Miksi just ne hyvä sydämiset ja tunteelliset ihmiset juovat paljon ? Onko syynä se että hyvyys, ja kultainen sydämmellisyys ajaa ihmiset päihteitten pariin silloin kun hänen sydän murtuu, tai ihminen on muuten rikki. Tunnen paljon ihania ja hyviä ihmisiä jotka juovat paljon alkoholia. Monesti olen miettinnyt sitä. Ne hakevat helpotusta tunne elämän ongelmiin. Ei viina ole läheskään kaikkien sekopäitten juoma. Itseni mukaan lukien. Olen hyvä ja tunteikas ihminen enkä tappele koskaan.
Moni alkoholisti tai alkoholiongelmainen ihminen on pohjimmiltaan huippu tyyppi joka ryyppää kestääkseen elämän ongelmat. Tämä on tosi asia. Monet urheilijat, menestyneet bisnes miehet ja muut ovat sitten leukoja jotka esittävät jotain herraa, ja ovat lopulta itsekkäitä ja ilkeitä toisia kohtaan..
Ei alkoholin juominen aina ihmistä pahenna, vaikka ongelma se onkin.
Moni alkoholisti tai alkoholiongelmainen ihminen on pohjimmiltaan huippu tyyppi joka ryyppää kestääkseen elämän ongelmat. Tämä on tosi asia. Monet urheilijat, menestyneet bisnes miehet ja muut ovat sitten leukoja jotka esittävät jotain herraa, ja ovat lopulta itsekkäitä ja ilkeitä toisia kohtaan..
Ei alkoholin juominen aina ihmistä pahenna, vaikka ongelma se onkin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
just näin se menee herkät juo ja siitä ne ongelmat vaan pahenee.
Kyllä, valitettavasti herkät ja älykkäät ihmiset sortuvat juopon tielle herkimmin..
Tässä minun kokemukseni. Minun tunne-elämääni ainakin alkoholi vaikuttaa, eli vaikutusketju menee niin päin.
http://potilastarina.com/2014/04/20/milloin-uskon-etta-alkoholi-ei-sovi-minulle-ryyppaamisesta-masennus/
Herkkiä voivat juomarit olla,mutta alkoholisteja joita tiedän ja tunnen en voi parhaalla tahdolla täysin hyväsydämisiksi sanoa.
Totta turiset; alkoholistit, narkomaanit ym. addiktit ovat pahinta pohjasakkaa; valehtelevat, varastavat, pettävät, kepplottelevat, käyttävät hyväkseen, manipuloivat, ovat itsekeskeisiä, egoistejä, häikäilemittömiä, usein väkivaltaisia saadakseen tahtonsa läpi, ym.ym.
Kaiken tämän tiedän varmaksi siksi, että minä itse ja sisarukseni ovat juuri tällaisia, ( vanhin sisareni on jo kuollut).
En kuitenkaan enää jaksaisi... Mutta mistä rahattoalle apua
Kaikenluonteisia alkoholisoituu, joillakin varmaan luonne kovettuu myös sen vuoksi millaiseen seuraan alkoholi heidät vie. Mutta kaikki alkoholistit eivät todellakaan ole mitään manipuloivia öykkäreitä, vaikka jotkut näin väittävät. Tosi lempeitä ja suurisydämisiä luonteita on joukossa, esim. appiukkoni. Jostain luin sanonnan, että alkoholi on niille, joille tämä maailma on liikaa ja huumeet niille, joille tämä maailma ei riitä. Voi hyvin pitää paikkansa monien kohdalla.
"Jostain luin sanonnan, että alkoholi on niille, joille tämä maailma on liikaa ja huumeet niille, joille tämä maailma ei riitä"
Toi on hyvin sanottu, itse juon sen takia, että ainakin minulle tämä maailma on ihan liikaa. Huumeita taas en ole koskaan käyttänyt enkä koskaan aio käyttääkään.
Musta vaan tuntuu että olen ihan väärässä paikassa koko ajan. Olen ollut lapsesta saakka jotenkin väärässä tahdissa tämän maailman pauhun ja touhun kanssa ja siksi muutinkin pois etelän isosta kaupungista korpeen asumaan. osa-aika töitä on juuri sen verran että toimeen tulee joten kuten, mutta sitä minä olenkin vain tavoitellut, en mitään mainetta ja mammonaa.
Sen myönnän että viinaa otan, mutta kenellekään en ole pahaa tehnyt, jos olen jonkun mielen pahoittanut, niin sitä pyydän anteeksi, mutta ketään en ole kiusannut tieten tahtoen.
Tätä maailman menoa vain kestää pienessä tinassa paremmin.
