onko tämä perhe-elämää

Ainut asia mitä itse pohdin, mistä asian tiedät että synnytys on huomenna. Mielestäni raskaus ei ole tila, jossa nainen ei kykene olemaan yhtä päivää erossa puolisostaan ja jos sillä tavalla kiintymyksen määrää isästä lapseen verrattaisiin, niin erotilastot tuplaantuisi aika nopeasti.

Millainen olet raskauden ajan? Kumminkin on myytti, että miehet ei prosessoi tai stressaa raskautta. Me miehet emme vaan tee siitä niin isoa numeroa. Oma puoliso valitellut kun en suhtaudu "innolla" kaikkeen ja yrittänyt sanoa, että sellainen minä vain olen. Innostun kun asiat on ajankohtaisempia, oli se sitten vaikka 5min lapsen syntymän jälkeen ja jos sitä asiaa ei pysty käsittämään niin vika on hänessä. Ei minussa.

Olen aina pitänyt omituisena miten raskaus on sitä, että tehdään äidistä keskipiste ja unohdetaan koko miehen olemassaolo. Luuleeko joku nainen, että mies jolle ei oikeastaan mitään tukea anneta ja jolta vaaditaan 9 kuukautta orjamaista palvelua, huomiota ja kaikenlisäksi valmistautumista synnytykseen ei halua viettää paria päivää hengittäen ilmaa, jota ei ole stressattu ihan pilalle?

En ostanut lapselleni ennen syntymää yhtään mitään. Miksi? No siksi, että minusta ei tuntunut siltä. Se ei vähennä rakkauttani tai kiintymystäni lapseeni mitenkään ja jos joku niin väittää, niin mielestäni valtion pitäisi sterilisoida kyseiset yksilöt, etteivät lisäänny.

Tässä pari huomautusta:
- Miehen kosketus lapseensa tulee vasta synnytyksen jälkeen, sidettä on todella vaikea muodostaa lapseen jonka tuntee parina potkuna ja näkee pienessä tv-ruudussa silloin tällöin hetken.
- Miehelle isyys on aika rankka muutos ja sitä harvoin huomioidaan mitenkään. Ensimmäisen raskauden aikana minulta kysyi kerran puolison ystävätär, että miten sinä jakselet.
- Moni mies ei tiedä mitä ostaa, koska nainen ottaa aseman "minun lapsi minä päätän ja tiedän". Miksi ostan jotain lapselleni, koska joudun pahimmassa tapauksessa puolison kanssa tapella tavaran oikeellisuudesta ja ostoajan kohdasta?
- 9 kuukautta puolison hoitamista on ehkä oikeuttanut pariin lepopäivään, paitsi jos kysyy odottavalta äidiltä, jonka mielestä mies ei tee mitään raskauden eteen.
- Ihan helvetin sama mitä mies tekee päivän ennen synnytystä, kunhan on tikkana paikalla synnytyksessä ja mielellään jo ennen sitä.
- En suosittele kenellekkään miehelle tekemään lasta naiselle, joka sitä haluaa jos ei ole 100% varma itse, että haluaako isäksi. Valitettavan moni lisääntyy vain siksi, että tämä on naisen prinsessa haave ollu aina. Harmittavan yleinen syy eroonkin.

synnyttämässä ja kuulin siellä erään toisen naisen miehen puhuvan puhelimessa. Ilmeisesti puhui jollekkin kaverilleen, kun oli lähdössä johonkin juhlimaan, varmaan heidän syntynyttä lastaan. Sanoi vain tälle kaverilleen puhelimessa, että toivottavasti siellä on hyvän näköisiä misuja paikan päällä.

Oli siis pettämispuuhat jo mielessä, vaikka oma nainen vielä vasta synnyttänyt. Kävi vähän sääliksi tätä naista.

Kyllähän ne muutamat lähestulkoon pakolliset jutut (turvakaukalo autoon lähinnä jos lähtee synnäriltä kotiin autolla; on ihan lakisääteinen!) on hommattava valmiiksi. Eikä se nyt yksin äidin vastuulla ole niitä hommata. Ja kyllä esim. imetyksen onnistuminen on molempien vastuulla. Ja siksi vastuunsa tunteva isä auttaa äitiä mm. tekemään pakkaseen ruokaa valmiiksi rankkoja imetyksen ensiviikkoja varten. Meillä tuli ero kun lapsi tasan 1v. pääsyynä juuri tuo aloittajan kuvailema miehen välinpitämättömyys ja tuen puute raskaus/ vauva-aikana.

