Kirjoitin näitä alunperin erääseen äidinkielen työhön, mutta haluaisin saada niistä nyt hieman paranneltuina versioina rakentavaa ja rehellistä palautetta. Inspiraationa ja tiedonlähteinä toimivat ainoastaan kaksi jatkosodasta kertovaa romaania, joten omaa tulkintaa on aika paljon.
Nuoren sotilaan ajatuksia sodasta
Sodan jälkeen ei löydetä voittajia. Löydetään vain kuolleita lääkäreitä, poliiseja, opettajia, siivoojia, puuseppiä, työttömiä, isiä ja äitejä.
Sodan jälkeen ei löydetä voittajia.
Löydetään vain heitä, jotka selvisivät hengissä, ja heitä jotka eivät.
****
Mikään ei tuhoa ihmistä, niinkuin tervaksi mustunut sisin.
Ei viuhuvat luodit eivätkä tappavat kranaatit. Polttavan voitokkaan roihun jälkeen sisimpään jää vain hiipunut kekäle, katkera ja musta.
Voiko voitosta kiittää silloin Herraa, kun palkkiona saa ikuisen leiman sydämeensä?
****
Valoa kaipaan vasta kun on pimeää.
Lämpöä vasta kun on kylmää.
Ystävät ovat arvokkaita vasta silloin, kun vaara uhkaa nielaista heidät pois, ja ruoka on hyvää vasta kun olen maistanut sakean veren.
Osaan kiittää vasta kun minulta sitä tivataan, ja auttaa vasta kun saan itse apua. Kiittämättömyys on maailman palkka, ja minä olen tyytyväinen...
****
Isä sanoi kerran: -Poika, kun kerran tartut aseeseen, älä epäröi käyttää sitä. Puolusta sitä, mikä sinulle on tärkeää. Mitä järkeä on elää, ellei elä jollekkin?
****
Montako kertaa saan painaa liipasinta, jos yksikin kerta on liikaa?
****
Suljen silmäni ja näen sinut edessäni. Kaiken paukkeen ja huudon keskeltä kuulen hennon äänesi. Haistan huumaavan tuoksusi ja maistan suolaisen suudelmasi.
Nyt olen luonasi taivaassa. Näin on hyvä olla.
Mitä jos en avaakkaan silmiäni enää koskaan?
****
Poika laahustaa voipuneena hiekkatiellä.
Takki on repeillyt ja saappaissa on reikiä. Ase painaa selän kumaraan. Viimeisen yksinäisen askeleen jälkeen poika saapuu kotinsa ovelle.
Katse kohoaa taivaalle ja yöhön leijailee helpottunut huokaus:
-Kiitos.
Nuoren sotilaan ajatuksia sodasta
Sodan jälkeen ei löydetä voittajia. Löydetään vain kuolleita lääkäreitä, poliiseja, opettajia, siivoojia, puuseppiä, työttömiä, isiä ja äitejä.
Sodan jälkeen ei löydetä voittajia.
Löydetään vain heitä, jotka selvisivät hengissä, ja heitä jotka eivät.
****
Mikään ei tuhoa ihmistä, niinkuin tervaksi mustunut sisin.
Ei viuhuvat luodit eivätkä tappavat kranaatit. Polttavan voitokkaan roihun jälkeen sisimpään jää vain hiipunut kekäle, katkera ja musta.
Voiko voitosta kiittää silloin Herraa, kun palkkiona saa ikuisen leiman sydämeensä?
****
Valoa kaipaan vasta kun on pimeää.
Lämpöä vasta kun on kylmää.
Ystävät ovat arvokkaita vasta silloin, kun vaara uhkaa nielaista heidät pois, ja ruoka on hyvää vasta kun olen maistanut sakean veren.
Osaan kiittää vasta kun minulta sitä tivataan, ja auttaa vasta kun saan itse apua. Kiittämättömyys on maailman palkka, ja minä olen tyytyväinen...
****
Isä sanoi kerran: -Poika, kun kerran tartut aseeseen, älä epäröi käyttää sitä. Puolusta sitä, mikä sinulle on tärkeää. Mitä järkeä on elää, ellei elä jollekkin?
****
Montako kertaa saan painaa liipasinta, jos yksikin kerta on liikaa?
****
Suljen silmäni ja näen sinut edessäni. Kaiken paukkeen ja huudon keskeltä kuulen hennon äänesi. Haistan huumaavan tuoksusi ja maistan suolaisen suudelmasi.
Nyt olen luonasi taivaassa. Näin on hyvä olla.
Mitä jos en avaakkaan silmiäni enää koskaan?
****
Poika laahustaa voipuneena hiekkatiellä.
Takki on repeillyt ja saappaissa on reikiä. Ase painaa selän kumaraan. Viimeisen yksinäisen askeleen jälkeen poika saapuu kotinsa ovelle.
Katse kohoaa taivaalle ja yöhön leijailee helpottunut huokaus:
-Kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.