Kirjoittelin muutama vuosi sitten eeppisen fantasiatekstin ja kaipaisin siitä palautetta. Kyse on nuorille suunnatusta tarinasta.
http://wasiljevinvarjo.blogspot.fi/2014/04/varjot-enaa-kulkee-mies-lahestyi-satamaa.html
Olen laittanut blogiin osan tekstistä ja laittelen sitä lisää vähitellen. Järjestys on nouseva eli vanhin on alin ja uusin ensin, kuten blogeissa yleensäkin. Olen yrittänyt pätkiä luvut niin, ettei tulisi liian pitkää pätkää kerralla.
Olisi mukava saada jonkinnäköistä palautetta, kun tuntuu, etten oikein saa mitään.
http://wasiljevinvarjo.blogspot.fi/2014/04/varjot-enaa-kulkee-mies-lahestyi-satamaa.html
Olen laittanut blogiin osan tekstistä ja laittelen sitä lisää vähitellen. Järjestys on nouseva eli vanhin on alin ja uusin ensin, kuten blogeissa yleensäkin. Olen yrittänyt pätkiä luvut niin, ettei tulisi liian pitkää pätkää kerralla.
Olisi mukava saada jonkinnäköistä palautetta, kun tuntuu, etten oikein saa mitään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta tekstisi oli erittäin hyvää luettavaa. Se etenee jouhevasti, dialogi on omaperäistä, vähän vanhaan aikaan viittaavaa, mutta ilmaisuvoimaista. Paljon mieluummin luen sinun tekstiäsi kuin Remestä.
Kiitos kommentista!
Käsikirjoitus on nyt kokonaisuudessaan blogissa ja kaipaisin lisää palautetta! :) Erityisesti rakentava kritiikki olisi tervetullutta.
Kirjoitat erinomaisesti ja kielikuvasi ovat erilaisia, mitä yleensä. En ole lukenut ihan vastaavia kielikuvia, joten et varmaankaan kopioi kovinkaan paljoa.
Minun mielestä sinun kannattaa syventyä johonkin teemaan, kuten sofi oksanen. Silloin ei ole väliä, sillä osaatko kirjoittaa, vaan pelkkä tarina vie mennessään.
Lähde jonnekkin pitkälle matkalle tai haastattele jotain ihmisistä, tai ihan mitä vaan, että saat mielenkiintoista sisältöä tekstiisi.
Kirjoitustaitosi ovat finlandia palkinnon luokkaa.
Vai että Finlandia palkinto? Minä luulin, että tällä palstalla pyörii vain kirjoitustaidottomia. Nyt löytyi näköjään yksi lukutaidoton.
En harrasta kopioimista; siitä on liikaa vaivaa. Annan itselleni luvan olla laiska joissakin asioissa :)
Sofi Oksasta en ole lukenut (pitäisi kai?). Blogissa oleva teksti on vanha, teini-ikäisenä kirjoitettu, joten siinä oleva teema ei paista esille. Uudemmissa teksteissäni on kyllä teema ja se käsittelee aiheita, joilla Finlandia-palkintoa ei saada :)
Olen nyt äärimmäisen kiinnostunut nimimerkistä jeepulis, koska hänellä nähtävästi on salaista tietoa. Tietenkään teini-ikäisen kirjoittama fantasiatarina ei IKINÄ pääse Finlandia-palkinnon saajaksi, mutta kuulisin mieluusti, onko tekstissä jokin selkeä ongelma. "Tosi kiva, jees, jees, ihanaa sä osaat aakkoset!" -palautetta olen saanut, en tosin tee sillä mitään. Kuulisin mieluusti, jeepulis, sinun rakentavan kritiikkisi.
Kustantaja sanoi tekstistä aikanaan: "Sinulla on lahjoja ja taitoa kertoa tarinaa (tmv.), plääplää, plooploo, mutta tekstissä on liian suuria puutteita." Haluaisin erityisti kuulla, missä tuo mystinen suuri puute ilmenee. En usko, että se löytyy, mutta jos joku äkkäisi sen, kuulisin mielelläni :)
Nämä vastaukset ovat aina kaksitahoisia. Voi olla, että olet itse onnellinen kirjoittaessasi tekstiä juuri niin, kuin haluat. Jos joudut ajattelemaan eri tavoin, en tiedä pidätkö kirjoittamisesta enää ollenkaan. Kustantaja hakee taas sellaista kirjaa, joka myy ja sillä on määrätyt kaupalliset kriteerit.
Tekstisi menee älyllisesti ylitse. Olet jonkin sortin perfektionisti, mikä ei ole huono asia. Suosittelen edelleen sinulle matkaa esim. italiaan, jonnekkin vanhaan kaupunkiin, missä voit päästää kielikuvasi irti jossain kauniissa tarunomaisessa ympäristössä. Voit hakea myös tarinoille oikeat kadunimet ja historialliset rakennukset. Se tekee tekstistä mielenkiintoisempaa lukea, kun saa kiinni paikoista.