Minulla oli tälläinen kokemus: Miehellä oli 1 lapsi ennestään ja minulle taas yhteinen lapsemme oli ensimmäinen. Mies ei enää jaksanut innostua, koska oli jo saanut kokea kaiken ennenkin. Minulle taas kaikki oli uutta ja ihmeellist,ä olisin kovasti kaivannut miestäni jakamaan juuri sitä "iloa ja ihmetystä".
Hän saattoi ihmetellä, että miksi hänen pitäisi tulla mukaan neuvolaan? Kun exä "osasi" käydä siellä itsekseen, enkö minä "osaa" ... Toki osasin! Mutta olisin miehenkin mieluusti ottanut mukaan sitä jakamaan.
Miehellä oli sellainen "kyllä minä jo tiedän nämä jutut"-asenne koko odotuksen ajan.
Toki me turvakaukalon, pinnasängyn ym kävimme hakemassa yhdessä, tälläisiin mies kyllä osallistui, mutta sitä kaipaamaani henkistä tukea "ilon ja ihmetyksen" jakamista en saanut mieheltä.
Mies muisti kyllä kertoa, että esikoinen oli tullut maailmaan helposti 4h synnytyksen jälkeen ja sanoi ääneenkin, että "Toivottavasti sinä et ajatellut olla siellä paljon kauempaa" - No, siitä kyllä tuli sanomista! Ja 32h kesti kaikkinensa se synnytys sitten ;)
Vauvan tultua maailmaan mies on ollut todella hyvä isä, osallistuva ja huomaavainen, vaikka odotukseen ei osannutkaan "ottaa osaa".

No meitä on erilaisia. Minä en henk. koht. kaipaa miestä neuvolaan pällistelemään painon nousuani ja verenpainettani. Haluan käydä siellä yksin ja rauhassa.

Enkä kaipaa miestäni hössöttämään mitään vauva- ja raskausjuttuja. Mikä ei tarkoita sitä etten halua häntä tai mitään muutakaan vastaavaa. Tai olisi itse innoissani raskaudesta ja tulevasta perheenjäsenestä.

Melkeinpä kaikki hankinnat teen itse. Jos pitää jostain hakea jotain,mies kyllä tekee sen ihan mielellään. MIes hoitaa muut laskut meillä sitten.

Esikoisen aikana mies ei kauheasti osallistunut vauvahoitoon,mutta kun lapsi lähti liikkeelle ovat he olleet erottamattomat toisistaan.

En kyllä ymmärrä miksi miehen pitäisi osallistua joidenkin soseiden tekoon...miten se auttaa äitiä imetyksessä?

Itselle riittää että mies on vierellä,saan avun tarvittaessa ja on kunnollinen. Mitään hössäämistä en jaksa enkä halua.

No voi hellan lettas...sekö sun ongelma on jos en ymmärrä että miehen pitäisi auttaa imetyksessä ja tehdä ruokaa?

Tuskin siitä tissistä sen enempää maitoa tulee,tekee mies mitä tahansa? Soseita,ruokaa...mitä tahansa.

Ei mun imetykseen kyllä miehen tekeminen mitenkään vaikuttanut. Jos isän syöminen on kiinni äidin imetyksestä niin tuollaista miestä en kyllä halua. Toistaiseksi mieheni osaa kyllä itse tehdä ruuan tarvittaessa ja ruokkia itte ittensä

Hyvä parisuhde perustuu siihen, että kumppanit ymmärtää ja tukee toisiaan vaikeissakin tilanteissa. Ei se silti sitä tarkoita että roikutaan koko ajan yhdessä, vaan kummallakin voi olla omia juttuja, mitä sitten jaetaan jossain vaiheessa yhdessä.

Lapsen syntymä on sen verran iso juttu, että luulisi tuollaisessa tilanteessa kumppanin tukevan synnyttävää äitiä enemmin kuin juoksee paanalla kavereiden kanssa. Itse olisin todella loukkaantunut, jos kumppanini käyttäytyisi noin.