Onko muilla samanlaista, että kaikki (pienimmätkin) muutokset aiheuttaa jäätävää ahdistusta? Kuinka selviätte moisista tunteista ja kuinka saatte elämänne taas raiteilleen?
Itselläni on todella hektinen elämäntilanne; edessä muutto toiselle paikkakunnalle sekä elämän aloitteleminen siellä. Ajankohtaista on myös leikkauksesta toipuminen, joka jo sekin aiheutti paniikkioireilut (kamalan itkuherkkä olo, sairauksien pelot, menettämisen pelot ymym). Tässä tilanteessa tapahtuu liikaa ja kerralla.
Olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut jo useamman vuoden, käynyt terapiassa nelisen vuotta ja nyt olisi tarkoitus suuntautua johonkin oikeaan elämään päin. En omaa lainkaan kavereita, joten tämänmoisissa tilanteissa myös yksinäisyys korostuu ja turvattomuudentunne on aivan järkyttävä.
Huh. Kuinka tästä selviää?
Itselläni on todella hektinen elämäntilanne; edessä muutto toiselle paikkakunnalle sekä elämän aloitteleminen siellä. Ajankohtaista on myös leikkauksesta toipuminen, joka jo sekin aiheutti paniikkioireilut (kamalan itkuherkkä olo, sairauksien pelot, menettämisen pelot ymym). Tässä tilanteessa tapahtuu liikaa ja kerralla.
Olen ollut enemmän ja vähemmän masentunut jo useamman vuoden, käynyt terapiassa nelisen vuotta ja nyt olisi tarkoitus suuntautua johonkin oikeaan elämään päin. En omaa lainkaan kavereita, joten tämänmoisissa tilanteissa myös yksinäisyys korostuu ja turvattomuudentunne on aivan järkyttävä.
Huh. Kuinka tästä selviää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samaa minulla. Nyt syksyllä olis tarkotus muuttaa yksin vuokrakämppään erille paikkakunnalle. Aloittaa lukio, ihan tuntemattomien kanssa. Ei yhtään kavereita siellä. Isän naimisiinmeno, isovanhemman kuolema, siskon osastolle joutuminen jne. Miksi kaikki tulee samaan kohtaan?
Muista, elämä kantaa. Älä luovuta. Ja pyydä apua, jos et jaksa. Tsemppiä! Et oo yksin
Kiitti sanoistas ja vertaistuesta.
Onko noi nyt muka pieniä muutoksia? Itseäni ahdistaa ihan helvetisti ihan vain vaikka uuden huonekalun ostaminen. Mitä jos se on saastainen, menee paskaksi heti, mitä jos kaappi/tuoli etc. naarmuttaa lattiaaa jne.
Kaikki yllätykset, ihan pienetkin, ahdistaa minua. Mulla kaikki uusia ja muutokset ovat niin vaikeita etten pysty aina aloittamaan edes uutta videopeliä tai katsomaan elokuvaa jota en ole nähnyt. Tai pystyn mutta se tuntuu tuskaiselta.
Itselleni muuttaminen varmaan johtaisi psykoosiin tai todella vahvalle lääkekuurille.
Minua puolestaan ahdistaa MUUTTUMATTOMUUS. Muutokset sen sijaan virkistävät mieltä, koska tiedän, että niistä on seurannut pääosin hyviä asioita elämässäni.
Olen muuttanut elämässäni kymmeniä kertoja, ollut niin monessa työpaikassa etten ole saanut niitä lasketuksi ja useammalla alalla. Nyt olen vanha enkä voi enää vaihtaa työtä ja kaiken paikallaan pysyminen ahdistaa kovasti. Jo pelkästään se, että mennään yhteen ja samaan työpaikkaan joka aamu. olen ollut aiemmin matkatöissä ja se oli parasta: vaihtelua, vaihtelua, vaihtelua.
Niin me olemme erilaisia.
ymmärrän, että olet aikamoisesa kriisissä. mulla on tapana rakastua miehiin, mitä en saa... ja siinäpä sitä sitten onkin olemista, kun pieni paikkakunta...aina kun satun näkemään sen, niin vitutus on rankka seuraavan päivänki. mulla on myös aikuinen poika muuttamassa kotoa. yksin olen ja uusi elämäntilanne on tuonut kriisin. oon menettänyt äitini, joka teki itsemurhan. yksinhuoltajuus on päättynyt. veljeni vaimo tästä läheltä menehtyi syöpään...tosin 4 vuotta sitten.joskus tuntuu, että mikähän tarkoitus tällä elämällä mulle on....onneksi on osa-aikainen työ...ainoa juttu mistä pitää kiinni......kenkuttaa
ja tämä tyyppi meni taas 100 metrin päästä ohi. kylläpä kenkuttaa taas työstää pois mielestä tämä ihminen. olen niin herkkä ettei toista varmaan löydykään. aina olen ollut näin herkkä. ottaa päähän, mutta empä todellakaan ala sinun perääsi itkemään. en ollenkaan. aja vaikka 100 kertaa ohi, niin sinuun en enään lankea. ajele kuules vaan vaikka kuinka kauniiden naisten kaa niin ei kuulkaa vaivaa. ei ollenskaan vaivaa. ei kuule ollenkaan vaivaa... heh heh heh. tää tyyppi on aina ollut semmonen perussetti minkä tänään tapasin. oli ennenki ja aina on.heh, autolla ajelija. et osaaa edes isoa autoa ajaa. onneton täytyy olla. ei edes isoa autoa kykene ajamaan. ei ei , ei