Millä tavalla teillä ilmenee läheisyys-ja sitoutumiskammo? Onko ilmennyt poikkeuksia, että yhtäkkiä ei ahdistakkaan jonkun henkilön kohdalla mutta muiden kohdalla kylläkin?
Olen parikymppinen nainen ja suoraan sanottuna pelkäsin poikia romanttisessa mielessä 18v asti. Kaverina pojat oli ok, mutta kun joku sattui ilmaisemaan kiinnostuksensa läheisempäänkin tuttavuuteen niin paniikki iski ja lujaa.
Yhtäkkiä kuitenkin täysin puskista elämääni astui mies, jota en "pelännyt" hetkeäkään, vaikka ensimmäisestä katseesta asti oli päivän selvää, että vakava suhde tästä tulee ja pian.
Alkuun olin ujo (olin ujo, kiitos pahojen traumojen, ei kuitenkaan mitään romantiikkaan liittyvää), mutta pian olin kuin mitään ongelmia läheisyyden kanssa ei olisi koskaan ollutkaan. Olin rennompi hänen kanssaan kuin ikinä KENENKÄÄN muun seurassa. Yhteys, luotto henkisesti häneen oli tavattoman vahva.
No, ero tuli. Todella läheisiä ollaan edelleen ja säädetäänkin paljon. Nyt kuitenkin samat kammot ovat tulleet takaisin. Poikkeuksena siis ex.
puhkesin kukkaan suhteen aikana joten miehiä tulee seurustelumielessä sisään ovista ja ikkunoista. Yritän sietää paniikkia välillä, jos joku kiinnostava ottaa askeleen pois 'friendzonelta' ottamalla kainaloon ja puhumalla hempeitä, mutta pakko aina palauttaa mies takaisin kaveriasteelle kun mieli tekee vain kadota ja piiloutua ettei pyrkijä pääse millään tavalla enää elämääni..
tunnen kuvotusta miehiä kohtaan sen jälkeen kun he ovat ilmaisseet kiinnostuksen. Hassua sinänsä kun exä oli lipevyyden ja ällötyksen irvikuva kun tutustuimme. Kun taas pienikin siisti vinkkaus toisilta miehiltä saa aikaan paniikin ja fyysisen ällötyksen.
Olen parikymppinen nainen ja suoraan sanottuna pelkäsin poikia romanttisessa mielessä 18v asti. Kaverina pojat oli ok, mutta kun joku sattui ilmaisemaan kiinnostuksensa läheisempäänkin tuttavuuteen niin paniikki iski ja lujaa.
Yhtäkkiä kuitenkin täysin puskista elämääni astui mies, jota en "pelännyt" hetkeäkään, vaikka ensimmäisestä katseesta asti oli päivän selvää, että vakava suhde tästä tulee ja pian.
Alkuun olin ujo (olin ujo, kiitos pahojen traumojen, ei kuitenkaan mitään romantiikkaan liittyvää), mutta pian olin kuin mitään ongelmia läheisyyden kanssa ei olisi koskaan ollutkaan. Olin rennompi hänen kanssaan kuin ikinä KENENKÄÄN muun seurassa. Yhteys, luotto henkisesti häneen oli tavattoman vahva.
No, ero tuli. Todella läheisiä ollaan edelleen ja säädetäänkin paljon. Nyt kuitenkin samat kammot ovat tulleet takaisin. Poikkeuksena siis ex.
puhkesin kukkaan suhteen aikana joten miehiä tulee seurustelumielessä sisään ovista ja ikkunoista. Yritän sietää paniikkia välillä, jos joku kiinnostava ottaa askeleen pois 'friendzonelta' ottamalla kainaloon ja puhumalla hempeitä, mutta pakko aina palauttaa mies takaisin kaveriasteelle kun mieli tekee vain kadota ja piiloutua ettei pyrkijä pääse millään tavalla enää elämääni..
tunnen kuvotusta miehiä kohtaan sen jälkeen kun he ovat ilmaisseet kiinnostuksen. Hassua sinänsä kun exä oli lipevyyden ja ällötyksen irvikuva kun tutustuimme. Kun taas pienikin siisti vinkkaus toisilta miehiltä saa aikaan paniikin ja fyysisen ällötyksen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.