Hywää Wappua kaikille
Minä olen lapsuudesta saakka nähnyt satunnaista alkoholin aiheuttamaa väkivaltaa,rikollisuutta mutta pidin silti isääni hyvänä ihmisenä.
On mahdotonta tuomita omaa isäänsä mutta oikeuslaitoksen päätökset ovat ristiriidassa omien mielikuvieni kanssa.
Tutun kuuloista ja omaan tuon ongelman. Tsemppaan nuoria, kun valmennan illasta toiseen hyvään, urheilulliseen elämään ja puolustan ryhmääni kaikin tavoin. Kannustan voittoihin yli 40 hengen ryhmääni mutta minä itse olen luuseri.. Vaimoni kanssa olemme olleet yhtä pian kaksikymmentä vuotta joista hän on ollut väsynyt 10 ilman haluja minua kohtaan. Lapsiani kuskaan koko ajan treeneihin illasta toiseen valittamatta. Ja palkinto tästä mitä teen on vain haukut kun joltakin on tippunut esim roskan lattialle. Ymmärrän myös puolisoni väsymyksen, mutta toisinpäin ?? Ikävä kyllä on pakko myöntää että on liian helppoa mennä autotalliin ottamaan ne muutama bisse per ilta kuin kuunnella väsyneenä naputusta ja saada turpaan tekemättömistä töistä. Myönnän, juon väsymykseen ja pettymykseen parisuhteessa. Minulla, hyvä sydämisellä ja hyväntahtoisella ihmisellä on siis ongelma - alkoholi, mutten voi puhua siitä kenellekkään... Enkä voi lähteä poiskaan koska Rakastan kaikkia lapsiani ja myös puolisoani vaikka hiljaista onkin...
Moi, tunnistin itseni kirjoituksestasi. Valitettavasti! Olen juuri tuo mainitsemasi " vaimo", joka on tyytymätön ja nalkuttaa kaikesta turhasta... Siksi varmaan juon itsekin. Illassa menee muutama olut tai pullo viiniä. Mies katsoo telkkaria toisessa huoneessa tai touhuaa tietokoneittensa kanssa.. Vuosi toisensa jälkeen tunnen oloni enemmän ja enemmän yksinäiseksi.. Seksiä ei meillä ole ollut moneen, moneen vuoteen, mutta nukummekin eri huoneissa...olen kuitenkon mielestäni ihan "vetävän" näköinen, vaikka ylimääräisiä kiloja onkin tullut enemmän kuin laki sallii.
En osaa löytää ratkaisua tilanteeseen....
On tämäkin, tosin nyt löin rajoittimen päälle seitsemännen oluen jälkeen. Millä pääsisi eroon - ehkä keskustelemalla saman ongelman kanssa painivien ? Onhan tämä ihan typerää täällä avautua mutta missä muualla kupittajiin jotka myöntää liika käytön törmää kun kukaan ei tunnusta. Laita meili osoite jos haluat keskustella niin otan yhteyttä. Alan olla myös aivan poikki tähän tilanteeseen, energian voisi käyttää paremminkin...
Just noin. Minä valmensin vain omia lapsiani, kuskasin ja passasin. Kiitollinen heistä kyllä olen niin että kannatti. Mies ei rakastanut koskaan enkä kahdenkesken saanut arvostusta, moitteita vain, mutta hän oli kyllä ylpeä tarmokkaasta vaimosta ja ulkopuolisille näytti miten hyvin pyyhkii.
Kyllä tuli napatuksi oluita, ei ollut pelkoa alkon hajusta, sen verran kaukana toisistamme illat oltiin - eri kerroksissa.
Kun kaikki oli valmista, hän räppäsi avioeron. Jonkin aikaa hoidin urheilemalla ja liialla viinalla tuskaani. mutta onneksi järkeni ei mennyt eron mukana. Siitä vain löysin uuden suhteen eikä ole nyt valittamista. Lapset eivät ole koskaan kärsineet alkoholinkäytöstäni, aina tein kaiken minkä piti.
Alkoholi on jäänyt elämään siten että pitää kilvoitella. Esim. nyt mietin kuumeisesti miten tänä iltana voisin töiden päätteeksi pitäytyä yhdessä punaviinipullossa. Kyllä olisin siitä iloinen. Ja aika herkäsi ongelmiin kaipaa drinkkejä. Mutta uskon selviäväni elämästä kunnialla nenänvalkaisuviikkojen ja liikunnan lomassa.
