vaikka rakastan häntä suuresti. En halua kertoa tässä tarkempia syitä, mutta kyllä tämä sattuu todella paljon. Kaipaan kaikkea hänessä. Elämä on joskus tällaista.
Pakko luopua hänestä
luopumisen tuskaa
29998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Et sinä häntä rakasta. Jos rakastaisit, et kirjoittelis tommosia joutavia.
Kyllä minä rakastan häntä. Ihan kaikkea hänessä. Kaipaan joka hetki. Tämä luopuminen oli myös rakkaudenosoitus hänelle. Joskus voi osoittaa rakkautta luopumalla.
Olen samaa mieltä. Minä päästin vastaan laittamatta elämäni naisen menemään. Tiedän 100% varmaksi että tuolla on parempiakin miehiä hänelle. Aluksi sattui, nyt on vain kaipaus, onneksi ei kipua.
Itse ajattelee? onko hänen tunteillaan väliä? vai onko tämä vain sinulle hurskas tapa puhdistaa omatuntosi?
Me emme voi täällä päättää muiden tunteista mihinkään suuntaan. Ei, että ap ei rakasta, kuten ensimmäisessä vastauksessa informoidaan, eikä myöskään, että se nainen jossain rakastaa tai ei rakasta.
Hän ehdotteli suhteeseen taukoa tai jotain sellaista. Joten eiköhän hän itse nopeammin päässyt tilanteesta yli.
Jos ero sattuu häneen, tuo ei ole mitään rakkautta. Rakastaan ei satuteta, ikinä.
JOS ja vain JOS
Jos rakastaa jotain oikein kovasti ,ei täällä todellakaan kirjoita
luopumishyvästejä, vaan sanoo sille ihmiselle että voi konkreettisesti
molemmat tehdä päätöksen ja pyrkiä sitä kunnioittamaan.
Luopuminen on suurinta rakkautta - tajuaa että on riittämätön toiselle !!
Pyh, pah. Rakkautta on antaa toisen tehdä omat päätöksensä. Entä jos luopumalla menetätte molemmat onnellisen yhteisen tulevaisuuden? Jos rakastaa niin paljon että haluaa toiselle vain parasta niin parempi se on sille toiselle kuin joku muu joka ei rakasta niin paljoa. Haluatko ottaa riskin että hänet nappaa joku kelvoton?
Kokemuksesta voin sanoa, että tuo luopuminen on pahinta mitä voi rakkaalleen tehdä. Mies luopui yhteisestä tulevaisuudesta tunteistamme huolimatta, koska pelkäsi että jätän hänet tulevaisuudessa. Luuli ettei olisi veroiseni... Vaikka minä näin ja näen vain hänet... Joka ikinen päivä on tuskallinen.... jokaikinen asia saa hänet mieleeni, juuri kun kuvittelen unohtaneeni hänet hetkeksi, tajuan taas miettiväni häntä. Pikkuhiljaa tajuan, etten tule koskaan unohtamaankaan. Hän oli se oikea...
Neuvon niitä, jotka aikovat helpottaa rakkaansa elämää "jättämällä tämän paremmille", älkää luulko tekevänne kaikista onnellisia tällä tavoin... Sillä eniten tuskaa aiheutatte juuri tuolle, jolle halusitte sitä ehkä vähiten?
Jos olisit nyt rehellinen itsellesi niin myöntäisit, että näit sinä mielessäsi muitakin, eihän eroa olisi muuten tullutkaan.
Ei. En nähnyt.
Hän ei vain tahtonut antaa tilaisuutta meille. Ehkä tunteita ei sitten hänen puoleltaan ollutkaan tarpeeksi, vaikka toista viesti. En kiellä, etteikö mielessäni olisi käynyt, ettei hän ehkä ymmärtänyt minua oikein. En vain käsitä miten se olisi ollut mahdollista. En haluaisi että jään pohtimaan sitä loppuelämäksenikään, joten koitin hänelle asian tehdä selväksi, mutta hän pysyi kannassaan.
Luovuttamalla ehkä palautit isän perheeseen. Ei mikään huono teko, raunioista voi nousta eheä perhe, mutta olisiko kanntanut luopua paljon aikaisemmin.
Väkisin kasassa pidetyt perheet hajoaa kyllä aikanaan tai toinen pettää. Ikävä fakta.
Mistä me mitään tiedetään, aloittajasta, rakkauden kohteesta, heidän mahdollisista statukistaan.
En ole muuten osallistunut tähän ketjuun, mutta on pakko kommentoida tuota hyvä hyvä-nimimerkin syyttävää asennetta oletettua "kakkosnaista" kohtaan. Ensinnäkään, me emme tiedä mikä oli aloittajan syy. Toiseksi, se pettäjämies on se "syyllinen" näissä asioissa. Ei kukaan "kakkosnainen" voi pitää toisen naisen miestä väkisin luonaan.
Itse olen tavannut lukuisia varattuja miehiä jotka esittävät sinkkua. Esittelevät "kakkosnaisiaan" jopa muille ihmisille.
Ymmärrän aloittajaa - samankaltainen tilanne.
Kommentteja lukiessa huomaa, kuinka rajoittunut maailmankuva joillakin on.
Minäkin ymmärrän aloittajaa ja edellistä kirjoittajaa.
Vertaistuki paras tuki ;). Jos näistä palstoista on jotain hyötyä itselleni ollut, niin se, että auringon alla ei loppujen lopuksi ole mitään uutta.
Joskus on viisasta luopua. Jos tunteet ovat molemmilla yhtä vahvat, voi jatkaa yhdessä. Sinä ap. tiedät sen. Jos toisella ei ole tunteita ei suhde onnistu, ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Jos näin, on viisainta luopua ja antaa tilaa ja vapautta hänelle ja itselle kohti uutta. Luopumisen kipua ei pidä itse jatkaa omilla turhilla haaveilla joilla ei ole mahdollisuutta toteutua.
Joskus voi tunteet olla yhtä vahvat, mutta siltikään ei voi jatkaa yhdessä.
Mikä tilanne semmonen on!
Mietipä sitä.
luovutaan,luovutaan, luovutaan, ehkä joskus saamme takaisin oman pään.
Olen myös miettinyt pitäisikö luopua ihanasta miehestä, koska hän voisi löytää paremmankin. Itselläni on mielenterveysongelma, lievä, joten ei ole tullut esiin. Mutta koska yhteiselo voisi olla joskus hankalaa ja tämmöset sairaudet/häiriöt helposti perityvät mahdolliselle jälkikasvulle. Että pitäisikö vain lopettaa selittämättä syytä? Vai selittämällä syy? Jälkimmäinen olisi itselle tuskallisempaa, koska siinä toinen saa mahdollisuuden hylkiä minua...
Miksi jättää väliin kokeilematta ? kaikilla pareilla on joskus hankaluuksia jotka pitää vain selvittää . Toinen voi olla tupakoitsija tai entinen alkoholisti peliriippuvaisuuksista puhumattakaan itse sen tulevaisuuden kohdallaan päättää jokainen . Jos on uskoa ja toivoa ja lisäksi rakkautta niin miksi ei voisi yrittää ? Jokainen meistä on omanlaisensa heikkouksia varmasti löytyy kaikilta ,mutta yrittämättä ei kyllä mikään onnistu.
Niin kyllä rakkaus kantaa, yhdessä ja tukien.
Toisen vahvuus voi auttaa toisen heikkouksia.