Olen 20-vuotias nuori nainen ja olen raskaana.
Olen seurustellut 4 vuotta miesystäväni kanssa ja suunnittelemme naimisiinmenoa.
Lasta olemme yrittäneet jo jonkin aikaa ja vihdoin onnisti ja nyt olemme molemmat onnemme kukkuloilla.
Toisin kuin äitini...
Menin käymään vanhemmillani, pyysin äitiäni (50-vuotias) istumaan keittiön pöydän ääreen, sillä minulla oli tärkeää asiaa.
Esitin asiani rauhallisesti, koska en ollut varma, miten äiti reagoisi.
Äitini oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten "Noh, vahinkoja sattuu, voin varata kanssasi ajan aborttiin."
Menin aivan sanattomaksi! Siitä sitten syntyi kunnon riita kun molemmat esittivät omia mielipiteitään.
Äitini mielestä olen aivan liian nuori. Itse en näe sitä niin, haluan olla nuori äiti, en halua olla 50-vuotias kun lapseni on 20-vuotias!
Minulla on ammatti ja olen hyvässä työpaikassa. Miehelläni on vakituinen työpaikka ja rahaa tulee riittävästi joka kuukausi.
En siis vain yksinkertaisesti saanut selville, miksi äitini vastustaa raskauttani niin vahvasti, ja haluaa minun tekevän abortin!?
Olen seurustellut 4 vuotta miesystäväni kanssa ja suunnittelemme naimisiinmenoa.
Lasta olemme yrittäneet jo jonkin aikaa ja vihdoin onnisti ja nyt olemme molemmat onnemme kukkuloilla.
Toisin kuin äitini...
Menin käymään vanhemmillani, pyysin äitiäni (50-vuotias) istumaan keittiön pöydän ääreen, sillä minulla oli tärkeää asiaa.
Esitin asiani rauhallisesti, koska en ollut varma, miten äiti reagoisi.
Äitini oli hetken hiljaa ja tokaisi sitten "Noh, vahinkoja sattuu, voin varata kanssasi ajan aborttiin."
Menin aivan sanattomaksi! Siitä sitten syntyi kunnon riita kun molemmat esittivät omia mielipiteitään.
Äitini mielestä olen aivan liian nuori. Itse en näe sitä niin, haluan olla nuori äiti, en halua olla 50-vuotias kun lapseni on 20-vuotias!
Minulla on ammatti ja olen hyvässä työpaikassa. Miehelläni on vakituinen työpaikka ja rahaa tulee riittävästi joka kuukausi.
En siis vain yksinkertaisesti saanut selville, miksi äitini vastustaa raskauttani niin vahvasti, ja haluaa minun tekevän abortin!?
Vastaukset 45
Vanhimmat
tee mitään aborttia äitisi takia. Taitaa vain pelätä mummoksi tulemista ja sitä, että nuoren ikäsi takia kerkiät tekemään useammankin lapsen ja hän voisi joutua jotenkin hoitovastuuseen.
Tai mistä sitä tietää, vaikka olisi itse kokenut nuorempana abortin ja ei itse ollut vielä silloin valmis äidiksi ja nyt kuvittelee, että sinäkään et ole.
Ei nyt käskystä aborttia tehdä, sehän on selvä.
Ota joka tapauksessa selvää, mihin ryhdyt. Onko asuntoasiat järjestyksessä, työpaikat ja tulot riittävät?
Muista, ettei pikkulapsi ole mikään lemmikki. Hän vaati ja vaatii lujaa! Koko perhe on vain hänen hyvinvointinsa palveluksessa. Lapsi nukkuu, syö ja kakkii ihan omassa tahdissaan, eikä kukaan tai mikään ole niin vaativa kuin muutaman viikon ikäinen vauva.
On varauduttava yövalvomisiin pariksi vuodeksi, kaikki iltamenot on unohdettava, pyykkiä ja vauvan tarviketta on sitten joka paikka väärällään.
Lapsi ei ole suloinen pikku mussukka kuin sen hetken, kun kaikki on hyvin!
Aikuinen tämän kestää, eikä muistele, kun se aika on ohi. Jaksaako parikymppinen? Ole realisti ja mieti, kuinka jaksat olla vastuussa tulokkaasta lähes yhtä kauan kuin oma nykyinen ikäsi. Kun lapsi on omillaan, on omssa elämässäsi kaksinkertainen määrä vuosia.
