Sairaus vammautti ja sai minut särkymään. Lääkkeet onneksi veivät suurimmat oireet, mutta elämä on ollut rankkaa sittenkin. Kohta kolme vuotta on kulunut ja nyt alkaa usko toipumiseen parantua hiljalleen. Vieläkin jännitän sosiaalisia tilanteita, mutta en enää niin paljon kuin ennen. Alkaa jopa olla sellainen olo että pärjään vielä normaalisti arjessa. Olen jopa saanut uusia harrastuksia sairastumisen jälkeen. Ehkä niistä voisi vielä opiskella ammatinkin itselle. Sitä ennen ajattelen vielä hakevani töitä, ensin vaikkapa siivoojana. Toivon, ehkäpä tämä vielä tästä.
Nämä ovat vain vaatimattomat kuulumiseni. Stemppiä kaikille!
Nämä ovat vain vaatimattomat kuulumiseni. Stemppiä kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Voi, onnea matkaan!