Voiko sairastumisen syy olla

Vaikka skitsofenia onkin tuo sinun kaihtamasi aivosairaus, asia jonka sairastaminen omalla kohdalla on toki vaikea hyväksyä, vaikuttaa ympäristötekijät siihen kuormittavasti. Käsittääkseni juuri pitkäaikaiset sisäiset ristiriidat ovat olleet omallakin kohdalla suuri syy sairauden puhkeamiseen. Jotkut vain ovat herkempiä sairastumaan psyykkisesti kuin toiset. Toiset murtuvat siinä missä toiset eivät. Elämä ei siinäkään mielessä ole siis ns. reilua. Lääkitys ei myöskään poista stressiä, mutta sen tiedetään kasvattavan kykyä sietää sressiä. En aio puhua sivuoireista, koska omalla kohdallani ne ovat hyvin siedettäviä.. Myöskin työttömyys, pitkäaikainen sairausloma etc. usein aiheuttaa stressiä. Normaali, itselle sopiva arkirutiini on usein lopulta se mitä kukin kaipaa ja on siksikin vähiten stressaava ja monestakin syystä tavoittelemisen arvoinen asia. Sen saavuttamiseen tai eläkkeelle sopeutumiseen toki menee usein rutkasti aikaa, yleensä vuosia.

Skitsofrenia ei ole sairaus vaan ihmiskokemus (human experience). Mielisairaus on metafora. Kaikki aivosairaussepitykset skitsofreniasta oikeana aivosairautena ovat pseudotiedettä. Sitä paitsi, jos joskus osalla niistä henkilöistä joilla sanotaan olevan skitsofrenia joku päivä löydettäisiin aivoista jokin vika tai poikkeavaisuus niin kyseiset henkilöt siirtyisivät oikeita sairauksia sairastavien joukkoon ja heidän hoidostaan vastaisivat jatkossa neurologit ja oikeat lääkärit, ei psykiatrit. Ko. sairaudelle tulisi uusi nimi eikä se enää olisi mielisairaus. Jäljelle vanhan porukan joukkoon jäisivät taas vain skitsofreniaa eli pseudosairautta "sairastavat" ihmiset.

Viisaita sanoja M.sairauden myytit.

Tutkitusti skitsofreenikoilla on keskimäärin vahva perinnöllinen taipumus reagoida voimakkaasti stressaaviin ja negatiivisiin kokemuksiin, mikä johtaa helposti vaikeuksiin kohdata vaikeita kokemuksia ja käsitellä negatiivisia tunnekokemuksia. Tämä voi ilmetä äärimmillään voimakkaana eristäytymisenä, epäsosiaalisuutena ja apaattisuutena, tai ainakin jonkinlaisena persoonallisuushäiriönä, jolle on tyypillistä että ihminen ei ole yhteydessä omaan tunne-elämäänsä/minuuteensa. En itse usko, että psykoosi edellyttää välttämättä mitenkään erityisen kuormittavaa ympäristöä. Kyse on pikemminkin tavasta käsitellä jotakin sellaista henkistä dilemmaa, jonka ratkaiseminen on keskeistä persoonallisuuden kehitykselle ja sopeutumiselle. Siksi psykoosit ovat yleisimpiä nuoruudessa, jolloin kehityshaasteet ovat kaikkein pahimpia. Skitsofrenia ei ole aivosairaus, koska tämä edellyttäisi että se näkyisi aivoissa kuten muutkin aivosairaudet. Sellaisia todisteita ei olla löydetty, minkä lisäksi merkittävä osa ns. skitsofreenikoista paranee itsestään. Aivosairaat eivät parane itsestään. Lisäksi monet psykoosin kokeneet pitävät sitä kehittävänä kokemuksena, ei sairautena. Mielestäni länsimainen tulkinta psykoottisista kokemuksista itsessään tuottaa kroonisesti hulluja, koska se ei tarjoa rakentavaa tulkintakehystä pelottaville ja käsittämättömille kokemuksille vaan turruttaa ihmiset lääkkeillä sairaiksi.

ton lappilaisen mallin menestys perustuu kai siihen että potilaan psykoottisilla oireilla kertoma otetaan vastaan ja kuunnellaan sen sijaan että sammutetaan lääkkeillä..pakkohoito on iso ongelma koska potilaat ei saaa kieltäytyä vahingollisesta hoidosta eikä valita tilalle oikeasti hoitavaa. musta mielenterveyslakia pitäisi muuttaa edes siten että olisi oikeus vaihtohoitoiseen hoitoon