Oma lapsi tekee jokaisesta väkisin vastuullisen aikuisen. Toivottavasti!
Vastuutaan pakoilleiden vanhempien lapsia on huostaanotettuina jo aivan liikaa.
Äiti monelle,
kiitos asiallisesta viestistä. Vähän vastaavaa ajattelin kirjoittaa, mutta sinä kerroit olennaiset.
Nuoret tytöt kuvittelevat, että lapsi on joku lemmikkieläin. Jee!!! me mennään ehkä naimisiin, kun lapsi syntyy? Entä mitä sen jälkeen?
Sitten hoidetaan ja kasvatetaan sitä lasta.
EIhän se yövalvominen kestä kuin alle vuoden ja meillakin reilu puolenvuoden jälkeen lapsi rupesi nukkumaan yösä kunnolla ja se siitä. Keverillani lapsi nukkui heti syntymästään lahtien klo 23-06 ja sanoinkin heille että helpollahan pääsette. Lapsihan on helppo ensimmäiset puolivuotta kun ne nukkuvat, syövät ja nukkuvat ja vaipat kun vaihtaa niin hyvä tulee. Sitten kun ne oppivat kavelemään niin se vahtiminen alkaa toden teolla ja varsinkin mökillä ollessa pitää kokoajan tietää missä lapsi on ettei vain uimataidottomana mene järveen.
Osoitat sitten aikanasi äidille, että et tarvitse häneltä hoitoapuja lapsellesi.
Äitisi varmaan kauhistuu ajatusta, että nuori tytär haluaisi elää huoletonta elämää vielä lapsen syntymän jälkeenkin, ja hän mummun osassa joutuisi huolehtimaan vauvastasi viikonloput ja loma-ajat.
Se ei ole ollenkaan väärä pelko, joten pidä se mielessäsi kun lapsi on tullut maailmaan.
Näilläkin palstoilla käy kuumana keskustelu itsekkäistä isovanhemmista, jotka eivät halua hoivata lapsenlapsiaan ja saitailevat, eivätkä osta lapsenlapselle mitään, vaan vähävaraiset vanhemmat joutuvat kustantamaan kaiken lapsellensa.
Ota huomioon se, että sinä ja miehesi vastaavat kaikesta lapsen elämässä. Jos äitisi ei osoita kiinnostusta lapseesi, on se hänen valintansa, sinulla on nyt oma perhe, kaivattu lapsi ja kaikki hyvin.
Onnea elämääsi.
En ymmärrä äitiäsi, mutta olen satavarma, ettei hänkään ymmärtäisi minua. Meillä olen nuorisolle ilmoittanut hyvissä ajoin ennen kuin mitään seurustelukumppaniakaan on ollut näkösällä, etten tule aborttia hyväksymään ja piste.
Lapsen olen luvannut hoitaa ja kasvattaa, mutta aborttia en hyväksy mitenkään. Olen muutaman keskenmenon kokenut ja siinä sivussa seurannut, näitä abortti tapauksia ja tullut siihen tulokseen, ettei sellainen kokemus ole kenenkään mielenterveydelle hyväksi. Omia lapsiani en sellaiseen kokemukseen voisi päästää, aina on olemassa vaihtoehtoja.
Ja tuossa teidän tilanteessa on täysin tyhmää edes mummuksi tulemisen kammolla tuollaista ehdottaa. Luulisi tuon ikäisen ihmisen jo haluavan lapsenlapsia, mutta kaikki ei vain osaa hyväksyä ikääntymistään.
Ja voihan se olla äidiltäsi puhdasta kateuttakin, kun teille tulee vauva ja hän jää toista viulua soittelemaan.
Toisten elämästä et voi määrätä. Jos et itsellesi hyväksy aborttia niin ok mutta ei toisten elämästä ja itsemääräämisoikeudesta voi määrätä.
Millekkä tasolle olet oikein henkisesti jäänyt? Ei sinua kyllä moni ymmärtäisi.
Mietippä sitä sitten,että ottaisi myönteisen asenteen aborttiin ja antaisi sen kuvan myös teini-ikäisille? Luuletko,että se abortti ihan oikeasti on henkisellä tasolla niin helppo ratkaisu? Tämän päivän Suomessa on kuitenkin niin paljon tukitoimia ja kaikkea muuta, että sen abortin pitää olla se viimeinen konsti, ei ensimmäinen.
