Vanhempiako pitäisi sittenkin kuunnella?

Tuossa artikkelissa on valtavan paljon hyvää, mutta tämä kohta lämmittää minua erityisesti:
"
Kaarinan SOS-lapsikylässä on ollut tapana, että lapset viettävät joulunsa siellä, eivätkä perheensä ja sukulaistensa luona. Ne vanhemmat, joilla ei ole esimerkiksi päihdeongelmaa, eivät ole tätä sääntöä ymmärtäneet.

"Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä oli perusteltu vanhemmille lapsikylän käytäntönä. Haluan nostaa tämän esille, koska sijaishuoltopaikka ei voi yksin päättää tällaisista käytännöistä", Vanhanen sanoo. "

Meitä kohtaan osa laitoksen mielivaltaa oli mielestäni nimenomaan se, että mitä törkeämpi ja käsittämättömämpi asia oli kyseessä, niin se perusteltiin laitoksen käytännöllä ja heidän käytännöistään ei voinut neuvotella.

"Lastensuojelulaki määrää, että jokaisen huostaan otetun lapsen vanhemmalle pitää laatia oma asiakassuunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa vanhempaa saamaan ongelmat kuntoon. Suunnitelman voi jättää laatimatta, jos sitä ei pidetä tarpeellisena.

Sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen mukaan vanhemman asiakassuunnitelma jätetään varsin usein tekemättä.

Hän on juuri saanut valmiiksi tutkimuksen sijoitetun lapsen perheen tukemisesta ja jälleenyhdistämisestä. Vanhanen haastatteli tutkimukseensa yhdeksää perhettä, vanhempia ja lapsia. Perheiden lapset ovat asuneet SOS-lapsikylässä vuosia. Yhden perheen lapset ovat jo palanneet vanhempiensa luo.

"Nykyinen lastensuojelulaki on hyvä, mutta sen noudattaminen on kuntien sosiaalityölle osittain haasteellista ", Sonja Vanhanen sanoo.

Tutkimus sai alkukipinän viisi vuotta sitten, kun Vanhanen teki pro gradu -tutkielmaansa varten verkostokarttoja SOS-lapsikylässä asuvien lasten kanssa. Oma äiti ja isä näkyivät tärkeimpinä ja läheisimpinä ihmisinä jokaisen lapsen verkostokartassa, vaikka lapsi oli elänyt jo monia vuosia sijaisvanhemman kanssa.

"Koin työssäni, että vanhemmat jäävät liiaksi sivuun. Huostaanoton jälkeen he jäävät aivan liian yksin keskelle kriisiään. Heitä ei useinkaan tueta ja auteta riittävästi. Heiltä odotetaan paljon raskaan menetyksen ja kriisin keskellä", Sonja Vanhanen pohtii.

Myös tässä tutkimuksessa lapset piirsivät verkostokarttoja ja kertoivat elämästään Elämän tärkeät asiat -korttien kautta. Omat vanhemmat nousivat jälleen karttojen keskipisteeksi. Kahdestatoista tutkimukseen osallistuneesta lapsesta vain yksi merkitsi SOS-lapsikylän sijaisvanhemman perheenjäsenekseen. Seitsemän lasta merkitsi sijaisvanhemman sektorille "muut läheiset". "

Hirveitä kakaroita kun pitävät omia vanhempia parempina kuin sijareita.
Lapset ovat oikeita sijaishuollon pettureita ;)

Rehellinen sossu tosiaan.

Kysitte HS sivuilla miksi tein niin monta lasta niiin yhdellä kertaa ne tuli kaikki rakastettuja ja toivottuja YH äitinä vain terveys vain petti psykoosi kaksi vaikeata tarinaa vaikea avioero takana mies oli väkivaltainen sossu sanoi etten jaksa kolmen pienen lapsen kansa yksin terveys oli heikoilla jo silloin huostaan otto tehtiin kun neljäs saapui useman vuoden jälkeen eri isä minun ei pitänyt saada enempää lapsi
Minut oli sterilioitu mutta psykoosi oli neljännen syy kolmen vaikea avio ero

Näitä tilanteita on liikakin, että äiti haluaa lähteä turvaan lasten kanssa väkivaltaisen isän lähettyviltä, niin sitten iskee sossu kimppuun. Ei uskota, että väkivaltainen mies jättää perheensä rauhaan eron jälkeen ja sen takia perhe rikotaan lopullisesti, mikä tuntuu älyttömälle.

Esim. Yhdysvalloissa on pystytty lisäämään yhteiskunnan tarjoamia turvarakenteita perheelle väkivaltaisesta kumppanista, Suomessa on "turvana" vain huostaanotto.

Rehellisen sossun kertomana saimme yllä lukea:
"Koin työssäni, että vanhemmat jäävät liiaksi sivuun. Huostaanoton jälkeen he jäävät aivan liian yksin keskelle kriisiään. Heitä ei useinkaan tueta ja auteta riittävästi. Heiltä odotetaan paljon raskaan menetyksen ja kriisin keskellä", Sonja Vanhanen pohtii."

"Aivan liian yksin" on kaunistellusti sanottu, kun vanhemmat jäävät tuossa tilanteessa täysin yksin. Ja henkisesti yksin ovat lapsetkin kaipaamassa rakastamaansa vanhempaa. Vanhempi ollaan valmiita painamaan psykoosin partaalle tai sairastumiseen asti ja sitä kutsutaan perheen "auttamiseksi".

Kun rehellisen sossun tutkimuksista otetaan huomioon tämä kohta, ei suomalainen malli perheen auttamisessa taida ollakaan niin ihan teellinen, millaisena sitä eräät hehkuttavat:

"Myös tässä tutkimuksessa lapset piirsivät verkostokarttoja ja kertoivat elämästään Elämän tärkeät asiat -korttien kautta. Omat vanhemmat nousivat jälleen karttojen keskipisteeksi. Kahdestatoista tutkimukseen osallistuneesta lapsesta vain yksi merkitsi SOS-lapsikylän sijaisvanhemman perheenjäsenekseen. Seitsemän lasta merkitsi sijaisvanhemman sektorille "muut läheiset".

Suomessa ollaan ehkä vihdoin pakon edessä myöntämässä se tosiasia, että huostaanotto ei ole lapsiakaan kohtaan inhimillisesti ottaen aina se paras vaihtoehto, ja siihen olisi oikeus päätyä vain ja ainoastaan silloin kun lapsilla ei ole yhtään turvallista aikuista lähipiirissään.

Sen oman kodin kurjuuden ja ongelmat ymmärtää vasta aikuisempana. Ei pieni lapsi hahmota asioita aikuisen lailla.

Se nyt vaan pitäisi jokaisen tajuta, että täydellistä kotia ei ole olemassakaan.

Joka ikisen aikuisen lapsuusmuistoihin sisältyy niin hyvää kuin huonoakin lapsuuskodista. Eikä tätä pysty muuksi muuttamaan, vaikka joka ainut suomalaislapsi kasvaisi sijaishuollossa.

Jaksamista sinulle Marjaana1, paljosta olet selvinnyt ja tulet selviämään jatkostakin. Iloista kesämieltä sinulle :)