Haaveiletko vain, vai uskotko vieläkin, että voisit joskus saada hänet? Oletko nähnyt häntä nyt aikuisempana? Millaisia tunteita on herännyt? Mihin suuntiin elämänne ovat kulkeneet?
Kaipaatko yhä nuoruuden menetettyä/saavuttamatonta rakkautta?
kaipaus?
412798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
olemme kulkeneet.kohdattiin 90-luvulla viimeisen kerran.
Mistä sitten tiedät, että eri suuntiin olette kulkeneet?
ja todettiin,ettei paluuta ole.
Me kohdattiin viimeisen kerran 2002 keväällä ja nyt tämä mies on jo ukkomies :) Lämmöllä muistelen teini-iän ihastustani. Terkkuja J:lle
Heh....
En kaipaa, en ole aikoihin kaivannut, vaikka kauan se otti. Täysin sattumalta törmättiin Helsingissä toistakymmentä vuotta sitten, muutama sana vaihdettiin. Oli tosi kiva nähdä, mutta siinä se. Nyt olis ens kesänä luokkakokous tiedossa, en ole varma menenkö. Aika erilaiset elämät meille tuli...
Jos olin noin 4-vuotta sitten nuori, niin kyllä, edelleen. Nyt olen jo vanha ja raihnainen, vaan kävely keppi uupuu :D
On jätetty itämään.
tarkoitat?
Lämmöllä ajattelen ,mutten kaivannu aikoihin.
Joskus muhun on ottaneet yhteyttä jotkut kauan sitten minuun ihastuneet, mutta elämät menneet niin eri suuntiin, että kovin kaukaisilta nykyään tuntuvat.
kaipaan, sillä ketään/mitään muuta, en ole elämässäni rakastanut niin MIELETTÖMÄSTI! - Enkä kai koskaan tulekkaan rakastamaan.
"mies menneisyydestä"
että miehetkin voivat olla noin romanttisia :)
Tarvitsemme superlatiiveja
kaipaan häntä ja tiedän hänenkin ajattelevan minua toisinaan. En tahtoisi hänen kanssaan enää mitään. Etäisyys ja aika ovat saaneet minut ymmärtämään mitä tapahtui ja miksi.
Niin hemmetin paljon kaipaan ja rakastan. Tahtoisin. Hänellä onneksi elämä mennyt hyvin, minulla toisinpäin.
On mahtava kuulla pareista jotka löytävät toisensa uudelleen, ja että tunteet ovat molemmin puolin kestäneet vuosikausia.
Ensi rakkaudella on aina erikoinen paikka sydämessä. En tiedä mitä ensirakkaudelleni kuuluu, jos hän soittaisi ja kysyisi kuulumisia niin tulisin varmaan iloiseksi, vaikka en enää suhteeseen hänen kanssaan haluakaan. Voisi olla kiva kuulla kuulumisia kahvikupin ääressä, jatkaa vaikka ystävinä.
on, että ensimmäinen tosirakkaus jättää jälkensä, jolle ei ole vertaa. Itsekin olen sen jälkeenkin rakastunut, mutta eipä jäänyt samanlaista jälkeä ja kaipuuta. Tai oliko se edes ensirakkaus, kun sitäkin ennen oli ihastumisia ja rakastumisia? Ehkä se oli vaan astetta vakavampi juttu, mutta kun se tapahtui nuorena, sitä ajattelee "ensirakkautena". Mutta ei kukaan muu pulahda aina uudestaan ja uudestaan mieleen, vaikka vuodet vierivät...
Noh. Siitä on 40 vuotta.
Jos olisi mahdollista, hän vaan tykkää.
Olen vain, just minä, kaikkine syvällisine ja pinnallisine oikkuineni/ sieluineni/ rakkaaksi hän ei tahdo ei.
Törmäilty suunnitelmallisesti ja aivan yllättäen.
Love.
Kaipaan nuoruutta ylipäänsä. Mulla ei koskaan ollut sitä. Kaipaisin uusintaa. Tällä kertaa terveenä. Sellaista huolettomuutta ja sosiaalista jengiä, sellaista kuulun porukkaan -tunnetta. Joo olen nähnyt. Eri suuntiin. Hyvin eri suuntiin. Jos kaipaankin niin en sitä kerro. Mut ihan tiedoksi että mulle on ihan sama onko sen kauniin peffan alla bemari vai lada. Mikään tollanen ei mulle merkkaa, kokenut liikaa kaikkea. Ja mun arvot sentään on musta kunnossa. Jos mikään muu ei olekaan. Tajusin just tuossa istuskellessani rannalla, että olen ollut pari vuosikymmentä yksin muutamaa seurustelusuhdevuosia lukuunottamatta ja pelännyt ja kärsinyt aina yksinäisyydestä mutta eipä ole sekään mua tappanut. Mikäs nyt pahan tappais....korkeintaan kärventää. Kärvistelläänhän etiäpäin. Tältä paskapalstalta ainakin poies....