Mielestäni parasta on käyttää jälkiehkäisyä, jos epäileekin ehkäisyn pettäneen. Sillä säästyy monelta turhalta murheelta. On turha lähteä leikkimään kohtalolla.
Tässä kyseisessä tapauksessa kuitenkin pariskunta itse haluaa sen lapsen, joten mikäs oikeus tällä mummuehdokkaalla on abortteja ehdotella? Ei sitten mitään.
Ja eikö ole ensiarvoisen tärkeää, että on tarpeeksi kypsä jo aloittaessaan seksielämän myös kantamaan sen seuraukset? Mielestäni vanhempien tehtävä on herättää nuoretkin miettimään, mitä siitä seuraa jos ehkäisy pettää ja miettimään tilannetta ennen sitä.
Nykypäivän ihmisillä tuntuu tuo vastuunkanto olevan aika usein melkoisen hukassa ja sen näkee kyllä tälläkin palstalla. Vastuustahan näissä asioissa on aina kysymys.
Minä en ainakaan kuuntelisi äitiäni tuossa asiassa. Jos haluaa lapsen niin on jokaisen parikunnan asia milloin sen tekee.
Omalle äidilleni mainitsin että yritämme miehen kanssa lasta, reaktio oli negatiivinen ihan niin kuin lähes kaikkeen, luonteeltaan kun on pessimisti. Sanoinkin suoraa, että jos asia haittaa niin ei tarvitse nähdä lasta koskaan, ei nimittäin siskonikaan lapsia tahdo koskaan hoitaa.
Olen täysin samaa mieltä kuin ap että lapset kannattaa hankkia nuorena ja 20-25 v on mielestäni hyvä ikä kunhan on parisuhde tasapainossa ja elämäntilanne sopiva jne.
Aborttiin kantani on se, että hyväksyn sen vain raiskauksien yhteydessä. Vastuu on kuitenkin kannettava muissa tapauksissa.
:D onnea teille! Etkä sinä muuten mikään liian nuori ole! :) Hienoa, kunpa tässä itsekkin vielä raskautuisi.
Miksi lapset kannattaa hankkia nuorena?
Minusta 27-35-vuotta on optimaalinen ikä.
Mummoksi äitisi varmasti olisi halunnut, mutta hän olisi suonut sinun viettävän vielä nuoruuttasi 5-10 vuotta ilman lapsesta tulevaan valtavaa vastuuta.
Itse vastustan aborttia, mutta vastustan myös sitä, että lapsia tehdään kovin nuorena. Onneksi olen omille tyttärilleni saanut viestin menemään perille.
Tee toki lapsesi, mutta koska äitisi on varmaankin vielä 15 vuotta työelämässä, älä VAADI häneltä ollenkaan lastenhoitoapua. Äitisi auttaa sinua, jos jaksaa tai ehtii. Noissa ruuhkavuosissa on naisella aivan tarpeeksi kestämistä ilman pyllynpesua ja vauvan kanssa valvomista.
Kyllä tuossa on jo viisi vuotta vietetty nuoruutta.
Meinaatko, että nuoruus alkaa 15-vuotiaana ja 20-vuotiaana nuoruutta on vietetty tarpeeksi?
Kaikki on niin suhteellista. Jos katsoo 50-vuotiaan perspektiivistä, niin voi sanoa vain, että sääliksi käy. Sitä vanhemmuutta kun saa elää ihan koko loppuelämänsä, mutta nuoruutta vain kerran elämässään. :)
Nimenomaan 50-vuotiaan perspektiivistä vanhana lasten teko (29-40 v. omalta osaltani) ei tunnu hyvältä idealta nyt sinkkuistuneena. Jos olis katras tehty 20-28 v, iässä, niin olisin ollut vapaa nelikymppinen, saanut hyvän uuden miehen jne.
En olisi nyt ylipainoinen vaihdevuotinen lievästi katkera lähihuoltaja-sinkkuäiti jolla viimeinen lentää pesästä eläkeikäni kynnyksellä : (
Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Näinhän tämä on.
Itse olen saanut ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana ja nyt kun olen eronnut ja alkanut elämään aikuisen naisen elämää, nämä lapset ovat jo aikuisia. Kun nuoremmat ovat isällään ei minun tarvitse riidellä murkkuikäisten kanssa, vaan voin viettää täysin lapsivapaata aikaa ja mennä niinkuin mieli tekee.
