Miksi oppilaat istuvat nykyään ryhmissä?

Siksi, että luokkakokoja voitaisiin kasvattaa. Sopii porvarilliseen politiikkaan.

Osittain se johtuu siitä, että työn tekeminen on yhä enemmän tiimityötä. Harva tekee työtänsä enää kokonaan yksin, vaan moni asia tehdään ryhmätyönä. Sen vuoksi jo koulussa halutaan opettaa lapsia tiimityön tekemiseen.

Nykyisin moni lapsi addiktoituu pelaamiseen jopa ennen kouluikää tai viimeistään näin käy ala- ja yläasteiässä. Se tarkoittaa sitä, että lapsilla on entistä vähemmän oikeita kavereita ja oikeita sosiaalisia kontakteja ikäisiinsä. Koska harrastusten hintakin on noussut, niin harvempi pienituloinen tai yksinhuoltaja raaskii kustantaa lapselleen maksullisia harrastuksia, joten sitäkään kautta ei tule kavereita. Jos lapsen vanhempi/vanhemmatkin ovat kotona viihtyvää tyyppiä eivätkä kauheasti juttele, niin lapsesta saattaa kehittyä hyvinkin sisäänpäin kääntynyt.

Valitettavasti kasvatusvastuukin on siirtymässä pikkuhiljaa kodista kouluun

Nykyään viitseliäs opettaja yrittää rikkoa ryhmiä niin, että jokainen joutuisi tekemään eri ihmisten kanssa ryhmätöitä. Valitettavasti vain koulukiusatuille tai erakkoluonteisille ryhmätyöt voi olla aikamoista painajaista.

Jokasien koulumenestys tulisi olla omasta ahkeruudesta ja älykkyydestä kiinni, eikä ryhmästä! Kaikki tietää mitä mätämunia ryhmässä voi olla. Joku laiskiainen ratsastaa muiden kotiläksyillä ja saa hyvän arvosanan. Huonoja oppilaita lellitään ja taputellaan päähän. Älykkäimmät ja kunnoliset joutuvat kärsimään. Fiksuimmat / kunnianhimoisimmat menevät yliopistoon jossa sooloillaan melko paljon. Heillä taitaa olla käytöstavat parhaiten hallussa.
Muistan, että sain huonon arvosanan aina kun istuin kamujen vieressä. Siinä piirreltiin, supistiin ja hihiteltiin. Oppiaine meni sivusuun. Ei tartte ihmetellä että minkä takia oppilaiden taso on laskenut. Ruotsissa on asiat vielä huonommin. Jos lukiolainen ei tiedä yksinkertaista laskujärjestystä eikä osaa prosenttilaskua, niin menee todella huonosti.

Mitäs lääkkeitä sä homo oot vetänyt?

Kyllä ainakin meillä ala-asteella istuttiin myös sellaisissa 4:n ryhmissä, jota sitten aina muistaakseni kerran kuukaudessa vaihdettiin. Mutta aina oli ne noin neljän hengen ryhmät. Tämä siis 90-luvun puolivälissä. En siis sanoisi että on niinkään uusi juttu.

Ok.. kiitos vastauksista. Kukaan ei tosin vastannut vielä siihen, lisääkö tämä järjestely oppilaitten keskustelua.

Tämäkin vastaus menee nyt asian vierestä, mutta pakko kommentoida. Olen muutaman kerran aikuisena opiskellut vaihtelevan pituisia jaksoja ja minua jatkuva ryhmissä istuminen rasittaa valtavasti. Keskittyminen on vaikeaa kun kaikki ilmehtivät ja höpöttävät. Myös fyysisesti on ärsyttävää, kun on aina niska vinossa milloin mihinkin suuntaan.

Ei se ainakaan meillä lisännyt puhetta. Oon käynyt ala-asteen vuosina 97-02 ja tiettyinä vuosina pulpetit oli neljän ryhmissä... Opettaja kokeili erilaisia ratkaisuja eri vuosina ja päätyi tuohon ryhmäpulpettiratkaisuun, oli valmistunut ilmeisesti hiljattain eli oli intoa täynnä kokeilemaan paljonkin asioita.

Tietysti silloin kun niitä ryhmätöitä tehtiin, niin silloin oli pulina päällä tai jos kävi auttamassa toista jossain laskutehtävässä, niin jonkin verran ääntä syntyy. Mutta tämä kyseinen opettaja osas pitää kuria sen verran, että luokassa oikeasti opiskeltiin, mikä oli äärettömän hyvä asia näin jälkikäteen. Totta kai sitä pulinaa syntyy, jos mitään kuria ei pidetä, mutta hyvä opettaja voi pitää luokan pulpettijärjestyksen ihan mllaisena vain. Tuo neljän hengen ryhmä vain luo enemmän juuri sitä tiimityöskentelyä ja toisten auttamista, mihin opettajat patistelee ainakin alakoulussa (esim. just matikan laskuissa neuvoa pystyi pyytämään kolmelta hengeltä opettajan lisäksi, nopeuttaa kummasti hommia oppii tekemään yhteistyötä).

Miten niin nykyään?? :D Aloitin kouluni -77 ja jo silloin istuttiin ryhmissä, välillä jonoissa ja välillä riveissä. Sitä jatkui läpi peruskoulun 80-luvun puolelle.

