Kai tässä pikkuhiljaa pitää katsella muita vaihtoehtoja, käydä treffeillä ja kokeilla vaikka nettideittailua. Onhan se tieysti vähän hankalaa kun ajattelen häntä, mutta voisihan pieni flirttailu piristää jossain vaiheessa.
Kunhan mietiskelen.
Kunhan mietiskelen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä oon samaa mieltä ollut jo kauan, on annettava itselle mahdollisuus saada pitkästä aikaa kunnon rakkautta elämään, sellaista joka on pysyvää ja konkreettista eikä mitään turhaa märehtimistä jostain veikkosesta jolla on oma elämä jossain tuolla,eikä oikeastaan enää kiinnostakaan että missä. Näillä päätöksillä mennään jatkossa.
Mä ainaskin suren häntä koko loppu elämäni. En pysty mennä eteenpäin niin ollaan sitten yksin :(
Ei kai nyt kukaan sure loppuikää oikeasti. Elämä jatkuu, vaikka on ikäviä tapahtumia. Miksi kaivata ihmistä jolle ei itse ole elämän tärkein henkilö, yksipuolista ihastusta ei kannata ruokkia. Ajan kanssa selviää, mutta polku on pitkä ja kivinen jos on ollut todella rakastunut ja tullut torjutuksi. Se sattuu aina.
Mä yritin tuota deittailua, mutta ei kukaan tuntunut kiinnostavalta. Netissäkin oli profiili yhdellä sivustolla ja tapasin monia kivoja tyyppejä.
Yritin kai hakea jotain sisältöä elämääni sitä kautta kun en siihen yhteen mieheen enää missään törmännyt etsinnöistä huolimatta.
Nyt olen rauhoittunut, en etsi ketään tai mitään. Viihdyn nyt yksin. Kuntoilen paljon ja vietän aikaa kavereiden kanssa, käyn ulkona, keikoilla, elokuvissa ja matkustelen.
Kaikki ihmettelee miksi en lähde treffeille kenenkään kanssa, mutta pidän sitä ajanhukkana kun on mielessä se joku.
Menee kuulemma hyvä nainen ihan hukkaan, mutta menkööt :D