Itse olen tyytyväinen omaan valintaani tehdä lapset suhteellisen nuorena, mitä nuo pari myöhempää toimitusta tuossa nyt vielä mielenpiristeenä pyörii. Se vain yksinkertaistaa monta asiaa. Ei tarvitse etsiä lapsenvahteja, kun aikuiset lapset voivat huolehtia sisaruksistaan ja kyydit on helpompi järjestää.
Kaikissa asioissa on puolensa.
Pärhana, lapset voi tehdä 28-34 vuotiaana, jolloin on nuoruutta saanut elää pidempään. Vähän päälle 5-kymppisenä on nuorimmainenkin lähdössä maailmalle ja mikä parasta se hyvä vanha mies on pysynyt rinnalla.
Ylipainonen taatusti olisit, vaikka olisit tehnyt lapsesi 20-28-vuotiaana, koska raskauskilojesi kertyminen ja aineenvaihduntasi hidastuminen olisi vain alkanut aikaisemmin.
Lihominen pysyy kurissa liikunnalla ja monipuolisella, terveellisellä ravinnolla. Siinä ei paljonkaan lasten synnytysiällä ole merkitystä. Vaihdevuodet tulevat kaikille ja siihenkin löytyy lääkitys.
Mä lihoin raskaus aikana 5kg ja 6kg jäi synnärille. Aineenvaihdunta ei ole hidastunut ja en ole syöttöpossu.
Ketä kiinnostaa? Yksi lintu ei kesää tee.
Suurimmalla osalla aineenvaihdunta hidastuu jo muutenkin iän myötä ja toki myös liikunta vähenee, kun pienten kanssa ei viitsitä lähteä lenkille.
Olet lapsellinen! Eikö neidillä ole omia aivoja...
Minä olen myös 20- vuotias nainen, mulla on ihana tytär. Hyvin menee!
Vinkki, tee omat päätöksesi!
Olet myös lapsellinen ja missähän sinun aivosi ovat olleet? Se että sinulla menee hyvin, ei tarkoita että kaikilla 20 vee äipillä menisi hyvin lapsen kanssa.
Olen 22 ja minulla on opiskelut kesken. Onneksi on hyviä, helppoja ehkäisykeinoja. Todella kannattaa tehdä ITSE omat päätöksensä ja kantaa niistä myös VASTUU.
Ei yksi lintu kesää tee...
Sinä olet sinä, et kaikki.
Minä olen minä, vastuuta tunteva nuori nainen. En ns. hepsankeikka.
Ja kaikki muutko ovat?
Ei ole kahta samanlaista, ei niissä joilla on maha pystyssä, eikä niillä joilla on jalat ristissä.
Jaaha ja siinäkö ne vaihtoehdot sinun mielestäsi ovat? Et siis ole kuullut ehkäisystä? No ei ihme että jotkut sikiää holtittomasti. :)
Avaajan pitäisi tarkoin miettiä, miksi ei:
"halua olla 50-vuotias kun lapseni on 20-vuotias!"
Tiedän tapauksia, jossa ensimmäinen lapsi on saatu, kun ollaan jo lähellä viittäkymmentä ja pariskunnat ovat ikionnellisia lapsestaan. Paljon onnellisempia kuin teiniäidit, jotka miettivät milloin voisi lapsen taas laittaa isoäidille yöhoitoon, että pääsisi viettämään parisuhdeaikaa, bilettämään tms.
Mitähän ikionnellista siinä on, että äidillä on vaihdevuodet ja isällä esim. sydän-verisuonitauteja tai alkava dementia lapsen ollessa toisella kymmenellä? Itse olen saatu äidin ollessa 41 ja isän viisissäkymmenissä (ainoa lapsi) ja kokemusasiantuntijana EN SUOSITTELE. On hieman vahvasti sanottu että elämä meni pilalle. Mutta nyt kun vanhimmaiselle järkkään ylppäreitä ja vieraita (sukua) on kourallinen, lähisuku haudassa tai dementikkokodissa, niin toivotan kovasti onnea tulevalle kaksikymppiselle äidille. Kyllä elämä kantaa kun on rohkea ja reipas.
