Ahdistaa taukoamatta. Haluan satuttaa itseäni koko ajan ja jatkuvasti. Kuinka kauan ja miten paljon ihmisen pitää tällaista vielä sietää? Eikö tällaisessa tilanteessa, kun alkaa olemaan kaikki keinot koettu ja yritetty, saisi päästä jo hautaan lepäämään? Terapiassa pitäisi ravata, mutta kuinka sitäkään jaksaa, kun ei tiedä onko huomenna enää elossa. Kertokaa minulle edes yksi hyvä syy enää jatkaa tätä pahaa elämää! En enää selviä tästä. En koskaan.
Umpikujasta ei ole poispääsyä
Noose
5173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tänäänkin on ollut sellainen olo että vedänkö kaikki lääkkeet mitä löytyy viinan kanssa kurkusta alas ja herään huomenna jostain teholta jos herään.
Mikä hätänä?
Kautta aikojen ihmisen elämään kuuluu kärsimystä. Yleensä ihmiset ketävät, kun on tänne synnytty niin osamme on viedä tämä läpi, Ei kannata jättää urakkaa puolitiehen. Onhan meillä vain tämä yksi elämä. Kyllä se vastaus kaikkeen kerran tulee. Se on nyt vain salattuna.
Wayne Dyer: Ei ole olemassa ahdistusta, joka vain tulee mieleesi, etkä voi mitään.
On ainoastaan tapa ja tottumus ajatella ahdistavia ajatuksia.
Ja tämän tavan voi muuttaa !
Sinä itse hallitset omaa mieltäsi. Sinä itse päätät, valitset !
Rentoudu hetkeksi, hengitä vapaasti, tyhjennä mielesi kaikista asioista.
Tee juuri nyt jotain, mistä pidät ja nautit !
Miksi ei nykyaikanakaan ole oikeus/velvollisuus neuvotella toisen ihmisen kanssa.
Ollaan välipitämättömiä, viedään asia oikeuteen ym.
Itsellä alkaa nyt olla jaksaminen loppu, juuri kun tänään eka kerran pitkään aikaan ajattelin että jaksaa jaksaa.
Vuoden sisään mahtunut erittäin vaikea fyysinen sairaus-ilmainen kuntoutus kuntoutuslaitoksessa luvattiin-se peruttiin potilasta kuulematta. Taloudellisia vaikeuksia, Puolivuotta taistelua kelan papereiden kanssa. Joutunut käyttämään kunnallisia terveyspalveluja kaikki monien sotkujen takia umpisolmussa:
yksityislääkäriin ja tutkimuksiin pääsisi aina samalla viikolla-kunnallisiin joutuu odottamaan. Joutuu anelemaan joka luukulla oikeuksiensa perään. Sairaan ihmisen pitäisi levätä?
Laskut kasaantuu-perintäkuluja.
Kaikki asiat joita yritän sinkkunaisena hoitaa miesten maailmassa-näyttää päättyvän katastrofiin. Koska olen suurimmaksi osaksi kotona halusin piristää itseäni remontilla-sekin päättyi katastrofiin jota tässä vielä yritetään selvittää.
En kaipaa mitään terapiaa enkä kuuntelijaa, tarvitsisin nyt nopeasti jonkun aikuisen tukihenkilön joka auttasi minua näissä käytännön asioiden hoitamisessa. Esim. soittamiset terveyskeskukseen kun asioita niin mahdoton hoitaa. Laskupinon maksamiseen apua ja talouden suunnitteluun. Kodin keskenjääneen remontin valmiiksi viemiseksi (olen maksanut työt mutta työt kesken ja pitäisi korjata ennen kuin voi jatkaa).
Joku itsemurhan ehkäisykampanja oli televisiossa-oliko siitä jotain tulosta?
Edelleenkin ihmettelen kun olen suoraan sanonut että olen ihan loppu, auttakaa.
Unohtui mainita että parisuhde loppui kun tempaisin itseni irti väkivaltaisesta suhteesta.