Lisäksi sinun kannattaisi kirjoittaa lapsille. Sinun kielesi on niin rikasta, että se oli kehittävää lapsille lukea satujasi uudenlaisine fantasia hahmoineen. Jos et pääse ulkomaille, niin googleta paikkoja ja kuvia. Printtaa seinällesi vaikka koko Firenze taloineen ja katuineen :-)
Kokeile kesällä kuukauden verran jotain muuta, mitä olet aikaisemmin tehnyt. Ota irtiotto :-)
Ongelma on dialogi. Se on liian mahtipontista ja selittelevää. Dialogin välissä on yritetty kuvata tunteita, mutta yritys on jäänyt raapaisuksi. Henkilöistä saa sellaisen kuvan, että heidät on isketty tekstiin ilman että on vaivauduttu luomaan heille sielua. Taru sormusten herrasta -tyyli on loppuun kulutettu ja tyylilajin kirjoittajia löytyy englannin kielisestä maailmasta riittämiin. Jos joku väittää, että tekstissä on paljon kaivattu oma ääni, valehtelee tai ei tunne maailmankirjallisuutta. En myöskään suosittele matkustamaan Italiaan, asuin siellä itse 2 vuotta ja nekin rahat suosittelen käyttämään johonkin kirjoittajakurssiin. Kirjoittajan elämänkokemus on avainsana, joka antaa tekstin päähenkilöille luonteen ja syvyyden. Elämänkokemusta saa elämällä, eikä sitä varten ei tarvitse mennä ulkomaille.
Kiitos paljon, kun jaksoit selventää!
Tekstini, varsinkin tuon ajan, ovat olleet äärimmäisen dialogipainotteisia. Muistaakseni alkujaan henkilöiden tunteita oli kuvattu puheluiden välissä enemmänkin, mutta silloin sain neuvoksi, että tunteiden on tultava esille itse dialogista. Ehkä se on onnistunut huonosti. Myönnän myös, etten enää kirjoittaisi ensimmäistä osiota tuolla tavalla, itse asiassa poistaisin sen kokonaan.
TSH-tyylin olen hylännyt vuosia sitten :) Olen samaa mieltä siitä, en jaksaisi sellaista enää lukea, enkä valitettavasti kirjoittaakaan. Kipinä kuoli. Omasta äänestä en osaa sanoa, ei kai sitä itse oikein voikaan nähdä.
10 10: Olet oikeassa, olen perfektionisti. Aivan kaikessa, mitä teen. Enkä koe sitä aina hyvänä asiana :)
En oikein ymmärrä Italia-matkaa ;) Olen käynyt Italiassa, olimme mieheni kanssa siellä rinkat selässä kuukauden. Firenzestä jäi mieleen hirvittävät ilmansaasteet (tosin myös hotellin hopeahaarukat!). Ja olen kasvanut ohitse keskiaikafantasiasta, jollaiseen mielestäni Italia ja Firenze inspiroivat. Venetsiassa tekisi vielä mieli käydä, ehkä joskus. Enemmän tällä hetkellä olen kiinnostunut Itäblokin maista, jonkinlaisesta ränsistyneestä teollisuudenrämästä. Uudemmat käsikirjoituksenikin sijoittuvat senkaltaisiin paikkoihin. Fantasia genrenäkin alkaa hilseillä pois, vaikka spefi-elementtejä viljelen yhä.
Olet myös oikeassa tuossa lapsille kirjoittamisessa! Olen sitä harkinnut vakavasti jo useamman vuoden, siitä asti, kun poikani syntyi. Minulla on tarina valmiina, mutta en kykene kirjoittamaan sitä (se ei ole tarpeeksi hyvä). Kävin jopa yhden kirjoitajakurssin aiheeseen liittyen. Nyt täytyy myöntää, että vaikka kurssi oli kiva, niin en saanut siitä mitään käteeni. Jostain syystä en saanut myöskään palautetta kirjalliselle osuudelle, piti tulla sähköpostilla. Kurssit ovat sen verran hintavia, joten jos laatu on kokemukseni kaltaista, en tiedä, haluanko sellaisille enää mennä. Jotenkin sieltä jäi kuva, että sinne mennäkseen täytyy olla todella surkea ja äärimmäisen innoissaan. Lisäksi hämmensi se, kuinka useampi kertoi kirjoittaneensa monta kirjaa, mutta hiljalleen selvisi, että kyse oli julkaisemattomista käsikirjoituksista. Sekin ongelma näissä on, että ulkonäköni vuoksi minua pidetään jonkinlaisena ikiteininä ja suhtautuminen on samaa luokkaa eli minulle puhutaan jatkuvasti kuin lapselle. Haluaisin ennemmin palautetta henkilöltä, joka ei näe minua, eikä sen takia ala sääliä tai kohdella alentavasti :)
"Kirjoittajan elämänkokemus on avainsana, joka antaa tekstin päähenkilöille luonteen ja syvyyden. Elämänkokemusta saa elämällä, eikä sitä varten ei tarvitse mennä ulkomaille."