Todellakin teiniäidit ja -isät voivat olla tuossa jamassa hieman yli 60-vuotiaina (monet jo nelikymppisinä haudassa), mutta terveydestään huolta pitävät kulkevat aivan eri sfääreissä.
Ymmärräthän, ettei nainen edes raskautuisi lähellä 5-kympin etappia ellei hän olisi fyysisesti hyvin terve ja biloginen ikä hänellä "nuori". Sinä ressukka taidat olla ns. vahinkolaukaus, tilastopoikkeama, jonka ei olisi pitänyt syntyä fyysisesti "vanhoille" vanhemmille?
Tiedän tapauksia joissa lähes viiskymppinen on joutunut avio-tai avoeron takia yksinhuoltajaksi lapselle/lapsille. Ei naurata ja jaksaminen piukilla, varsinkin kun vammaisten lasten mahdollisuus on suuri vanhoilla vanhemmilla. Siis olla yksin vastuussa esim. yhdestä terveestä ja yhdestä vaikeavammaisesta lapsesta iässä, jossa muutenkin työmarkkinoilla nuoremmat kiilaavat ohi oikealta ja vasemmalta.
ehkäpä tämä äitisi tuntee ja tietää sinut kuitenkin kaikista parhaiten ja siksi ehdottaa aborttia koska ei koe sinun olevan kuitenkaan "valmis" lapseen.
en usko että äitisi pelkää "mummuksi" tulemista vaan sitä että hänen hyväntahtoisuuttaan aletaan käyttää hyväksi, niinkuin olen itse monet kerrat nähnyt ja ollut todistamassa kuinka "mummu" on se jolle lapset viedään lähes joka viikonloppu ja välillä viikollakin hoitoon kun vanhemmat itse haluavat viettää ns."laatuaikaa" ja harrastaa..lapsi on vain se "statussymboli" ettei erotuttaisi vain muista..
ja mitä vikaa siinä on jos vanhempi on 50v kun lapsi on 20v?
ei kaikki 50v ihmiset ole mitään ikäloppuja, sairaita pyörätuolipotilaita..meillä naapurissa asustelee todella liikunnallisesti aktiivinen päälle 60v pariskunta(mies varmaankin vanhempi) ja moni NUORI voisi ottaa heistä mallia!!!
ovat reippaita, iloisia ja aktiivisia ihmisiä..mitä ei monesta nuoresta voi sanoa...
koet nyt että lapsi on "ah niin ihana mussukka jota vain ilolla ja rakkaudella hoitaa"..mutta se totuus paljastuu aika pian. muista myös silloin se että itse valitsitte tilanteenne.
Meillä asuu naapurissa 83-vuotias mies, jolle moni rapakuntoinen 3-kyppinenkin voisi olla kateellinen. Äijä hoitaa omakotitaloaan siinä missä nuoremmatkin ihmiset.
Ja minun naapurissa asuu rollaattorilla liikkuva 43 vuotias, kouluikäisten äiti.
Jos hän olisi hankkinut lapset kaksikymppisenä lapsilla olisi olllut terve, työssäkäyvä vanhempi.
Mutta eikö olisi ollut parempi, jos hän ei olisi hankkinut lapsia lainkaan? Miksi noin huonoja geenejä pitäisi siirtää lapsille?
Jos hän onnettomuuden vuoksi kulkee rollalla, niin sinulle tiedoksi: vahinko ei tule kello kaulassa. :)
Tunsinpa minäkin pariskunnan, joka teki lapsensa teininä ja molemmat huonojen elämäntapojen vuoksi olivat mullan alla jo 42-vuotiaina. Lapset lihoivat sotanorsuiksi, kuten vanhempansakin. Samoin käynee lapsenlapsille.
Sairaus on sattuma, ei periytyvä. Ja vaikka olisikin mistä sellaisen voi tietää etukäteen, ellei sukulaisissa ole tapauksia?
Sotanorsut kuuluvat tähän aiheeseen miten? Vanhat vanhemmat eivät suojaa lasta lihomiselta, eikä vanhempia kuolemalta.
