Kaikki on vittu teennäisiä. Jutut on täyttä paskaa. Ihmisten automaattinen käyttäytyminen ja teennäinen esiintyminen vituttaa. Vituttaa jo kun kuule keskusteluja. Kellään ei ole mitään järkevää sanottavaa, vaan asiat sanotaan niinkuin ne oletetaan tilanteessa sanottavan... Voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta antaa olla.
Vittuilkaa vaan kommenteilla, luen tai vastaan jos jaksan. Tuskin jaksan kun en kirjastoonkaan jaksa. Joten ihan sama...
Vittuilkaa vaan kommenteilla, luen tai vastaan jos jaksan. Tuskin jaksan kun en kirjastoonkaan jaksa. Joten ihan sama...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ei halua vaikuttaa tollolta, niin mennään opituilla kaavoilla joka tilanteessa. Asiakaspalvelutilanteissakin tuskin kukaan oikeasti on kiinnostunut jokaisesta asiakkaasta; olivat sitten kuinka mukavia tahansa niin duuni on aina duunia.
Markus Kajo tuosta aiheesta on usein osuvasti ötväillyt.
Vaikkapa jotenkin seuraavasti(vapaasti muistellen):"Kun menee kylään, ja emäntä tarjoaa kahvia ja pullaa, alkaa se sitten sitä pullaa haukkumaan.
Vieraan sitten oletetaan alkavan kehumaan pullaa.
Mitähän jos seuraavan kerran sanoisinkin, että onpa tosiaan ropsahtanut
kamalasti hiivaa tähän pullaan, varmaan vielä huomennakin haisee virtsa hiivalta..."
Tunnistan itseni tuosta. Kun minulla oli vielä pari viikkoa sitten ollut pitkään univaikeuksia ja olin muutenkin masentunut, niin kaikki muut ihmiset v*tuttivat.
Julkisissa ketutti jos joku puhui kovaan ääneen. Kadulla ketutti jos joku käveli edessä hitaasti. Äänekkäät teinilaumat ketuttivat yli kaiken. Töissä ketutti kun työkaverit kertoivat mukahauskoja juttuja. Kun tulin töistä kotiin, halusin vain nukkua. En jaksanut lainkaan muita ihmisiä.
Nyt kun olen saanut apua univaikeuksiin, niin huomaan että vika ei ollut muissa ihmisissä, vaan omassa pahassa olossani. Kun on paha olla, usein eristäytyy muista ihmisistä ja se pahentaa ongelmaa entisestään. Jos erakoituu, niin kadottaa ne loputkin vuorovaikutustaidot.