....
Kaipaan saavuttamatonta naista.
Kaipaan ...se oli vuosi -94!
En ole vuosiin edes ajatellut häntä vaikka lähellä asutaan. Ei olla vaan törmätty kun niin eri paikoissa ilmeisesti liikutaan. Näin äsken sanomalehdestä että on "vanhana" mennyt naimisiin, kauniin vaimon saanut ja toivotan todellista onnea heille.
Elämämme kulkivat eri suuntiin, mennyt on mennyttä ja hyvä niin.
joskus en. Omituista, miten joskus puskee niin kovasti ajatuksiin, kuten nyt. Ei voi tetää mikä ne ajatukset laukaisee.
Niin monia vuosia mennyt, että nyt tiedän, että tämä tulee häiritsemään koko lopun elämää. Tosin tiesin sen aina... Ei tarvittu edes tätä aikaakaan väliin.
Yleensä noista päätöksistä ei voi syyttää kuin itseään.
mietin joskus, että olisi kiva tavata tai edes tietää, miten tällä ensirakkaudellani menee ja monenko lapsen hyvä isä hän on. Olimmehan kuitenkin ihastuneet toisiimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä ekaluokkalaisista kymmenen vuotta eteenpäin.
Kaipaan 60 vuotta sitten ollutta poika ystävää.
Liikkunu monta kertaa eteenpäin ja lähinnä hämmentyisin
Jos siihen nykyiseen 33-38 v mieheen jossain vielä törmäisin
Osaan elää eteenpäin ….Kipeää se on tehnyt kyllä.
Mutta muistan hänet silti.
Naiselta…
Ensirakkauteni meni naimisiin ja perusti perheen. Eli elää sellaista elämää, jota minä en olisi halunnut elää. Joten oli ihan hyvä, ettei meistä sitten loppujen lopuksi tullutkaan mitään.
Toinen isompi ihastukseni oli lukioajoilta. Hänestä en juuri tiedä mitään muuta kuin että silloin tällöin häntä näkee televisiossa (ammattimuusikko). En tiedä minkälainen siviilielämä hänellä on, oltaisiinko loppujen lopuksi sovittu yhteen. Siitä on jo varmaan 15 vuotta kun on viimeksi nähty kasvotusten.
Ai täälön toinenkin fanityttö joka on ollu ihastunut joskus teininä muusikoon… se oli sitä aikaa kun muusikot niitä suuria haaveita…. Voi niitä aikoja .
On kyllä melko hullua et löysin kyseisen muusikon instasta myöhemmin ja seuraillut useamman vuoden…
Nykyään arvostan hänen musiikkiaan moninkerroin ennenpi kun kielitaito on parantunut enkä haaveile samalla tavalla kuin teininä….
Enkä unohda korona aikaa kun se teki faneille biisin kun pyysi nätisti ….🤩
Ei hän silloin ollut vielä ammattimuusikko, kun häneen olin ihastunut. Oltiin vain luokkakavereita lukiossa.
En kaipaa ketään.
Oloni on tyyni. Olen hyväksynyt ja työstänyt tilantern ja päättyneen suhteen.
En aikuisten oikeesti kaipaa ketään enää elämääni.
uusi aina uusi
Superlatiiveja
Jos olisin vielä miehistä kiinnostunut parisuhde- tai seksimielessä, niin hän olisi ainoa jota kaipaisin, mutta naiset on mun juttu enemmän. En ole unohtanut kuitenkaan.
En enää aikoihin. Kaikilla on vaihe kun kaipaa nuoruuttaa ja nuoruuden tunteita ihmisiä intoa.....
Olin joskus ehkä vähän rakastunut, sitten se loppui. Alkoi vapaus olihan niitä kavereita kyllä ennen sitäkin.
En mä häntä enää mitenkään erityisesti kaipaa, muistan kyllä. Hän on kuollut ja siitä on jo niin kauhean kauan aikaa, jo yli puoli elämää. Kyllä mä häntä rakasti ja ne olivat ihanat pari vuotta, täynnä toiveita ja unelmia. Sen jälkeen on kuitenkin tullut koko elämä ja myös ihminen, jonka koen elämäni rakkaudeksi.
Tulen aina jollakin tasolla kait häntä kaipaamaa ja rakastamaan . Kaikki muu meidän välilä kuitenkin jo mennyttä .