Äitini kuoli yllättäen sairaskohtaukseen 2 viikko sitten. Olen itse 19-vuotias, asun kotona ihan vain että hoidin äitiäni ennen kuolemaa. Nyt 2 viikkoa kuoleman jälkeen isälläni oli naisystävä kotona luonansa, ja he harrastivat seksiä. Vielä olohuoneen sängyssä jossa äitini makasi sairaana ollessaan. Tuntuu etten kestä, veljeni pyysi että en muuta heti paikalla pois vaan pysyn pari kuukautta ja autan isää.
Tuntuu että minä olen tässä kohde ja en pysty hyväksymään tätä että isäni juoksentelee naisia hakemassa kotiimme jossa vielä minä olen. En pysty, pitäisikö minun vain lähteä vittuu? Ja miten suhtaudun tähän muuten?
Tuntuu että minä olen tässä kohde ja en pysty hyväksymään tätä että isäni juoksentelee naisia hakemassa kotiimme jossa vielä minä olen. En pysty, pitäisikö minun vain lähteä vittuu? Ja miten suhtaudun tähän muuten?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo nyt on aivan odotettavissa olevaa käytöstä mieheltä. Kun vanha kuolee, niin uutta suoleen. Eihän niillä muuta mielessä ole.
Mutta muuten sanoisin sinulle, että halaus ja jaksamista! Itse menetin molemmat vanhempani juuri sinun ikäisenä. Jos olisin sinä, niin muuttaisin heti omilleni. Sinulla on nyt suruaika eikä isäsi rietas käytös sitä helpota, päinvastoin. Sinulla on oikeus surra rauhassa. Isäsi sen sijaan ei näytä kovin surevalta...
enemmänkin kertoo taas teidän naisten moraalista kun olette tommosessa elämäntilanteessa taas haarat levällään surevalle leskimiehelle.
Tekopyhiä moralisojia suomalaiset ämmät...
HAISTAPPA PISTEPIRKKO PAS*KA!
ei kiitos.
Mutta tolleen se menee teidän naisten suhteen. Normaalilla moraalilla varustettu ihminen antaa toisen surra rauhassa ja ymmärtää, haluaa kuunnella.
Mikä sitten pistää taas suomalaisen kurahaaran haarat levälleen heti kun tilaisuus on otollinen? En ymmärrä kuinka ilkeä ja itsekeskeinen voi suomineito olla..
Jos sinusta siltä tuntuu, niin muuta vain omilles. Auttakoon veli isäänsä, mikä hän on sinua siihen vaatimaan. Ei ole kunnoittavaa äitiänne ja teitä kohtaan harrastaa tuollaista yhteisessä kodissanne.
Taidat olla se järkevin jälkeenjääneistä.
Voimia äidin poismenon johdosta.
Tee niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaimmalle, itseäsi ajatellen.
Voimahaleja suruusi!
On myös mahdollista, että isäsi vaan hakee lohtua. Se voi tuntua loukkaavalta ja varmasti tuntuukin, ja oudolta, mutta se ei välttämättä ole tarkoitettu sinua tai äitiäsi loukkaamaan. En tunne isääsi, joten en tiedä miten ajattelevainen hän muuten on ollut. Jotkut ihmiset eivät vaan oikein osaa sitä olla, ja jotkut saattavat shokissa muuttua.
Joskus ihmiset lohduttautuu seksillä, jotkut, eikä se aina tarkoita mitään pahaa. Jotkut eivät kestä yksinoloa ja hakevat korviketta heti ja se on tuossa tapauksessa itsekäs tapa toipua, mutta ehkä jotain sitä kautta voisit yrittää ymmärtää. Enkä tarkoita, että sinun pitäisi se hyväksyä vaan ja olla kuin ei mitään, vaan että sitä kautta saisit itsellesi ehkä helpomman olon. Että ymmärtäisit, että kyse saattaa olla puhtaasti ymmärtämättömyydestä.
Mutta sinä et tunnu saavasi shokkiin ja suruun tukea.
