Hei! Otetaanko pieni gallup näin pääsiaisen kunniaksi. Elikkä mikä sinun mieltä tällä hetkellä painaa? Entä mikä on tällä hetkellä kaikkein eniten huonosti? Saa avautua!
Mikä sinulla on tällä hetkellä eniten huonosti?
Gallup
15207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Muistan pääsiäisen vuosien takaa, jolloin oli todella murheellinen. Tällä hetkellä ei elämässä ole vakavia murheita. Jotenkin koskettaa he, joilla nyt tällä hetkellä on paha ja rakas vaihe. Heille haluan olla tukena ja sanoa, että mureen mustat pilvet voivat väistyä ja elämän aurinko jälleen alkaa loistamaan.
Jaksaminen. Pystyn vielä laittamaan elintarvikkeista ruokaa, huolehtimaan henkilökohtaisesta hygienista, pesemään vaatteeni. Nyt tämä ei riitä kun mökki on hajoamassa alta.
Routa on liikuttanut talon huteria perustuksia, hirsiseinät venkoilevat sinne tänne. Nihhin kengitystoimiin en pysty. Sisätilojen siivouksetkaan eivät suju.
Olen velkaantunut, vippilainat pitäisi ensin maksaa pois. Ongelma on siinä, etten sopeudu kerrostaloasujaksi. Tässä pari syytä miksi mättää.
Ei mikään paina mieltä. Asiat on ihan hyvin:-) eihän mielenterveysongelma sitä tarkoita että jokin olisi huonosti:-)
Se että en varmasti ikinä kelpaa mihinkään töihin. Se että olen niin tyhmä etten opi mitään joten en voi opiskellakaan mitään.
Huonot kotiolot,jo vuosikausia jatkuneet tappelut,riidat,haukkumiset....Työttömyys ja rahattomuus,yksinäisyys..Ahdistus siitä,ettei mikään mikä teen auta minua pois täältä ja tieto siitä että tämä elämä jatkuu vaan tälläisenä...Tuntuu kun olisi umpikujassa ja elämä jo ohi.
Ahdistaa. Kaikki asiat huonosti. Ei mikään hyvin enää koskaan.
En tiedä onko kohta varaa enää asua tässä paikassa. Tulossa isoja remppoja mm. putkiremppa. Vuosi asuttu ja ei ostaessa ollut puhetta että näin pian tulisi remppa ja näin kallis. Pienituloisia ollaan ja monta sataa kuussa pitäisi löytyä enemmän. Ja en tiedä ollaanko kohta enää me vaan onko kohta enää vaan minä yksin.
"Elikkä mikä sinun mieltä tällä hetkellä painaa? Entä mikä on tällä hetkellä eniten huonosti? "
Minun mieltäni painaa eniten se, kun mieheini sairastui noin vuosi sitten vakavaan sairauteen ja kuoli puolisen vuotta sitten. En tahdo millään tottua tuohon asiaan. Luonani kyllä käydään, niin että en ole koko ajan yksin, mutta suurimman osan ajasta kuitenkin.
Sain tiedon että isoveljeni on kuollut.
Ihan karsea olo.
Lyö tyhjää ja valvon.
Poistin puhelimesta sen numeron ettei vahingossa vaan soita siihen kuin aiemmin pysty soittamaan koska vaan.
Ihan hirvee olo eikä meinaa helpottaa.
otan osaa koeta jaksaa
Lohdullista, että joku noin kauniisti tsemppasi tuntematonta.
Kiitos sinulle tuntematon ystävä ja kaikkea kaunista elämääsi.
Tällä hetkellä on ehkä väärä aikamääreitä ongelmiini, kyllä ne ovat olleet samat jo lähes 15 vuotta. Minua vaivaa loputon yksinäisyys, työ josta haluaisin pois heti jos vaan olisi vaihtoehtoja, se että en ole tehnyt elämäni aikana mitään normaalia ja mielekästä ja ikääkin on jo 28.
Jos vaan mahdollista, lähden tämän vuoden aikana reissaamaan ja kiertelen niin pitkään kunnes olen kolunnut mielenkiintoiset paikat läpi. Sitten kun rahat on loppu niin naru kaulaan. Ai niin, onhan mulla vielä akuuttina kiusana yövuorosta seonnut vuorokausirytmi.
Pahin painajainen tällä hetkellä on terveys tai se ettei sitä ole enää koskaan. Sairastan pahanlaatuista autoimmuunisairautta. Parannuskeinoa ei ole eikä pahemmin hoitokeinojakaan. Se tappaa hitaasti kiduttamalla. Reilut 10 vuotta pitäisi vielä sinnitellä sen ehdoilla. Sairaus aiheutti masennuksen mikä ei tunnu helpottavan ollenkaan. Nämä kaksi painaa mieltä.
Mulla on ulkoiset puitteet loistavasti, mutta sisäinen maailma sitäkin enemmän sekaisin. Tuntuu etten saa koskaan itseäni kuntoon. Olen niin sekaisin itseni kanssa. Käyn terapiassa, mutta se ei poista mielenterveysongelmiani Eikä niitä ole saatu lääkkeilläkään kuriin. On välillä masennusta, välillä maniaa, sit ahdistaa ja pahimpana pakkotoiminto, joka syö itsetuntoni maan rakoon. Moni ongelma ei näy päällepäin, mutta pakkotoimintoni näkyy. Olen selvästi erilainen. Se ehkä harmittaa kaikkein eniten. Uskon kyllä, että kaikki on voitettavissa. Ehkä minä vielä joskus olen suhtkoht normaali.
Työttömyys, yksinäisyys, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne, taustalla pelko siitä, että elämä ei tule enää kääntymään parempaan suuntaan. Olen ollut aikaisemmin sitä tyyppiä, joka sanoo, että itsemurha ei ole missään olosuhteissa mikään vaihtoehto, mutta enää en ole ihan varma. Jos elämäni on vielä 10 vuoden kuluttua tätä samaa, voi olla etten enää jaksa.