Olen saanut kuulla usealta taholta, että oman käsikirjoitukseni (jonka olen jo antanut laskeutua naftaliiniin) vahvuutena ovat erittäin voimakkaat ja eläväntuntuiset hahmot. Samaan aikaan on toitotettu, että elämänkokemus paistaa läpi. Osaatko kertoa, mistä saa selville ettei kirjoittajalla ole kokemusta jos henkilöt kuitenkin ovat onnistuneita ja kiiteltyjä?
Ja olen samaa mieltä kanssasi: elämänkokemusta saa vain elämällä.
Hupsis. Tarkoitin sanoa: "Samaan aikaan on toitotettu, että VÄHÄINEN elämänkokemus paistaa läpi."
Se on aina jännä, että se mistä on jäänyt paitsi kiehtoo eniten:-) Olen viettänyt nuoruuteni itäblokin maissa rappioromantiikkaa palvoen ja nyt vanhemmalla iällä näen kunnostetut talot kauniina. Rappiota näin liikaa, aikansa siis kutakin. Nämä kaikkihan ovat täysin makuasioita. Toivottavasti löydät jonkun kivan ja viihtyisän rappioromanttisen tai synkän paikan, mitä etsit:-)
Älä käy missään tapauksessa enää mitään kursseja. Vanha goottilainen oppiminen tappaa kaiken pienenkin luovuuden, vie innon ja lopulta kyvytkin. Tietty perusasiat kannattaa siellä opetella.
Minun mielestä sinulla on jo oma tyyli, kun sen kerta mainitsit. Ehkä tämä ikiteineys on sinun paras puoli ja ehkäpä se on juuri se asia, mikä pitää sinut liikkeessä ja nuorena. Sinun kannattaisi varmaan hankkia jotkut mahdollisimman teinit aurinkolasit ja nauttia tästä lyhyestä kesästä sen, mitä kerkeät:-)
En ymmärrä sitä, mitä saavuttaa huonojen puolten korostamisella. Enkä sitä, että täällä aletaan arvostelemaan luettujen kirjojen määrää, puhutaan maailmankirjallisuudesta. Tämänkaltainen arvostelu kertoo vain, sen että arvostelija ei ole itse lukenut tarpeeksi. Ei edes niin paljoa, että olisi oppinut kirjoista jotain, kuten esim. suvaitsevuuden ja erilaisuuden kannustamisen.
Tsemppiä vaan, mikä se seuraava tarina sitten onkin ja kirjalla vaan päähän noita kivittäjiä:-)
Sinulla on ihanan positiivinen tapa katsoa maailmaa :)
Olen vähän lapsellinen, siksi en kirjoitakaan pelkästään aikuisille, olen pessimisti, synkkä, tosin on minulla värikkäätkin puoleni. En ala niitä piilotella vaan olen pyrkinyt tekemään niistä vahvuuteni. Toisaalta ikä (ja ehkä se kaivattu elämänkokemus) on tuonut mukanaan sen, että rakennan tarinani eri tavalla nykyään. Niissä on piilomerkityksiä, tarinoita tarinoiden sisällä.
Teininä tykkäsin kirjoittaa fantasiatarinoita hienoista paikoista, joissa olisin ehkä halunnut käydä. Nykyisin kirjoitan paikoista, joissa en missään nimessä haluaisi olla. Ehkä siitä tulee oma tunnelmansa. Olen huomannut, että olen hyvä kirjoittamaan karseista ja ahdistavista asioista. Jos ikinä hurahdan kirjoittamaan aikuisille, genreni olisi luultavasti kauhu. Ei välttämättä mikään loistava kauhu, mutta siksi kirjoitankin nuorille ;)
Olen lukenut suht paljon, en tarpeeksi, mutta kuka olisi? Mitä enemmän olen aikuisten moderneja kirjoja selaillut, sitä enemmän rakastan lastenkirjoja. Monet kehutut teokset ovat jääneet kesken, koska olen kokenut ne rasittavina ja tylsinä. Monet, jotka olen lukenut, ovat jättäneet pettyneen olon. En jaksa innostua samasta kuin muut, seksi ja väkivalta eivät kiinnosta ollenkaan, mutta ehkä se on vain hyvä. Vaihdan seksin mielikuvitukseen ja väkivallan seikkailuun.
Enkä heittele kivittäjiä millään :) En kalastele kehuja, koska ne eivät kehitä. Perfektionistina en halua tietää, missä olen hyvä, haluan tietää, mitä voisin tehdä paremmin. Yksi kunnollinen kritiikki on parempi kuin pussillinen kehuja. Toisaalta, luotan nykyään enemmän myös omaan pelisilmääni. Jos tykkään jostakin kohdasta, en ala sitä muiden mieliksi muuttamaan.
Ja tarinoita on takataskussa. Yksi lepää kustantajilla, joista ei nyt ole kuulunut mitään. Toinen käsikirjoitus odottaa pääsyä koelukijoille. Kolmannesta on kirjoitettu pari sivua ja seuraavat jonottavat takaraivossa. Olo on sellainen kuin kielen päällä olisi suuri oivallus, joka ei vielä ole muhinut oikeaksi ajatukseksi. Ehkä se sieltä tulee, sillä aikaa käyn lasten kanssa seikkailemassa. Kaikki seikkailut ovat parempia, kun mukana on lapsia. Ja koira.