ää, näitä on aina niin ärsyttävä lukea. Aina muut luulee tietävänsä toisten asiat paremmin kuin asianomaiset. Ja nämä jutut siitä milloin lapset on tehtävä, ja kuka on sopivan ikäinen on niin loukkaavia oikeasti. Itse sain esikoiseni 24 vuotiaana (ja olimme siihen kuulema liian nuoria). Nyt saamme sitten iltatähden (olen 38 vuotias, ja tottakai olemme liian vanhoja). Meillä ei lasten hankintaan tule siis koskaan sopivaa ikää. Mielestäni en ole selvitys velvollinen kenellekään, mutta toki moni luulee taas tietävänsä nämäkin asiat paremmin kuin me itse. Sen verran selvennän, että keskenmenoja on ollut ja raskaaksi tulo ei ole ollut helppoa, mutta sehän ei oikeastaan kuulu kenellekään muulle kuin meille. Ulkopuolisillehan näkyy vain se esikoinen ja kuopus, jotka on siis syntyneet muiden mielestä väärään aikaan.
Alkuperäinen kirjoittaja vaikuttaa kypsältä ikäisekseen ja olevan vakaassa elämäntilanteessa, joten miksei hän saisi pitää lastaan. Onnea siis hänelle.
Minä olen 43-vuotias vastasyntyneen vauvan onnellinen äiti, enkä koe olevani vanha yhtään. Haluaisin vielä yhden lapsen, jos uskaltaisin, mutta synnytykset ovat kaikki olleet vaikeita...
Itse olen teininä lapseni saanut ja nyt kun jo vähän vanhempana tätä "vahinkoa" ajattelen, olen tyytyväinen ratkaisuuni pitää lapsi. Nyt minulla on aikaa tehdä töitä niin pitkälle kuin kroppa ja mieli myöden antaa ilman muiden rasitteita perheen perustamisesta. Jokainen tavallaan mutta itse näen asian näin.
Eräs sukulaiseni sai poikansa samaan aikaan kuin minä, toki hän oli jo 36-vuotias ja nyt voivottelee jaksamistaan ja rankkaa arkea poikansa kanssa. Joten tästä jos hakee mietintää nuorempana jaksaa hoitaa lapsia eri tavalla kuin vanhempana, tämäkin ihmiskohtaista mutta kuitenkin.
Tsemppiä AP:lle ja hänen miehelleen!! Eiköhän se mummukin asialle lämpiä kun aikaa kuluu :) Näin kävi oman äitinikin kanssa.
No voi jumalaare. Itse kuulen niihin jotka miettii sitä parisuhdeaikaa ja biletystä. Ja arvatkaa mitä? Meillä menee miehen kanssa aivan ihanasti! Me ollaan päästy tämän 7kk vauva-ajan aikana 3 kertaa kahdestaan juhlimaan yöksi, kerran oltiin yö ja päivä pois, ja se oli ihanaa!! Me päästään vanhemmillani saunaan moneksi tunniksi kahdestaan.. voidaan tehdä kaupunkimatkoja välillä kahdestaan yms. Meillä on nuoret isovanhemmat jotka ihan hulluna vauvaan, 3 siskoani rakastaa hoitaa sitä jne.
Vuorotellen on käyty myös baareilemassa, ja molemmat antavat toisilleen seksiä, omaa aikaa, rakkautta, hellyyttä jne. Olemme 23 ja 28.
Isovanhemmilla pikkuinen on ollut 2 kertaa yksin yökylässä ja siskollani kerran. Hyvin on mennyt. Ja mitä yövalvomisiin tulee, jos äiti on henkisesti terve niin kyllä ne siinä menee.. Päikkyjä voi nukkua vauvan kanssa samaan aikaan jne. Ja kun on vielä mies auttamassa.. meillä mies on välillä vauvan kanssa niin saan iltapäivällä nukkua jos nukuttaa. Myös ruokavalio vaikuttaa, monet mammat syö liian paljon sokeria, eivätkä käy joka päivä vaunulenkeillä, ei ihme että nukuttaa. Ja onhan meillä kahvi :)
Lapsi antaa sellaista iloa että hyvin harva väsyy. Vauva-aika on ihanaa, varsinkin kun on hyvä parisuhde :) Silloin myös äiti saa mennä ja tehdä omia juttujaan, ja sama kannattaa suoda myös miehelle vaikka hän kävisikin töissä, muuten miehelle tulee se kamala pallo jalassa- olo. Perheen pitäisi olla iloinen asia ja kotiin kiva tulla.