"Rouvataas" Oletkohan nyt aivan rehellinen kirjoituksessasi etteivät lapsesi ole koskaan kärsineet alkoholinkäytöstäsi? Anteeksi vain, ei ole tarkoitus loukata mutta en menisi vannomaan asiaa.. Varmasti teit kaiken mikä pitikin mutta vaistot on kaikilla. Jos koet reiluksi asiaksi "salata", pahimmassa tapauksessa kuolla/sairastua alkoholin aiheuttamiin sairauksiin niin oletko ajatellut miten lapsesi ottavat sen tiedon?
Rouvataas, jo kiinnostaa keskustella aiheesta laita esim meiliosoite niin otan yhteyttä. Ei tämä niin helppoa ole...
Tunnistan itseni niin täysin. Minulla ei ole yhtään ystävää, joten elämä suhteessa, jossa ei ole minkäänlaista fyysistä kontaktia vierotuttaa partnerin, ja loppujen lopuksi, olen täysin yksin vain viinini kanssa. Välillä kauppaan meno tuntuu todella jännittävältä kun saa puhua jonkun ihmisen kanssa. Viime parin kuukauden aikana en en ole puhunut muiden, kuin mieheni kanssa, ja keskustelut ovatkin rajoittuneet siihen, mitä hän tuo seuraavana päivänä kaupasta....
Is that all there is?
"Miksi just ne hyvä sydämiset ja tunteelliset ihmiset juovat paljon ?"
- Alkoholisteilla ei ole muuta yhteistä kuin kyvyttömyys hallita alkoholin käyttöään.
No ainakin se, saattaa olla muitakin yhteisiä ominaisuuksia. Onnittelut jos sinä olet paheista vapaa. Tai jos sinunkin on vaikea hallita alkoholin tai jotakin muuta liikakäyttöä, niin tervetuloa joukkoo kilvoittelemaan.
jos on ollut hyväsydäminen, muuttuu kyllä ilkeäksi ja valehtelijaksi, kun alkaa "hoitaa"itseään viinalla...
Näinpä. Se herkkyys katoaa kun pitää saada aina vaan lisää. Mun miesystävä sai eilen kenkää. Kyllästyin siihen ikuiseen narinaan että voitko millään ostaa hälle "pari" kun on rahat lopussa tai eivät ole tulleet. Ite teen täyttä työviikkoo, hän työtön. Eikä halua mennä mihinkään duuniin vaikka oisi tarjolla. Pummaa siis rahaa ostaakseen kaljaa. Eräs kauppa sitten antaa sitä vielä velkasi.
Sanoinki eilen että kuule tuossa on kauppa mene ostamaan itse.
Mun rahoilla juominen loppui tähän.
Alussa viehätyin justiin siihen herkkyyteen ja kiltteyteen, joka sitten olikin sitä että katsoi mun olevan potentiaalinen juomien ostaja. Ilmeisesti kupannut jo kaverit tyhjiin....
yksikin juoppo otti yhteyttä kun rahat loppu ja sano rakastavansa minua..oikeasti eivät ole kilttejä ja herkkiä vaan kännissä tulee todellinen luonne esiin
Älä yleistä.
Kyllä juopoissa on luonteita joka lähtöön niin kuin ns taviksissa. Just kävin aamukahveella lähikuppilassa ja tuttu, oikein mukavan miehen kanssa lätistiin kuulumisia. Erittäin asiallinen kaveri. Voisin jopa väittää että hän viihtyisi vähemmän mukin ääressä jos olisi mukava tyttö elämässä. Hän on sellainen kiltti mies. Ja muita samanlaisia on paljon.
Lisään sen verran että vaikka itse olen raitistunut, en näe alkoholin käyttöä vääränä kunhan muistetaan sen alkuperäinen tarkoitus. Se on nautintoaine. Jos humalahakuisuus kääntyy henkilölle tai muille negatiiviseksi niin silloin ollaan hukassa.
Kenenkään ei ole pakko olla missään tekemisissä kenenkään kanssa jos ei ole halua. Mielestäni turhaa natista jostakin ja jatkaa loputonta suota kun voi lyödä selvät säännöt tai katkaista välit joko väliaikaisesti tai kokonaan.
Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä.
Liika mielistely ei kannata pitemmän päälle.
Mä olin vain iloinen kun sain itse samaa pashakohtelua takaisin mitä kännäillessäni tein toisille. Välejä todellakin katkottiin ja mun oli lopulta turha edes pyydellä anteeksi..Se todellakin sai mut miettimään mikä mä oikein luulen olevani. En mä luule mitään enään, tiedän että olen lopun elämääni toipuva alkoholisti ja sen hyväksyn.
Toivon ihmisille rohkeutta sanoa mille oikeasti tuntuu ja saada tulla kuulluksi. Perusasioita elämässä tämäkin.
Nämä vain mun mielipiteitä ja kokemuksia.