusiksi ja lähestyttävä niin kuin lähestyisi ensimmäistä kertaa. Ja tässä se on: uskaltaa näyttää oma vaatimattomuutensa, joka jää jäljelle kun tarpeeton ja harjoiteltu on karsittu pois, tuntuu vuoren kokoiselta tehtävältä. Outoa olla aikuinen mies ja näin avuton naisen suhteen. Tärkeä? Välitänkö? Enköhän. Yksin se, että en näe häntä silloin kuin olen laskenut näkeväni, riittää synkistämään loppupäiväni.

Toivottavasti joku on samalla aaltopituudella ja näkee mitä ajan takaa. Ehkä vähemmälläkin kilvoittelulla ja pohdinnalla pääsisin maaliin, mutta ainakin ne sopivat alkavan pyhän henkeen! Lisäksi, jos lähestyisin häntä fraasit ja kuviot edellä, hän luultavasti EI tykkäisi. Hänenlaisensa kaunis ja älykäs nainen on mitä todennäköisemmin jo parit iskuyritykset nähnyt.

Yksinkertaista! Kerrot ap sille naiselle just sen saman mitä olet täällä, tässä ketjussa kertonut ja pohtinut. Tekee varmasti hyvän vaikutuksen. Niinkuin joku jo kommentoi: parhaiten menestyt kun olet oma itsesi ja näytät sen. Täydellisyyttä ei kukaan voi rakastaa, sinun itsestäsi kertomat asiat ovat rakastettavia piirteitä miehessä.

Näin se varmasti on. Sukupuolta katsomatta. Saattaa siihen olla muitaki syitä, kuten työttömyys, taloudelliset ahdinkot, ylipäätänsä elämän tilanteet, mitkä karsii itseluottamusta allimmalle tasolle.

näinhän se on kirjoitti:

Näin se varmasti on. Sukupuolta katsomatta. Saattaa siihen olla muitaki syitä, kuten työttömyys, taloudelliset ahdinkot, ylipäätänsä elämän tilanteet, mitkä karsii itseluottamusta allimmalle tasolle.

Ainahan on jotain. Itsekullakin on rahasta tiukkaa tai sukulaisia, joita ei kehtaisi sukulaisikseen tunnustaa yms. yms. loputtomiin. Harva meistä tarjoaa pelkkää päivänpaistetta ja tyyneyttä.

Ihmisiä tässä ollaan vikoinemme ja vajavaisuuksinemme. Kun ap muistaa, että se toinenkin osapuoli on yhtä epävarma ja avuton, niin kenties lähestyminen on helpompaa.

Kuulostaa tutulta. Mies ei puhu mitään, vain mulkoilee. Enhän tiedä onko hänellä oikeasti tunteita, mutta jos on...

Hän on käyttäytynyt oudosti niin pitkään, etten enää tiedä mitä hän ajattelee. Jos hän haluaisi lähestyä, vain suora tunteiden paljastaminen tepsisi. Olen menettänyt luottamuksen, joten muu ei käy.

Anna palaa vain hyvä mies, jos sinulla on kiinnostusta kyseistä naista kohtaan. Jos olet varma tunteistasi, etkä ole turhan ujo niin lähesty häntä.