Monilla yli 40 vuotiailla ensisynnyttäjillä on se vauvakuume niin kova että vauvan synnyttyä mies unohtuu, parisuhde unohtuu, ystävät vaihtuu mammakavereiksi ja koko loppuelämä rakennetaan vain lapselle. Näitä olen nähnyt -paljon. Myös palautuminen on usein hankalampaa. Meille vauva oli ylläri, mutta suuri yllätys oli myös helppous, se että kun tekee töitä niin parisuhdekin muuttui entistä paremmaksi, sama juttu kropan kanssa, palautui ihan itsestään lähes ennalleen, pari arpea vatsassa, mutta niistäkin vaan vitsaillaan :D
Aina varoitellaan kun vauva-arki koittaa. Mulle se alkoi jo raskausaikana "sä tulet lihomaan" "himot vielä lihottaa sut". Painoa tuli 8kg.. Synnärille jäi about kaikki.
Sitten alkoi se "kyllä se rauhallinenkin vauva vielä tulee pitämään teidät hereillä" No hyvin nukkuu edelleen..
Sitten: " Kyllä ne sairaudet sieltä tulee. Kaikki sairastuu! Kohta olette korvakierteessä" No mulla taikka miehellä ei kummallakaan ole juuri lapsenakaan sairauksia ollut..
Aina toitotetaan pahaa. En tajua! Entä jos meillä käy tuuri? Miksei sitä voi sitten miettiä ja hakea apua kun tilanne on päällä. Maksettiin 300e vakuutuksesta lääkärillä käyty 0 kertaa..
Sitten taas kateelliset mammat valittaa kuinka pilaan vauvani käymällä vauvauinnissa ja vauvajumpassa, saa kuulemma bakteereja :D Huh huh.
Älä ap välitä muista äitisi tottuu ja kyllä sä jaksat :) Moni teiniäiti pitää blogia ja yvin tuntuu menevän. Ihminen kasvaa henkisesti paljon 20-30 ikävuosien välillä, mutta se ei tarkoita sitä ettei olisi valmis äidiksi.
Luulet siis, että koska HÄN ei halua mummoksi, niin sinun on tehtävä abortti?
Voisikohan asia olla siten, että äitisi varsin hyvin tietää, että ole ajatusmaailmaltasi alaikäinen ja tuleva lapsesi jäisi täysin kypsymättömän ihmisen hoivattavaksi?
Entä jos tuleva mummo on ajatusmaailmaltaan kypsymätön?
Lapsen elämän suojeleminen alkaa jo, kun hän on idullaan äitinsä kohdussa.
Minusta ap:n äiti on itse kokenut äitiyden ja tietää, mistä on kyse. Ap taas on asiassa vielä kokematon. Uskon, että äiti tietää parhaiten, onko lapsensa vielä valmis äitiyteen,
Jospa aloittajan äiti tosiaan ei halua nyt mummoilla. Juuri on saanut muksunsa pois jaloista, nyt olisi aika vähän huokaista ja keskittyä välillä itseensä.
Varmaan äitisi kasvaa asiaan, kun pidätte vain lapsen isän kanssa oman elämänne hallinnan itsellänne, ettekä kitise joka asiaan rahaa/ruokaa/muuta apua. Me äidit kun emme ole pelkästään ONNETTOMIA kun pienokaisemme itsenäistyvät. Se oma aika on tarpeen ja mukavaa siinä keski-iässä, teinikriisien ja murrosikien jälkeen.
Ehkäpä tuleva mummo haluaa vaikkapa muuttaa vähäksi aikaa ulkomaille? Opiskella uuden ammatin? Paneutua intohimoisesti harrastukseen, josta on voinut vain unelmoida tähän asti?
En ihan käsitä mistä miinukset. En toki tarkoita että abortti pitäisi tehdä äidin mielipiteen vuoksi. Mutta aivan varmasti, jos mummo ei mummoilla halua, niin ei häntä pidä siihen velvoittaa. Tiedän monia parikymppisiä jotka leikkii aikuista, mutta todellista käsitystä elämästä ei kuitenkaan ole, ja pesäeroa omiin vanhempiin ei ole koskaan tehty. Tyyliin mikä on vanhempani se on minunkin: vanhempani koti, mökki, aika, auto... tottakai äidin pitää auttaa mua silloinkin kun hankin vauvan kaksikymppisenä?
Miksi pitäisi, jos itselleen ei ole semmoista kohtaloa suunnitellut, että lapsenvahtina istuu kaikki viikonloput...