kun tajuavat että he hitaasti menettävät asemiaan Suomessa,varsinkin suru-eliitti on saanut kauan päälle päsmäröidä tässä maassa.Mutta se on siis katoamassa.
Tässä asiassa auttaa vielä maahanmuuttajien ja varsinkin venäläisten kasvava määrä Suomessa joita kohtaan surut tuntevat suurta inhoa,mutta RKP on ajanut rajat auki politiikkaa.
Tässä asiassa auttaa vielä maahanmuuttajien ja varsinkin venäläisten kasvava määrä Suomessa joita kohtaan surut tuntevat suurta inhoa,mutta RKP on ajanut rajat auki politiikkaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
RKP yrittää kaikin keinoin taistella vastaan,mutta tuulimyllyä ei voiteta.
Ratkaiseva tosiasia on, että surujen osuus väestöstä vain pienenee ja surut suomenkielistyvät jatkuvasti.
Se koko ajan vain suurentaa kielisysteemimme kuplaa ja jokainen tajuaa, mihin se johtaa lopulta. POKS!
Ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä
Vuosi
Osuus
1610
17,5 %
1749
16,3 %
1815
14,6 %
1880
13,6 %
1890
14,3 %
1900
12,89 %
1910
11,6 %
1920
11,0 %
1930
10,1 %
1940
9,5 %
1950
8,64 %
1960
7,4 %
1970
6,6 %
1980
6,27 %
1990
5,94 %
2000
5,63 %
2010
5,42 %
2011
5,39 %
2012
5,36 %
2013
5,34 %
Ruotsinkielisten osuus Manner Suomessa (ilman Ahvenanmaata)
Vuosi
Osuus
2010
4,97 %
2011
4,95 %
2012
4,92 %
2013
4,90 %
Ruotsinkielisten osuus Ahvenanmaalla
Vuosi
Osuus
2010
89,87 %
2011
89,44 %
2012
89,10 %
2013
88,69 %
On mielenkiintoista seurata, kuinka alas pitää surujen osuus laskea ennen kuin svekopäättäjät myöntävät tosiasian, että Suomi ei ole kaksikielinen maa.
Toisaalta tuntuu, että mitään rajaa ei ole olemassa. Kuten ns. kuntien vapaaehtoinen kaksikielisyys osoittaa. Sille ei ole MITÄÄN rajaa. Periaatteessa kunta voi hakea ja saada kaksikielisyyden, vaikka kunnassa ei asuisi YHTÄKÄÄN surua!?
Kuka kehtaa enää väittää, että Suomi ei olisi kielipoliittinen Absurdistan?