Meillä istuttiin läpi ala-asteen 4-6 hengen ryhmissä, toki välillä oltiin myös yksin tai kahden pulpetin ryhmissä. Ala-asteeni kävin vuosina 2002-2008, joten hiukan tätä "tuorettakin" näkökulmaa.. Luokkakoot olivat 30-35 oppilasta, ja ei meillä ainakaan ryhmäpulpetit lisänneet keskustelua, että opettajaa kuunneltiin aivan samanlailla kuin yksinkin istuessa, ja kun tehtiin tehtäviä niin niitä tehtiin hiljaa ja itsenäisesti. Toki itse kun olin luokkani parhaimmistoa matematiikassa, ja lisätehtävät aina loppuivat tunneilla kesken, niin sitten sain auttaa muita luokkalaisiani matematiikassa, aina sitä kuka apua tarvitsi. Mutta eipä siitäkään kauheasti keskustelua tullut eikä se enää liittynyt ryhmissä istumiseen.

Ylä-asteella ei enää ryhmissä istuttu, siellä se olisi voinutkin lisätä keskustelua entisestään ;) Mutta ala-asteella kun oppilaat vielä kunnioittavat opettajia, niin ei siellä keskustella. :)

Ryhmätyö opettaa loisimaan jo lapsesta asti ja ottamaan kunnian ahkeran työstä. Hiku-Petteri raataa, sali-Make naiset kaataa.

Mä tykkäsin ala-asteella istua ryhmässä. D:

Tosin 1-3 luokilla istuttiin yksin. Ryhmäpulpetit tuli vasta 4-6 luokilla. Ylä-asteella taas joko yksin tai pareittain.

Vuosina 1998-2007

Mielenkiintoinen huomio, jota olen itsekin pohtinut. Ehkäpä sitä kannattaisi kysyä opettajilta tai jostain ylempää? Aika usein noin näkyvät "uudistukset" kumpuavat jostain opetusmenetelmien tai -teorioitten muutoksesta. Vanha systeemihän oli se, että pulpetit ja kasvot ovat kaikki suoraan kohti luokan etuosaa, missä opettaja, piirtoheittimet, -taulut, projektorit ja sun muut sijaitsevat.

Suomessa järjestelmä on vielä niin monoliittinen ja ylhäältä annettu, että varmasti siellä on takana jokin keskitetyn järjestelmän sisällä omaksuttu uusi näkemys oppimisesta. Eli lyhyesti: eivät ainakaan oleta, että tuollainen pulpettien ja oppilaiden asettelu lisää keskustelua ja siten huonontaa oppimistulosta.

Toisaalta, voihan se olla niinkin, että tässä valjastetaan huomaamatta ne luokan älykkäimmät toimimaan opettajan pikkuapulaisina, jotka sitten korvaavat suuremmissa ryhmissä huonompien oppilaiden vaatiman henkilökohtaisen opetuspanoksen. Näin koulu säästää, keskimäärin oppiminen pysyy kohtuullisella tasolla ja älykkäimmät saavat muuta tekemistä, kun joillakin se homma pelaa niin hyvin, ettei tarvitse edes läksyjä tehdä.

En tiedä miksi, mutta itseasiassa jo vuonna -99, kun olin oppilasvaihdossa Ruotsissa, istuttiin siellä useilla tunneilla ryhmissä ja ilmapiiri oli rennompaa, sai puhua ja kommikoida opettajan kanssa. Omassa koulussa kun istuttiin koulunpenkillä erikseen hyvinkin hiljaa ja puheenvuoron sai viittaamalla, jos sai.

Nykyään monessa koulussa ollaan siirtymässä PBL (Problem Based Learning) opetusmuotoon, jossa juuri ryhmässä tekeminen korostuu. Itse olen ollut opiskelijana kyseisessä opetustyylissä ja se oli aivan hirveää! Ei sopinut minulle yhtään. En ymmärrä miksi ryhmätyötä niin kovasti arvostetaan? Kaikille se ei sovi (varsinkin "paremmille" oppilaille), koska ryhmässä on aina joku vapaamatkustaja.

Itse olen kahdeksannella luokalla, (oppilaat siis noin 15-vuotiaita) ja opettajasta riippuen istumme muutamissa luokissa edelleen ryhmissä. Mielestäni oppimisen kannalta tästä ei ole juuri mitään hyötyä, sillä yleensä ne jotka muutenkin viihtyvät toisten kanssa, myös vapaa-ajalla, juttelevat, kun taas hiljaisemmat näyttävät viihtyvän tunneilla entistäkin huonommin. Itse kuulun puheliaampaan joukkoon, ja niillä tunneilla joilla istumme ryhmissä, minun on vaikeampi oppia. Vaihtelun kannalta on kuitenkin mukavaa päästä välillä juttelemaan kavereiden kanssa, tosin tätä varten Suomen kouluissa pidetään välitunteja.

Kysymykseni heräsi siitä, että sijaistavana avustajana olen ollut läsnä useammassakin luokassa, jossa on kovin levotonta, ja on tämä ryhmäjärjestely. Niin tulee vaan mieleen, että eikö istuminen riveissä -ja ehkä ei ihan vieri vieressä- rauhoittaisi tilannetta.

Haaaas

Ryhmätyö ei sovellu läheskään kaikille oppilaille.

Mitä järkeä on huonontaa yksilön omaa oppimista kun ryhmässä pystyy osa oppilaista lintsaamaan ja antaa toisten tehdä työt ja itse vain kopioi tulokset muilta?

Taitaa olla vain kokkareiden kansan tyhmentämis-suunnitelma menossa uudelle orjakansalle.