Et kestänyt sitä, vaan luhistuit.
Ikäväsi kasvoi liian suureksi
seoliliiansuuri
25245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En ole luhistunut. Toivottavasti et sinäkään
Et enää. Mutta olit.
En muuten ollut. Tämä ikävä ei saa minua luhistumaan. Saako sinut ?
Mikään liian suureksi tässä kasvanut. :D
Se sama odottaa sinuakin.
Kestän mitä vaan. En koskaan luhistu. Niin ei ole ikinä tapahtunut.
et siis ole kokenut kaikkea elämässä. Luhistuminen on ihmisyyttä. Luhistuminen on omalla tavallaan rohkeutta, vahvuutta uskaltaa olla ihminen. Elävä.
Olen kokenut paljon. Siksi en luhistu.
hulluudenkin? Sekavuuden? Harhat?
Luhistuminen on yli arvostettua toimintaa. Nykyään romahetaan, mutta vain päiväksi.
kirjoittaa ihminen, joka ei tiedä asiasta. Luhistuminen on aina mahdollisuus.
En harhoja, enkä sekavuutta. Hulluudesta en tiedä. Niin kuin sanoin, en ole luhistunut koskaan, enkä ollut psykoosissa. Sitähän luhistuminen voi myös olla. Että aivot pakenee todellisuutta harhoihin.
Kylllä, psykoosin taustalla on aina äärimmäinen epätoivo. Usko pois, se näyttää pelottavalta ja se on pelottavaa. Mutta siitä selviää. Kukaan joka on luhistunut ei ole yhtään huonompi kuin sellainen, joka ei luhistu.. on harhaa elää siinä uskossa, että on kestävä. Kaikkein kestävimmät kestää esim psykoosin. Sitä se mytologian Tuonelan virtakin on, psykoosi. Psykoosi on tavallaan yksi kuolema. Kun selviät siitä, olet kerran kuollut ja herännyt henkiin.
Ei tietenkään luhistuminen tee kenestäkään muita huonompaa.
Se, että on tietävinään toisesta.. Se tekee ihmisestä alhaisimman mahdollisen ja silloin ei oikeastaan se ihminen enää tarvitse sitä luhistumista. Sillä ylentämällä itsensä toisen yläpuolelle.. Romahti samalla alemmas kuin alas.
Pomo käski. :(
Niin varmaan joo.
Sitä ; D.
Kuvitella että.... what..mitä v*ttua.
Vuori sortui, luhistui, sängynpohjalle
Oletko jotenkin huolissaan, vai miksi?
En luuhistu, tiedän ja tunnen elämän realiteetit, vaikka tunteet ei aina niitä tiedä ja tunne, mulla on myös aivot, taivun, mutta en katkea :)
Nää naurattaa, mut vastaan nyt kuitenkin, mitä nyt ajattelen tuostakin aloituksesta.
kasassa, on jo kokemusta tästä ja osasin työntää hänet etäämmälle kun huomasin tilanteen mahdottomuuden. Kaipaan silti kuitenkin.
Totta, ja ahdistus siitä ja erinäisistä asioista. Edelleen luhistumisvaarassa.
ikävä ja moni muu asia siihen päälle...