Kokeile sanoa suoraan isällesi, siitä, että koet jääneesi yksin ja koet hänen liian nopean heilastelunsa äidin korvaamisena ja halventamisena. Anna hänen selittää, ja katso mitä tapahtuu. Kokeile kuunnella mitä hän sanoo, ja kokeile kertoa hänelle avoimesti tunteistasi.
Isäsi on vain ihminen, inhimillisine heikkouksineen ja virheineen.
Mutta tapahtui mitä vaan tai ei mitään, hae tukea ja apua itsellesi, älä jää yksin. Kuolema on raskas asia, aina. On hyvä, että sinulla on veli, tukeutukaa te toisiinne, jutelkaa paljon. Juttele myös jollekin kaverillesi ja ehkä kannattaisi myös kysyä vaikka mahdollisen opiskelupaikan kuraattorilta / psykologilta tms. apua.
Suru ja masennuskin on normaalia, pitkäänkin, kun noin läheinen ihminen kuolee. Yksin ei tarvitse selvitä, eikä saa jäädä.
Siksi en ole varma, onko muutto tuossa shokissa kuitenkaan hyvä asia. Et ole vastuussa isäsi auttamisesta ja tukemisesta sinänsä, mutta sinä tarvitsisit vielä pitkään jonkun tutun paikan, rutiineja ja aikaa toipua. Olisiko koti kuitenkin mahdollisesti siihen parempi, kuin yksin asuminen?
Jos se keskustelu auttaisi, voisit yrittää puhua isällesi, että sinäkin asut kotona ja sinä et halua sinne heti vieraita naisia, uusia suhteita ja muuta.
Jos taas isäsi ei osaa ajatella sinua yhtään, olisiko sinulla joku muu läheinen sukulainen, joka voisi auttaa, ja tukea, kenen luona voisit olla?
Asuuko veljesi kotona tai voisiko hän asua, sinun kanssasi, ettet joutuisi olemaan tuossa tilanteessa yksin?
Suru iskee ikävän kanssa, kun shokki hälvenee. Kun äitisi on nyt kuollut, käyt läpi ensimmäiset noin 4 viikkoa shokin läpi asioita, sitten alkaa vasta suru, ikävä, tajuaminen. Se on raskasta aikaa useamman kuukauden.
Mutta pikku hiljaa se paranee. Läheisen menettämisen surusta ei tarvitse toipua sillä tavoin, kuin me joskus sen käsitämme, että vain "unohdamme" asian, mutta se muuttaa muotoaan. Muistamme enemmän niitä hyviä asioita ja hyväksymme sen ettei hän ole enää meidän kanssamme. Se voi olla ylä- ja alamäkeä oleva pitkä tie. Anna itsellesi siis aikaa ja muista pitää itsestäsi huolta, on tärkeää huolehtia itsestään. Äitisi toivoisi kuitenkin, että sinä selviät, voit hyvin ja tulet onnelliseksi, se voi lohduttaa. Hän ei ole fyysisesti täällä, mutta hän elää sinussa ja sinun kauttasi siinä mielessä, että sinä olet toki oma ihmisesi ja kasvat omaksi persoonaksesi (mitä hänkin varmasti toivoo) ja toteutat omaa elämääsi, mutta sinä olet hänestä lähtöisin.
Kipu läheisen kuolemasta voi kestää hyvinkin pitkään, pahin aika voi kestää jopa vuoden. Sen jälkeenkin menee vielä aikaa, että suree. Moni ei tätä ymmärrä. On vaikea ymmärtää asioita mitä ei ole kokenut, eikä me aina ymmärretä läheisiämmekään. Kuten olet ikävä kyllä joutunut kokemaan. Mutta yritä tosiaan keskustella, hakea tukea rohkeasti, huolehdi itsestäsi, äläkä tee äkkiratkaisuja ainakaan nyt. Anna hetken aikaa asioiden vaan olla. Asia kerrallaan. Päivä kerrallaan.
Jos sitä seksilohtua haluaa, niin painuis sen horatsun kanssa jonnekin muualle kuin alkais melkein lasten nähden sairaan makuusijalla pökkimään.